Pekingiläisen Emman nettielämä on sähäkkää sensuurista huolimatta.

Viestintäkonsultti Emma Guo, 26, pääsee ajoissa töistä Hill & Knowlton -viestintätoimistosta. Hän kiirehtii Pekingin ruuhkassa kotiinsa, ottaa jääkaapista jogurttia ja istahtaa heti sohvalle läppärinsä kanssa. Emman sormet käyvät nopeaan, kun hän kirjautuu sisään sähköpostiinsa, pikaviestipalvelu MSN:ään ja kiinalaiseen QQ:hon. Viikonloppu on edessä, ja nyt pitää suunnitella ystävien kanssa, mitä tehdään. 

Emman elämästä ei tulisi mitään ilman internetiä.

– Se olisi mahdotonta! Yhtenä päivänä nettiyhteytemme olivat töissä poikki. Emme pystyneet tekemään mitään. Istuimme vain juttelemassa.

Vaikka Emmalla on työpaikallakin netti auki koko päivän, illastakin iso osa kuluu tietokoneella. Hän istuu netin äärellä 8–10 tuntia päivittäin: lataa musiikkia ja keskustelee siitä muiden bluesista ja jazzista pitävien kanssa. Joskus hän kirjoittelee blogiaan.

Emma ei katso televisiota, joten hän saa kaikki tietonsa ajankohtaisista tapahtumista verkon uutispalvelujen kautta. Ostoksistaankin hän tekee puolet netissä, mutta esimerkiksi vanhempiinsa hän pitää yhteyttä perinteisesti puhelimella.

Koneisto valvoo

Kiinassa kuilu netin käytössä on ammottava sekä sukupolvien että kaupungin ja maaseudun välillä. Syrjäisten kylien miljoonat köyhät asukkaat ovat hyvin etäällä Emman sähäkästä nettimaailmasta.

Emma muistelee olleensa 14-vuotias, kun hän pääsi ensi kerran nettiin ylä-asteen tietokonetunnilla.

– Sivut olivat silloin aika yksinkertaisia, ja yhteys oli todella hidas.

Kommunistinen puolue hallitsee Kiinaa, ja maailman rankimmaksi sanottu sensuurikoneisto vahtii tarkasti myös netin käyttöä. Maan oma palomuuri estää täysin pääsyn osalle sivuista ja myös nettikeskusteluja valvotaan ja sensuroidaan. Facebookiin tai YouTubeen on turha yrittää, ja jos etsii ihmisoikeusjärjestöjen sivuja, palvelinta ei löydy.

Emma tietää tuon kaiken, mutta se ei häntä häiritse.

– Minä käytän työssäni nettipalvelinta, joka on Hongkongissa. Kiinan asettamat rajoitukset eivät sitä koske. 

Tärkeintä on musiikki

Kotikoneelleen Emma on hankkinut monien nettinikkarien tavoin ohjelman, joka pystyy kiertämään Kiinan palomuurin. Sen avulla netin käyttö on kuitenkin kankeaa.

Emma hyväksyy hallituksen perustelut, kun se sanoo taistelevansa sensuurin avulla nettipornoa vastaan. Toisaalta hän ymmärtää myös rajoitusten synnyttämän ärtymyksen.

– Tunnen joitakin nuoria, joilla on voimakkaita mielipiteitä politiikasta. Ymmärrän täysin, että jotkut haluaisivat ilmaista mielipiteitään tai suuttumustaan hallitusta kohtaan.

Emma ei ole nettisensuuriin törmännyt, koska politiikka ei häntä kiinnosta. Hän ei edes jaksa suhtautua aiheeseen kovin intohimoisesti.

Minua ei haittaa, niin kauan kuin he eivät estä minua lataamasta musiikkia.

Emman Top3-sivut

1. www.zhuaxia.com

Kertoo Guon seuraamien blogien päivityksistä.

2. www.douban.com

Kommentteja ja keskustelua musiikista ja elokuvista.

3. www.billboard.com

Uutisia ja arvosteluja musiikista ja artisteista.

Kiina & netti

-Netin käyttäjistä 45 prosenttia on naisia ja yli 80 prosenttia on 10–39-vuotiaita. Yli puolet heistä pitää blogia. Bloggaajia on 221 miljoonaa. 

-Eniten kiinalaiset selaavat uutissivustoja, käyttävät hakukoneita ja lataavat musiikkia.

-Viime vuoden lopulla netissä oli jo 384 miljoonaa kiinalaista. Silti vajaalla miljardilla ei ole sinne pääsyä.

Chamath Palihapitiyan mukaan Facebookin luojat eivät ymmärtäneet, millainen Facebookista tulisi – ja nyt kaduttaa. 

Facebookin varhaisiin johtajiin kuuluva Chamath Palihapitiya varoittaa ihmisiä sosiaalisesta mediasta. Aiheesta uutisoi Suomessa Kauppalehti.

Palihapitiya puhui marraskuussa maineikkaassa Stanfordin yliopistossa siitä, miten rahalla voi muuttaa maailmaa, ja kertoi samalla katuvansa sitä, millaisen monsterin Facebookin tekijät loivat. 

– Luulen, että jossakin syvällä, syvällä mielemme sopukoissa tavallaan tiesimme, jotakin pahaa voisi sattua, Pahilipityia sanoo videoidussa Stanfordin-puheessaan.

Palihapitiya kuitenkin sanoo, etteivät Facebookin luojat ymmärtäneet, millainen Facebookista tulisi. Nykyinen somejättiläinen repii Palihapitiyan mielestä sosiaalisia kudelmiamme kappaleiksi. 

– Ollaan siinä pisteessä, että tarvitaan kunnon tauko joistakin näistä työkaluista ja asioista, joihin tukeudutte. Lyhytaikaiset, dopamiinivetoiset palautekoukut, jotka olemme luoneet, tuhoavat yhteiskunnan toimintaa.

Somettomuus luo jännitteitä

Palihipitiya luettelee sosiaalisen median vaikutuksia yhteiskuntaan: Kunnioittavaa ja ymmärryksen lisääntymiseen tähtäävä keskustelu on vähissä, samoin yhteistyötaidot. Harhaanjohtavat tiedot ja valetotuudet sen sijaan kukoistavat. 

Hän suositteleekin, että sosiaaliseen mediaan pidettäisiin etäisyyttä. Itse hän ei somea käytä, eivätkä käytä hänen lapsensakaan. Hän kertoo selanneensa Facebook-feediään alle kymmenen kertaa viimeisen seitsemän vuoden aikana. 

Palihapitiya ei kuitenkaan elele hiljaiseloa eristäytyneenä vaan on nykyään pääomasijoittaja Piilaaksossa. Miten hän siis pärjää ilman somea?

– Se on luonut valtavasti jännitteitä sosiaalisissa ympyröissäni, hän myöntää.

Palihapitiya kertoo luopuneensa somen käytöstä, koska ei halunnut tulla ”ohjelmoiduksi”. Valitettavat esimerkit eri puolilta maailmaa osoittavat, että ihmisiä voidaan manipuloida sosiaalisessa mediassa. 

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****