Kas, lasikattohan se siinä! Kuva: Shutterstock
Kas, lasikattohan se siinä! Kuva: Shutterstock

Naisten on miehiä vaikeampaa edetä urallaan. Tuoreen tutkimuksen mukaan vika ei ole naisten uskomuksissa itsestään, vaan muiden uskomuksissa naisista.

Viime vuonna Facebookin operatiivinen johtaja Sheryl Sandberg kehotti naisia nojaamaan rohkeasti eteenpäin, jotta nämä menestyisivät urallaan. Hänen kirjansa Lean In – naiset ja menestymisen tahto oli yksi vuoden puhutuimmista. Osa Sherylin sanomasta oli, että naiset itse ovat uralla etenemisensä ja menestyksensä tiellä – ja naisten itsensä on tehtävä asialle jotakin.

Sheryl Sandbergin mukaan naisia vaivaa itseluottamuksen puute, joka ilmenee esimerkiksi tiarasyndroomana. Harvard Business Review’ssä julkaistun tutkimuksen mukaan vika ei kuitenkaan ole naisten asenteissa. Tutkijat tekivät kyselyitä 25 000 Harvard Business Schoolista valmistuneelle kolmen sukupolven ajan.

Kyselyistä selvisi, että naiset ja miehet suhtautuivat työuriinsa yhtä kunnianhimoisesti. Siitä huolimatta miehet etenivät johtotehtäviin useammin kuin vastakkaisen sukupuolen edustajat. Tutkimuksissa ei kuitenkaan löydetty yhteyttä uramenestyksen ja perheeseen liittyvien päätösten, kuten matkustamisen vähentämisen ja joustavampien työaikojen, välillä.

– Naiset tekivät miehiä useammin sellaisia päätöksiä, mutta se ei selittänyt sukupuolten välistä kuilua ylemmässä johdossa, tutkimuksessa kirjoitetaan.

Itse asiassa sekä johtotehtävissä olevat miehet että naiset vaativat työltään joustavuutta perhesyiden vuoksi useammin kuin hierarkiassa alempana työskentelevät. Suuri osa perheellisistä naisista työskenteli täysipäiväisesti, mutta he eivät silti edenneet urallaan.

Kysy, älä oleta

Olisiko vika siis sittenkin naisten asenteiden sijaan työpaikoilla vallitsevissa asenteissa?

– Tapa, jolla naisten urista puhutaan, korostaa usein heidän halukkuuttaan himmata tai pidättäydyä mahdollisuuksista, projekteista ja töistä, kirjoitetaan myös Harvard Business Review’n artikkelissa.

Suomessakin kahden viimeisen vuoden aikana 30–40-vuotiaita, uralla etenemisen kannalta parhaassa iässä olevia naisia on valunut työelämän ulkopuolelle, Ylen uutiset kertoi syyskuun lopulla.

– Jos työnhaku ei tuota tulosta, naisille on ehkä sosiaalisesti vähän hyväksyttävämpää kuin miehille mennä jonkin ajan päästä lastenhoito- ja kotityöhön, työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtaja Heikki Räisänen sanoi Ylen haastattelussa.

Oletus on, että naisille ura ei ole yhtä tärkeä kuin miehille, ja että äidit eivät halua haastavia, korkean profiilin töitä. Mutta kysyikö kukaan naisilta itseltään? Ehkä olisi aika.

Lue myös:

Nainen, vaivaako sinuakin tiarasyndrooma?

Onko viehättävä ulkonäkö paras keino menestyä työelämässä?

Jäivätkö lapset tekemättä uran takia? Miespoliitikot vastaavat

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.