Kuka kaipaa pahsminaa, kun itseruskettavan sävyvalinta on mennyt nappiin? Kuva: Shutterstock
Kuka kaipaa pahsminaa, kun itseruskettavan sävyvalinta on mennyt nappiin? Kuva: Shutterstock

Jos haluat olla kesäjuhlien viehkein vieras, huomioi seuraavat tyylikoodit.

Ah, kesä ja karkelot! Vihdoinkin talven aikana treenatun vartalon saa kuoria vaatekerroksista. Mutta hepeniin pukeutuminen ei ole helppo juttu. Mitä enemmän vaatetus paljastaa ihoa, sitä tärkeämmiksi muutamat seikat nousevat, jos tahtoo olla tyylilyyli.

1. Alusvaatteet

Suomalainen nainen ostaa vuosittain jopa nolon vähän alusvaatteita. Se tarkoittaa sitä, että niiden istuvuus ei yleensä ole parhaimmasta päästä – ja se näkyy. Pikkuhousuja ja rintsikoita on eri tarkoituksiin, eli kesämekolle omansa ja farkkujen alle toiset. Satsaa muotoileviin, ohuisiin alusvaatteisiin, joiden rajat eivät pullistele ohuen kankaan läpi.

2. Pashminat

Viileissä kesäilloissa ei yleensä juhlita naruolkaimisessa mekossa aamuun asti. Jossakin vaiheessa iltaa laukusta pitää kaivaa lämmikettä olkapäille. Jos se yksi ja ainoa ulkomaanreissulta ostettu pashmina kuuluu oleellisena osana juhla-asuusi, olisi ehkä kannattanut valita mieluummin hihallinen mekko. Näin loppu­tulos on tyylikäs eikä hartiahuivia tarvita kuin vasta yön pimeillä tunneilla.

3. Ihonsävy

Usein paljas iho näyttää paremmalta hieman päivettyneenä kuin vaalean punakkana. Jos kesämekkosi on hyvin avonainen, kevyt itserusketus on ehkä paikallaan.

Konservatiivinen seksikomedia – kuulostaa, eh, ei kovin hauskalta.

Ystävykset (Leslie Mann, John Cena ja Ike Barinholtz) tekevät kaikkensa, että heidän tytärtensä (Kathryn Newton, Geraldine Viswanathan ja Gideon Adlon) neitsyys säilyy koskemattomana vanhojentanssibileissä.

Pitch Perfect -komediatrilogian käsikirjoittajan Kay Cannonin esikoisohjaus on konservatiivinen seksikomedia, jonka arvomaailma on perua 1950-luvulta.

Onhan näitä nähty: elokuvia, joissa isät haluavat tytärtensä olevan ikuisia pikkutyttöjä. Asetelmaa on sentään hieman päivitetty. Yksi tytöistä on lesbo eikä isä halua hänen harrastavan ryhmäpaineen painostamana heteroseksiä.

Pojat eivät jahtaa tyttöjä, vaan tytöt ovat aktiivisia toimijoita ja päättävät itse, kenen kanssa haluavat sänkyyn.

Käsikirjoittajat ovat myös kirjoittaneet henkilöhahmoille repliikkejä, joissa ilmaistaan kriittisen katsojan ajatuksia. Yksi vanhemmista esimerkiksi huomauttaa, että elämme vuotta 2018, joten heidän asenteensa eivät ole ihan tätä päivää.

Mainosten perusteella luulisi, että elokuva on tehty teini-ikäisille. Vanhempien kyttääminen ja stalkkaaminen tuskin sen ikäisiä naurattaa. Leffa sopii paremmin vanhemmille, jotka voivat nauraa omille peloilleen ja ennakkoluuloilleen, joita elokuvan vanhempien ylilyövä käytös heijastelee.

Blockers **

 

Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen
Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen

”Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää”, Maaret Kallio muistelee kouluaikojaan Kodin Kuvalehdessä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio kertoo Kodin Kuvalehdessä, ettei ollut koululaisena mikään kympin oppilas. Toisin oli hänen isoveljensä Jarno Limnéllin laita. Jarno on kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistossa, sotatieteiden tohtori, valtiotieteiden maisteri ja upseeri. 

Maaretin ja Jarnon lapsuudenperheessä oli neljä sisarusta, joista Jarno on vanhin ja Maaret toiseksi vanhin. He kertovat jutussa, että Jarno nosti keskiarvonsa kymppiin lukion alussa. Maaret keskittyi koulun sijaan kavereihin ja teatteriharrastukseen.

– Toisaalta tunsin myös huonommuutta ja kateutta. Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää. Kun sain kutosia matematiikan kokeista, vanhempani lohduttivat, että heilläkin on huono matikkapää, Maaret toteaa jutussa.

Sisarukset kertovat jutussa olevansa erilaisia, mutta läheisiä. Lempeydestään tunnettu Maaret kertoo, että Jarno on aina ollut suorittaja.

– Jarno oli itseään kohtaan armoton jo lapsena. Muistan yhdet hiihtokisat, joissa hän hiihti niin kovaa, että oksensi maalissa. 

”Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset.”

Jarno puolestaan kertoo Kodin Kuvalehdessä, että Maaretista on ollut hänelle tukea ja apua esimerkiksi avioeron jälkeen. Psykoterapeutilla ja kyberturvallisuuden professorilla on kylläkin hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten tunteita käsitellään.

– Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset. En käsittele niitä vaan laitan aivoissani niiden päälle rastin ja jätän ne sinne, Jarno toteaa. 

Maaretin mukaan vaikeat asiat pitää avata, jakaa ja selittää. Kuten kaikki psykoterapeutit, hänkin on käsitellyt lapsuuttaan terapiassa. Maaret on aiemmin kertonut, että lapsuudenperhe oli puuhakas ja tavallinen.