Sosiaalisessa mediassa kiertävän uuden haasteen mukaan vaginasi saa nimensä viimeksi katsomasi elokuvan mukaan. Kuva: Shutterstock
Sosiaalisessa mediassa kiertävän uuden haasteen mukaan vaginasi saa nimensä viimeksi katsomasi elokuvan mukaan. Kuva: Shutterstock

Uudessa somehaasteessa vagina voi saada nimekseen vaikkapa Frozen tai Black Swan.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tällä kertaa voit kuitenkin valita niistä vain yhden. Se määräytyy viimeksi katsomasi elokuvan mukaan.

Naiset ovatkin heitelleet Twitterissä toinen toistaan hulvattomampia nimiä vaginalleen. Mukaan hauskanpitoon on lähtenyt muun muassa näyttelijä ja stand up -koomikko Margaret Cho.

Muitakin hillittömiä kasteita on suoritettu...

Todella upeeta vai Million Dollar Baby?

Ja näitähän riittää. Kokosimme inspiroivan nimilistan vaginan mahdollisista nimistä:

Tuoreet ja ajankohtaiset (nyt elokuvateattereissa)

Todella upeeta

The Lobster

Nerve

Kommuuni

Tarzanin legenda

Onnenonkija

Captain Fantastic

Jäiset

Lumiukko

Lumikuningatar

Frozen

Ice Age: Törmäyskurssilla

Koskemattomat

Die Hard Vain kuolleen ruumiini yli

Seittien linna

Julma maa

Muumio

Klassikot

Tuulen viemää

Piukat paikat

Vertigo punainen kyynel

Mansikkapaikka

American Beauty

Scarface – arpinaama

 

Marilyn Monroe tähditti 1950-luvun hittileffaa Piukat paikat. Kuva: Shutterstock.
Marilyn Monroe tähditti 1950-luvun hittileffaa Piukat paikat. Kuva: Shutterstock.

Voimanimet

Rocky

Star Wars: The Force Awakens

Kuin raivo härkä

Million Dollar Baby

Muuten vain osuvat:

Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Tule ja katso

Hikinen iltapäivä

Umpikuja

Meri sisälläni

Juna saapuu asemalle

Suuri illuusio

Maa aikojen alussa

Ei paluuta

Kuningatar

Mikä on sinun vaginasi lempinimi? Kommentoi tekstikentässä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***

 

Hugh Jackmanin musikaali The Greatest Showman nostalgisoi viihteen muotoa, jota ei ole ikävä.

P. T. Barnum (1810–1891) rikastui freak show -esityksillä, joissa yleisö sai pällistellä sellaisia ”kummajaisia” kuin parrakas nainen, maailman lihavin mies tai siamilaiset kaksoset. Nykynäkökulmasta viihde ei ollut eettistä: liikakarvoituksesta kärsiviä naisia, sairaalloisen ylipainoisia miehiä tai yhteen kasvaneita kaksosia ei enää pidetä friikkeinä, vaan ihmisiä siinä missä muitakin.

Tämä on Michael Graceyn uutuusmusikaalin The Greatest Showman ongelma. Se kertoo Barnumin (Hugh Jackman) menestystarinan kyseenalaistamatta yhteiskunnan hyljeksimien ihmisten hyväksikäyttöä. Elokuvassa esiintyjät laulavat ja esittävät huikeita tanssikoreografioita. Todellisuudessa ”luonnonoikkuja” oli tapana esitellä häkeissä.

Elokuvan pelastaisi esiintyjien oma näkökulma. Sen sijaan tapahtumat kerrotaan Barnumin kannalta. Asenne on nostalginen: oi niitä aikoja, kun kansa vielä pääsi nauttimaan näin ihmeellisestä viihteestä! ”Friikit” saavat sentään yhden oman laulunumeron, jossa juhlitaan jokaisen oikeutta olla sellainen kuin on. Tai niin kuin Barnum toteaa kenraali Tom Thumbiksi (suom. Pekka Peukaloiseksi) nimeämälleen lyhytkasvuiselle miehelle: ”Jos sinulle joka tapauksessa nauretaan, on parempi ottaa siitä maksu”. Maksusta tosin valui suurin osa Barnumin omaan taskuun.

Moraaliset pohdinnat sikseen. Musikaalinakaan elokuva ei ole katsomisen arvoinen. Voimaballadit ovat laskelmoituja ja tanssikoreografiat jäykkiä. Barnumin vaimoa näyttelevä Michelle Williams on muovinen kuin Barbie ja Barnumin liikekumppania tulkitseva Zac Efron vahamainen kuin Ken. Elokuvasta on turha hakea mitään tunteita. Ilo, riemu ja taika loistavat poissaolollaan. Niin kuin freak show’sta aikanaan.

The Greatest Showman **