Rehellisyys maan perii – paitsi muutamassa poikkeustapauksessa. Näin hoidat työhaastattelun kunnialla.

"Olet vain oma itsesi" on hyvä sääntö monessa tapaamisessa, mutta työhaastattelussa se kannattaa kyseenalaistaa.

Markkinointiyritys MSCO:n toimitusjohtaja Mark Stevens kirjoittaa LinkedInissä, että työhaastattelussa kannattaa viilata linssiin juuri oikealla tavalla.

HR-osaston väelle ei kannata kertoa koko totuutta, vaan kaunisteltu versio, koska henkilöstöosasto on se suodatin, joka päästää vain valioyksilöt johdon jututettaviksi. Stevensin mukaan "valaistuneet johtajat" etsivät kandidaatista yleensä jotain ihan muuta kuin HR:n väki.

Henkilöstöosasto nimittäin etsii tyyppejä, jotka tulevat hyvin toimeen hiekkalaatikolla, mutta vahvat johtajat etsivät yleensä niitä, jotka keksivät uutta laatikon ulkopuolelta. Tämä vastakkainasettelu kannattaa huomioida työhaastatteluissa.

Einstein, ei jatkoon

Henkilöstöosaston rekrytoijalle kannattaa esimerkiksi vastata, että kyllä, tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa ja nautin yhdessä tekemisestä, kun taas luova johtaja saattaa etsiä superälykästä introverttia ja osata arvostaa esimerkiksi tällaista vastausta:

"En oikeastaan pidä muiden kanssa työskentelemisestä. Voisi varmaan sanoa, että teen työni parhaiten yksin. Massachusettsin teknillisessä yliopistossa professorit kutsuivat minua yksinäiseksi ratsastajaksi."

HR siirtäisi paperisi automaattisesti ei-pinoon. Einsteinkaan ei olisi päässyt toiseen vaiheeseen, johdon puheille.

Miksi sitten haluat firmaamme töihin? Noh, rekrytoija haluaa kuulla, että arvostat yrityksen johtajia ja imagoa, nykyaikaiselle johtajalle kelpaa vastaukseksi, että olet valmis tekemään raivokkaasti töitä rikastuaksesi ennen 35:tä ikävuotta.

Pieni kaunistelu lienee tosin jokaiselle työhaastatteluissa käyneelle melko tuttua. Ehkä tärkeämpää onkin siis muistaa, että joku saattaa arvostaa rehellisiä vastauksiasi, vaikka ne poikkeaisivatkin tavallisesta.

Lue myös:

5 vinkkiä: näin teet puolisostasi huipputuloisen menestyjän

Pakko olla upea – työelämä suosii kauniita ja sporttisia

Huippulumilautailija: "En ole tehnyt päivääkään oikeita töitä"

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.