Lisää kuvaan enää alaiset. Kuva: Shutterstock
Lisää kuvaan enää alaiset. Kuva: Shutterstock

Kyllähän ne pomonhommat kiinnostavat, mutta mihin se sitten tyssää?

Vähän yli puolet naisista on kiinnostunut johtajahommista, mutta vain alle kolmasosa uskoo, että heillä on yhtä hyvät mahdollisuudet päästä pomoiksi kuin mieskollegoillaan. Pääosa MBA-koulutettavista eli tulevista ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tradenomeista on miehiä. Teknologia-alan kehittyvissä yrityksissä ei juuri ole naisia minkäänlaisissa työtehtävissä.

Tällaisia tuloksia kävi ilmi viestintätoimisto Ellun Kanojen viime syksynä teettämässä kyselytutkimuksessa.

Naisten puuttumista johtopaikoilta on selitetty milloin milläkin mutu-selityksellä, joista viime aikojen suosituin on, että naiset eivät halua johtajiksi. Näyttää kuitenkin siltä, ettei se pidä paikkaansa. Tilastojen valossa näyttää myös siltä, että se nyt ei ainakaan pidä paikkaansa, että ”talentti ratkaisee” eikä sukupuoli vaikuta lainkaan päätöksiin, kun johtajapaikoille valitaan henkilöitä. Naisia on johtajista noin 25 %, ja määrä on pysynyt samana 1990-luvun alusta asti.

Mistä tämä sitten johtuu?

Niin kuin näinä päivinä kaikissa naisten suurimmissa tasa-arvo-ongelmissa, kuten palkka-asioissa ja vanhempainvapaa-asioissa, niin myös tässä vastaus on se sama: kukaan ei tiedä. Näin vain on.

Johtaja-asemassa olevat naiset kieltävät niin yhdessä linjassa sukupuolellaan olleen koskaan mitään merkitystä, että se vaikuttaa jo huvittavalta. Ainakin silloin, kun puhuvat asiasta mediassa ääneen ja omilla nimillään.

Sukupuolikiintiöillä on erittäin vähän kannatusta, eikä naisten ainakaan missään tapauksessa kannata ruveta vaatimaan mitään tai pitämään numeroa itsestään, etteivät vain tule leimatuiksi ärsyttäviksi, kuten on usein todettu.

Että ehkä tässä istuskellaan, odotellaan ja kassellaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Lue myös:

Lakataan hokemasta, että Suomi on tasa-arvon mallimaa

Juha on Suomen John – useammin pörssiyhtiön johdossa kuin nainen

Mies, kiinnitä näihin asioihin huomiota työpaikalla

Uutuusdokumentissa Ennen rikosta pohditaan, millainen on maailma, jossa rikostentorjuntaan valjastetaan algoritmit.

IS TV-LEHTI: Tieteiskirjailija Philip K. Dickin novelliin perustuvassa scifitrillerissä Minority Report (2002) on kutkuttava ja vähän pelottavakin tulevaisuusvisio: vuoden 2056 Washington D.C.:ssä viranomaisilla on käytössään teknologiaa, jonka avulla rikoksia voidaan ehkäistä. Selvännäkijöiden avulla poliisit saavat videoetiäisiä tulevista rikoksia.

Steven Spielbergin ohjaaman elokuvan tulevaisuus ei ole pelkkää kaukaista spekulaatiota, vaan tavallaan jo todellisuutta.

Matthias Heederin ja Monika Hielscherin ohjaama dokumentti Ennen rikosta (2017) osoittaa, kuinka ennakoivaa rikoksentorjuntaa on tehty jo vuosia, ja vauhti sen kuin kiihtyy. Selvännäkijöiden sijaan tehtävään on valjastettu algoritmit. Siis samat mekanismit, joiden avulla verkkokaupat tarjoavat ostoskäyttäytymisen perusteella lisää shoppailtavaa ja Spotify ehdottaa kuunteluhistorian pohjalta sopivaa musiikkia.

Niin sanotulle kuumalle listalle päätyivät ihmiset, joilla oli poikkeuksellisen korkea riski joko tehdä rikos tai joutua sen uhriksi.

Dokumentti poimii esimerkkejä niin Yhdysvalloista kuin Euroopasta. Chicagossa poliisi otti muutama vuosi sitten käyttöön järjestelmän, jossa algoritmit raakkasivat kaupunginväestöstä 400 henkilön listan. Niin sanotulle kuumalle listalle päätyivät ihmiset, joilla oli poikkeuksellisen korkea riski joko tehdä rikos tai joutua sen uhriksi.

Riskiprosentti laskettiin muun muassa rikoshistorian, kontaktien ja asuinpaikan perusteella. Heitä poliisi valvoo tiukasti.

Internet, sosiaalinen media ja älylaitteet ovat tuoneet oman lisänsä potentiaalisten rikollisten ja uhrien profilointiin. Ihmiset luovuttavat nettiarjessaan jatkuvasti yksityisiä tietoja itsestään, ja teknologiajätit tekevät kauppaa tietoja kaipaavien kanssa. Dokumentissa esitellyt virkavallan käyttämät järjestelmät käyttävät hyväkseen muun muassa sosiaalisen median tietoja.

Ongelmilta ei voi välttyä, kun yritetään nähdä tulevaisuuteen.

Spielbergin jännärin koukku on siinä, että rikosten ennaltaehkäisyyn käytetyt keinot ja tulokset asetetaan kyseenalaisiksi. Entä jos näyt eivät pidäkään paikkaansa? Elokuvassa Tom Cruisen esittämä poliisi joutuu itse syytetyksi murhasta, jota ei ole tehnyt ja jonka uhria ei ole koskaan tavannut.

Chicagolainen Robert McDaniel löysi itsensä poliisin kuumalta listalta lähinnä sen takia, että hänen ystävänsä joutui henkirikoksen uhriksi.

Saman ongelman ympärillä pyörii myös Ennen rikosta -dokumentti. Esimerkiksi chicagolainen Robert McDaniel löysi itsensä poliisin kuumalta listalta lähinnä sen takia, että hänen ystävänsä joutui henkirikoksen uhriksi.

Algoritmien tarjoamat vastaukset perustuvat kerättyyn dataan ja syötettyihin tietoihin, jotka saattavat jo lähtökohtaisesti vääristää tuloksia. Esimerkiksi vähemmistöjen osuus poliisien listoilla painottuu huomattavasti. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei numeroita ymmärtävä tietokone käsitä rikosten taustalla vaikuttavia sosiaalisia syitä.

Dokumenttiprojekti: Ennen rikosta, TV1 klo 21.30

Voi noita mussukoita! Ruotsalaiset voittivat taas ja antoivat lapsekkaan riemunsa näkyä.

Muistatko, kun Ruotsin voitokas jääkiekkojoukkue tapasi viime vuonna pikkuprinssi Oscarin?

Jotain lapsenriemusta lienee tarttunut Tre Kronorin puseroon, sillä osa eilen illalla maailmanmestaruuden napanneesta joukkueesta juhli voittoaan heittäytymällä selälleen konfettisateen peittämälle jäälle.

Ja jos siihen kerran annetaan mahdollisuus, niin kukapa ei tekisi konfettienkeleitä jäähallissa?

Ainakin hyökkääjä Filip Forsberg antoi riemunsa näkyä.

Expressenin mukaan kultakonfetit villitsivät ainakin hyökkääjä Rickard Rakellin sekä puolustaja Hampus Lindholmin.

– Ei kultaenkeleitä usein pääse tekemään, Lindholm kommentoi ilonpitoaan lehdelle.

Hyökkääjä Jacob de la Rose tuuletti voittoa heittäytymällä polviliukuun.

Toki heti voiton jälkeen nähtiin myös perinteinen kasamuodostelma.

Onnea, Ruotsi!