Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Jos rokotekortti on hukassa, mistä tietää, ovatko rokotteet kunnossa? Oman rokotehistorian selvittely vaatii aikaa ja vaivaa, mutta onnistuu näillä ohjeilla.

1. Rokotekortti

Olet saanut peruskoulun päätyttyä paperisen rokotekortin. Jokaisen pitäisi huolehtia omasta rokotesuojastaan, eli säilyttää rokotetiedot. Näitä tietoja kysytään usein esimerkiksi uuden työpaikan työhöntulotarkastuksessa. Jos vanhempasi eivät ole vastustaneet rokotuksia, voit olettaa saaneesi kaikki perusrokotteet. Perusrokotteetkin tosin vaihtelevat syntymävuoden mukaan, katso kohta 4.

2. Tietoa pistopaikasta

Jos rokotekortti on hukassa, voit selvittää tietosi ottamalla yhteyttä paikkoihin, joissa sinulle on annettu rokotteita. Tällaisia ovat esimerkiksi oma terveysasema, vanhan työpaikan työterveyshuolto ja kouluterveydenhuolto. 

3. Tuoreet tiedot sähköisessä rekisterissä

Jos muistisi pätkii tuoreidenkin rokotetietojen kohdalla, Suomessa on alettu jo koota kansallista terveysarkistoa, Kantaa. Esimerkiksi terveyskeskuskäynnit on rekisteröity jo muutaman viime vuoden ajan järjestelmään: kanta.fi.

3. Syntymävuosi ratkaisee

Lapsena saadut rokotteet merkitään neuvolakorttiin. Mikäli tuo vihkonen on vuosien saatossa kadonnut, voit päätellä saamasi rokotteet syntymävuotesi perusteella, esimerkiksi:

50-luvulla tai sen jälkeen syntynyt on saanut neuvolarokotuksen jäykkäkouristusta, kurkkumätää ja poliota vastaan.

80-luvulla tai sen jälkeen syntynyt on saanut MPR-kolmoisrokotteen tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan.

90-luvun lopulla tai sen jälkeen syntynyt on saanut Hib-rokotteen hemofilusbakteeria (mm. aivokalvontulehdus) vastaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen taulukosta näet kaikki rokotukset vuosiluvun mukaan.

4. Rokote ensiavussa?

Osa saattaa saada ensiavussa rokotteen. Esimerkiksi eläimen pureman seurauksena voidaan antaa tehoste jäykkäkouristusrokotteelle.

Vinkit antoi ylilääkäri Tuija Leino Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Lue myös:

Rokottaminen on aina riski – totta vai tarua?

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e