Yksin asuminen ja lapsettomuus eivät ole Samulille tietoisia valintoja. Hän on välillä elänyt pitkäänkin parisuhteessa. Kuvat: Jouni Harala
Yksin asuminen ja lapsettomuus eivät ole Samulille tietoisia valintoja. Hän on välillä elänyt pitkäänkin parisuhteessa. Kuvat: Jouni Harala

Työputkien päätepisteet, riidat ihmissuhteissa, yhtyeen loppu. Elämän käännekohdissa Samuli Putro on löytänyt itsensä usein samasta paikasta. – Uskon, että ihminen hakeutuu korkeisiin paikkoihin silloin, kun elämä käy suppeaksi eikä näe eteenpäin.

– Kaikkein tärkeintä on oppia sietämään yksinäisyyttä ja elämään sen kanssa. Se on ehkä vaikein rasti, joka meille ihmisille annetaan. Mutta ilman omaa tilaa en pystyisi ajattelemaan ja kirjoittamaan. Siksi se on minulle luksusta, muusikko Samuli Putro, 46, sanoo.

Nykyään Samuli viihtyy niin hyvin yksin, että on vaikea uskoa hänen olevan sama rokkistara, joka kiersi Zen Cafén ja soolouransa huippuvuosina bändin kanssa tauotta ympäri Suomea.

– Vietän tätä nykyä paljon enemmän aikaa työhuoneellani kirjoittaen kuin keikoilla.

Kun Samuli tänä keväänä, parin vuoden odottelun jälkeen, julkaisi uuden levyn Valkoinen hetero, moni kuulija höristeli korviaan. Mies laulaa sillä niin pakahduttavasti ikääntymisestä, muuttuneesta musiikkibisneksestä ja menneistä onnen hetkistä, että kurkkuun nousee pala. Onkohan muusikolla meneillään paha elämänvaihe, vai mistä on kyse? Eihän näin surullisia lauluja olekaan.

Mitä vielä, kantakahvilassaan Kumpulassa kahvia hörppivä Samuli vaikuttaa hyväntuuliselta ja elämäänsä tyytyväiseltä mieheltä eikä myönnä potevansa mitään keski-iän kriisiä.

" Ei ihmisen kannata väkisin yrittää seurata aikaansa."

– Totta kai olen joskus miettinyt ikääntymistä, mutta olen sitä mieltä, ettei ihmisen kannata väkisin yrittää seurata aikaansa. Jos pitää käyttäytyä ja näyttää itseään nuoremmalta, koko elämään tulee helposti puristeinen tunnelma, Samuli sanoo.

Yksin elävää taiteilijaa eivät sido työajat tai perhearki. Kun kotikaupunki Helsinki alkaa tympiä, Samuli vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa.

– Musiikki on minulle elämässä johtotähti, vaikka moni muu asia ympärillä on epävarmaa. Pisin sitoumus elämässäni on ollut popmusiikkiin – ensin kuuntelijana ja sitten tekijänä.

Yksin asuminen ja lapsettomuus eivät ole Samulille tietoisia valintoja. Hän on välillä elänyt pitkäänkin parisuhteessa.

– Kyllä se aluksi on ollut ihan sattumaa, ettei minulla ole perhettä. Se asia ei vaan koskaan tullut kauhean lähelle. Onneksi nykyään yksinelävä ei ole mikään kummajainen ja perheitäkin on monenlaisia. Se on helpottavaa.

Kahvila Hopia

”Kahvila ei saa olla liian lähellä.”

”Ihminen tarvitsee etappeja, ja kahvilat ja ravintolat ovat etappeja, joita käytetään kahvia juoden. Kahvila Hopia on minulle kulmakuppila ilman viinaa. Se sijaitsee vartin kävelymatkan päässä kotoani, mikä on olennainen asia. Kahvila ei nimittäin saa olla liian lähellä, vaan sinne pitää varta vasten mennä.

Keitän aamukahvin aina himassa, mutta jatkan kahvittelua kahvilassa aamu-uinnin jälkeen– tai kotona, jos tarvitsen taukoa töistä. Tykkään paikan kotoisasta fiiliksestä, juon kahvin maidolla ja saatan syödä tonnikalaleivän.

Myös kahvilan terassi on mainio. Ihmiset kantavat talvellakin ulos tuoleja. Kesällä siinä voi hujahtaa ihan huomaamatta tunteja, koska aina joku tuttu kulkee ohi ja jää juttelemaan. Kun kirjoitin Olet puolisoni nyt -kappaletta ja minulla oli c-osan kanssa ongelmia, menin katsomaan, sattuisiko siellä olemaan ketään tuttua, jolle voisin sen näyttää. Ja olihan siellä. Tuttu ohjaaja luki tekstin ja sanoi, että siinä on liikaa kuvia kuvien päällä. Sitten menin kotiin ja kirjoitin sen valmiiksi.”

Ykkösen ratikka

”Ilman bussilippua ei ole elämää.”

”HKL:n kuukausikortti oli ensimmäinen asia, jonka ostin muuttaessani Turusta Helsinkiin, sillä ilman bussilippua ei ole elämää. Ostin aina ensin kuukausikortin ja sitten vasta maksoin vuokran, se oli asioiden tärkeysjärjestys.

Ajan nykyään päivittäin ykkösen ratikalla, jonka päättäri on kotini lähellä Käpylässä. Minusta on mukava katsella liikkeessä ikkunasta ihmisiä, jotka kulkevat kadulla. Toisin kuin monet, en kuuntele koskaan musiikkia ratikassa, sillä en osaa olla kuulokkeet päässä julkisissa tiloissa.

Ykköslinjan ainoa ongelma jossain vaiheessa oli, että ykkönen kulkee Hakaniemessä Ravintola Rytmin ohi, ja minun oli aina pakko jäädä siinä pysäkillä pois. Nykyään ongelma on poistunut, koska ravintolat eivät enää ole niin keskeisessä roolissa elämässäni.

"Vähensin juomista vuosikymmenen taitteessa."

Vähensin juomista vuosikymmenen taitteessa. Kokonaan en aio lopettaa, sillä alkoholin juominen on usein tosi kivaa ja olisi hölmöä menettää se mahdollisuus kokonaan vain siksi, ettei hallitse sitä.”

Raahen kirjasto

”Liittyy seksuaaliseen heräämiseen.”

”Penskana Raahen kirjasto oli minusta jännä paikka: uuden tiedon keskus, jossa kuitenkin haisi pölyltä, mikä tuntui hyvältä yhdistelmältä. Luin aluksi nuortenkirjoja, mutta siirryin nopeasti Viisikoista jonnekin John Irvingin suuntaan. Nimenomaan kirjat, esimerkiksi John Irvingin Kaikki isäni hotellit ja Garpin maailma liittyivät voimakkaasti seksuaalisen heräämiseen. Koko sukupuolisuus sai oman kirjallisen sävynsä kauan ennen kuin se mitenkään konkretisoitui oikeassa elämässäni.

"Lukiossa pinnasimme koulusta, jotta pääsimme musiikkikirjastoon kuuntelemaan uusia levyjä."

Kirjasto oli minulle oivalluksen kohta. Kuuntelin musiikkia ja luin kirjoja, eli syntyi sama halu, joka kantaa tekemistäni tänäänkin.

Lukiossa pinnasimme koulusta, jotta pääsimme musiikkikirjastoon kuuntelemaan uusia levyjä. Siihen maailmanaikaan piti ensin käydä viemässä kirjastovirkailijalle levy, jota halusi kuunnella. Muistan, miten kuuntelimme Neljän Ruusun ekaa levyä ja pidimme vinyylin pahvikantta hattuna päässä, se oli meistä tosi hauskaa.

Äitini oli opettaja ja isäni kävi töissä Rautaruukilla niin kuin kaikkien raahelaisten isät. Kotona meininki oli sellainen, että rahaa löytyi kyllä aina kirjoihin ja levyihin, joista todella oli kiinnostunut. Faija keräsi sarjakuvia, joten populaarikulttuurista ei lapsuudessani ollut pulaa.”

Kumpulan maauimala

”Tykkään uida sateessa.”

”Aina kun mahdollista etsin paikkoja, joissa ei olisi muita ihmisiä. Kantava ajatus omassa elämässä on, että haluan tilaa ympärilleni. Tarvitsen oman huoneen ja omaa tilaa ainakin käsien leveyden ympärilleni, noin niin kuin henkisesti.

Kesäisin aamuni alkavat aina samalla tavalla: juon mutteripannulla keitetyn aamukahvin kotona, pesen hampaani ja suuntaan sitten Kumpulan maauimalaan. Jos minulla on ysiltä tapaaminen, herään seiskalta, että ehdin käydä nopeasti pulahtamassa. En välttämättä edes vietä altaassa hirveästi aikaa yhdellä kertaa, mutta teen sen joka aamu. Uin aina mieluummin aikaa kuin matkaa. Vartti tai 20 minuuttia riittää nostamaan paskaksi käynyttä kuntoa ennen kiertueen käynnistymistä.

Niissä hetkissä on aina uuden alun tunnelma. Päivä on jo kerran alkanut, mutta sitten sen itse aloittaa uudelleen. Siitä tulee sellainen olo, että uudelleen aloittaminen on laajemminkin mahdollista elämässä.

Komeinta on, kun toukokuussa sade saattaa olla niin kylmää, että se laittaa altaan höyryämään. Ja sitten hätkähtää, kun kuolleen kulman takaa ui joku hitaasti sumun keskeltä. Muutenkin tykkään uida sateessa, koska silloin uimalassa on tyhjää.

 "Tykkään uida sateessa, koska silloin uimalassa on tyhjää."

Mummo opetti minut uimaan yhtenä kesänä Tampereen Kuljussa järvenrannassa, koska minua harmitti, etten keväällä koulun liikuntatunneilla ollut osannut. Meidät oli jaettu uimataidon mukaan aikuisten ja lasten altaisiin, enkä suostunut millään hyväksymään sitä, etten muka osannut uida. Hyppäsin pokkana aikuisten altaaseen ja opettaja hyppäsi perässä, koska pohjaanhan minä tietenkin painuin.

Mutta mummo opetti, että täytyy ottaa keuhkot täyteen ilmaan, silloin kelluu. Ja minä ihmettelin, että näinkö helppoa tämä onkin, sen kun vaan siinä heiluttelin jalkoja ja käsiä.”

Työhuone Vallilassa

”Tarvitsen äänieristävät seinät.”

”Olen onnellisimmillani kirjoittaessani – kun ympärillä on pari soitinta, kyniä ja vihkoja.

Työhuoneellani Vallilassa ei ole mitään turhaa. Se on elämäni ensimmäinen ikkunallinen työhuone, mikä on mahtavaa, vaikka ikkunasta näkyykin vain vastapäinen seinä. Tarvitsen myös äänieristävät seinät. En tietenkään silloin, kun kirjoitan, mutta soittaessa ja laulaessa ne ovat pakolliset, muuten hävettää liikaa.

Toimin parhaiten aamuisin, neljään viiteen mennessä iltapäivällä olen tehnyt päivän duunin.

Yleensä matkalla töihin keksin, mitä aion yrittää. Neljä tuntia työhuoneella on jo hyvä aika, sillä en ole koskaan ollut kauhean pitkäjänteinen. Tai olen pitkäjänteinen ehkä siinä mielessä, että jaksan tehdä asioita vaikka kuusi kuukautta, mutta yhden päivän sisällä paukut on nopeasti käytetty.

Illalla voin kyllä soittaa, mutta uuden luominen, keksiminen, on aamuhommaa.

Suhtaudun nykyään työhöni ihan eri tavalla kuin nuorempana. Aiemmin en muuta halunnut kuin päästä keikoille. Kaikki julkaisut olivat vaan keino päästä esiintymään. Mutta sitten se, että elämä mittautuu yleisöjen edessä, alkoi tuntua muuttamisen arvoiselta asialta. Ei keikkailu vituttanut, mutta mietin, mitkä ovat ne kohdat, joissa minäkuva muodostuu. Esiintyminen on ihanaa, mutta se ei voi olla se paikka, missä olen kaikista onnellisin. Eikä työ voi olla se paikka, missä toteudun eniten.

Nykyään en halua altistaa itseäni liialliselle nähdyksi tulemisen tunteelle. Se ei tee enää hyvää, se ei vahvista.

"On jo aika paljon, jos saan kengännauhat solmittua ja vietyä kompostin."

En myöskään enää usko, että voisin vaikuttaa muiden ihmisten elämiin. Paukut kannattaa aika lailla käyttää itseen. On jo aika paljon, jos saan kengännauhat solmittua ja vietyä kompostin. En kuvittele olevani suuri ajattelija.”

Taivaskallio

”Hyvä elämäntilanteen mittari.”

”Olen ollut Taivaskalliolla Helsingissä tosi onneton, mutta myös tosi onnellinen. Työputkien päätepisteet, riitaisat kohdat ihmissuhteissa, yhtyeen loppu. Kevään ensimmäinen raikas idea, tulevan levyn ensimmäinen laulu, itseuskon palautuminen, ihastumiset. Taivaskallio sopii kaikkiin taitteisiin, koska sieltä näkee kauas.

Uskon, että ihminen hakeutuu ihan syystä korkeisiin paikkoihin silloin, kun elämä käy suppeaksi eikä näe eteenpäin. Ajatteluhan menee usein käsi kädessä sen kanssa, mitä näkee, sillä sitä ihminen ajattelee, mitä katsoo.

Paikat, joihin toistuvasti palaa, toimivatkin hyvinä elämäntilanteen mittareina, koska niissä ajattelee aikaa taaksepäin ja muistaa itsenä eri-ikäisenä ja erilaisena.

Kaupunki, jossa on joutomaita, on minusta paljon vauraampi kuin kaupunki, joka on laitettu valmiiksi. Lapsuudenkaupungissani Raahessa oli metsiä enemmän kuin R-kioskeja, ja minusta on edelleen kivaa, että pieneen metsään pääsee helposti. Olen myös huomannut, että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä kauemmaksi kaupungin keskustasta olen ajautunut.”

SAMULI PUTRO

Muusikko syntyi 21.8.1970 Helsingissä, mutta kasvoi Raahessa.

Toimi Zen Café -yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä 1992–2007.

Soolourallaan julkaissut viisi levyä. Valkoinen hetero ilmestyi helmikuussa.

Asuu yksin Helsingissä.

Ei omena kauas puusta putoa – vai miten se nyt meni?

Monilla Putous-näyttelijöillä on kuuluisat vanhemmat. Ja on useilla entisillä Putous-näyttelijöillä myös taiteilijapuoliso.

Pihla Penttinen – isä Pertti Sveholm

Pertti ja Pihla vuonna 2015. Kuva: Mikko Hannula
Pertti ja Pihla vuonna 2015. Kuva: Mikko Hannula

Pihla Penttinen, 39, on kokenut näyttelijä, mutta Putouksesta hänet nähdään tällä kaudella ensimmäistä kertaa. Pihlan isä on näyttelijä Pertti Sveholm. Pertti on ollut mukana yli sadassa televisiosarjassa ja elokuvassa, ja hänet on palkittu Jussi-patsaalla kahdesti.


 

Kiti Kokkonen – isä Ere Kokkonen ja äiti Titta Jokinen

Kiti ja Titta vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuukka Ylönen
Kiti ja Titta vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuukka Ylönen

Myös Kiti Kokkonen, 43, on mukana Putouksessa ensimmäistä kertaa. Hänen isänsä on vuonna 2008 kuollut ohjaaja Ere Kokkonen, jonka luona Kiti myös vietti lapsuutensa. Kitin äiti on näyttelijä Titta Jokinen.

 

Roope Salminen – isä Eppu Salminen, äidit Minna Turunen, Riitta Havukainen

Roope Salmisen, 28, isä on näyttelijä Eppu Salminen ja biologinen äiti näyttelijä Minna Turunen. Roope vietti lapsuutensa isänsä Eppu Salmisen ja tämän silloisen puolison, näyttelijä Riitta Havukaisen kanssa. Uusperheeseen kuuluivat Riitan aiemmassa suhteessa syntynyt tytär Katariina Havukainen sekä Epun ja Riitan yhteinen lapsi, Santtu.

 

Myös joidenkin vanhojen Putous-näyttelijöiden isä tai äiti on taiteilija. Lisäksi monella ohjelmassa nähdyllä näyttelijällä on taiteilijapuoliso.

Iina ja Minka Kuustonen – isä Mikko Kuustonen

Mikko ja Iina Kuustonen vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto
Mikko ja Iina Kuustonen vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto

Sekä Iina että Minka Kuustonen ovat molemmat vanhoja Putous-näyttelijöitä. Heidän isänsä on muusikko, tv-kasvo Mikko Kuustonen. Iinan ja Minkan serkku on stand up -koomikko Sami Hedberg.

 

Näillä vanhoilla Putous-näyttelijöillä on näyttelijä- tai ohjaajapuolisot:

Pirjo Lonka (1. kausi) on naimisissa näyttelijä-ohjaaja Jani Volasen kanssa. Jani on Putouksen entinen pääkäsikirjoittaja ja ohjaaja. Jani on ollut naimisissa myös Mari Perankosken kanssa. Mari oli mukana Putouksessa 

Elina Knihtilä (1. kausi) on naimisissa näyttelijä Tommi Korpelan kanssa.

Krista Kososen (1., 2., 3. ja 4. kausi) avopuoliso on ohjaaja Antti Jokinen.

Joanna Haartti (2. kausi) seurustelee näyttelijä Minna Haapkylän kanssa.

Ville Tiihosen kumppani on näyttelijä Kreeta Salminen. Kreetan isä on puolestaan Esko Salminen.

Kaisa Hela (o.s. Mattila) (8. kausi) aviopuoliso on muusikko-näyttelijä Heikki Hela.

Minka Kuustosen (8. kausi) avopuoliso on näyttelijä Aku Sipola.

Essi Hellén (6. kausi) aviopuoliso on näyttelijä Mikko Virtanen.

 

 

Ewan McGregorin huhutaan jättäneen vaimonsa kanssanäyttelijä Mary Elizabeth Winsteadin vuoksi. 

Skottinäyttelijä Ewan McGregor on yhysvaltalaisen viihdesivusto TMZ:n mukaan jättänyt avioerohakemuksen. McGregor on ollut vaimonsa Eve Mavrakisin kanssa naimisissa vuodesta 1996.

Avioerohakemus ei ole suoranainen yllätys, sillä McGregor ja Mavrakis ilmoittivat jo viime vuoden lokakuussa eronneensa. Avioerohakemuksessa on TMZ:n mukaan vielä sitäkin aikaisempi eropäivämäärä, 28.5.2017. 

Lokakuun 2017 eroilmoituksen aikoihin McGregorin ja näyttelijä Mary Elizabeth Winsteadin nähtiin suutelevan toisiaan lontoolaisessa kahvilassa ja poistuvan sen jälkeen McGregorin moottoripyörällä. Winstead, 33, ja McGregor, 46, näyttelevät yhdessä Fargo-sarjassa.

Winstead on eronnut entisestä aviomiehestään toukokuussa 2017, siis samaan aikaan kuin Ewan McGregor ja Eve Mavrakis, 51, ovat avioerohakemuksen mukaan tehneet eropäätöksen.

Rikosdraama Fargon näyttelijät Carrie Coon, Olivia Sandoval, Ewan McGregor ja Mary Elizabeth Winstead poseeraavat viime toukokuussa otetussa kuvassa yhdessä. 

Vaikuttaa siltä, että McGregorin ja Winsteadin suhde ei jäänyt vain lokakuiseen suuteloon Lontoossa. People-lehden mukaan pariskunta nähtiin kävelemässä käsi kädessä Los Angelesissa marraskuussa. 

Golden Globe -gaalan palkintopuheessaan McGregor kiitti sekä vaimoaan että Winsteadia – tosin hän jakoi kiitosta myös muille kanssanäyttelijöilleen. 

Ewan McGregorilla ja Eve Mavrakisilla on neljä yhteistä lasta, joista yksi on jo aikuinen. TMZ:n mukaan McGregor on hakenut yhteishuoltajuutta, ja Mavrakis puolestaan toivoo saavansa lapset itselleen niin, että McGregorilla säilyisi tapaamisoikeus.