Tulevaisuus, se on täällä. Kuva: Shutterstock
Tulevaisuus, se on täällä. Kuva: Shutterstock

Mutta onko touhussa mitään järkeä?

Miltä kuulostaisi: munasolu kolmekymppisenä pakkaseen, sopivaa lisääntymisaikaa odottamaan? Houkuttelevalta? Kamalalta? Jenkkien hulluuksilta?

On se Suomessakin jo mahdollista. Tiettävästi täällä ei ole vielä syntynyt yhtään lasta terveiden naisten ennakoivan munasolupakastuksen (Suomen fertiliteettiyhdistyksen suosittelema virallinen termi!) tuloksena, mutta odotellaan nyt. Jokunen munasolu on jo pakastettu ennakoivasti.

Alkusyksystä uutisoitiin, että jättiyhtiöt Facebook ja Apple houkuttelevat Yhdysvalloissa naisia töihin työsuhde-edulla: mahdollisuudella pakastaa munasoluja firman piikkiin. Ideana on ilmeisesti viettää hedelmällinen ikä toimistossa ja tehdä lapset sitten, kun on liian vanha pörssiyhtiölle.

Riski bisnes

Suomessa työelämän perhevapaasysteemi on onneksi noin miljoona vuotta Yhdysvaltoja edellä, joten uran takia ei ole ehkä syytä alkaa pakastuspuuhiin. Mutta entä, jos sopivaa isäehdokasta ei ala löytyä ja ahdistaa? Että varmuuden vuoksi?

Väestöliitossa ollaan miettiväisiä.

– Ymmärrän sen jollain tavalla silloin, jos nainen pelkää, ettei löydä miestä ajoissa. Mutta uskaltaisinko ottaa niin ison riskin? miettii tutkija Anna Rotkirch.

Munasolujen pakastus ei nimittäin ole niin näppärä ratkaisu kuin voisi kuvitella. Munasoluja tarvitaan 10–15, ja se tarkoittaa ehkä kolmea hoitokertaa: työläät hormonihoidot ja solujen keräys. Hintaa lapselle tulisi jo ennen syntymää reilu kymppitonni. Pahinta on, että vasta sulatuksen jälkeen nähdään, onko munasoluista mihinkään. Pakastamisella ei saa siis rauhaisaa mieltä, jotta voi alkaa odotella Oikeaa Hetkeä. Ja ketä sitä sitten voi syyttää?

Lue myös:

Apple ja Facebook houkuttelevat naistyöntekijöitään pakastamaan munasolujaan

Entä jos nainen voisi tulla äidiksi silloin kun huvittaa?

Naisystävä Katja ei aio esiintyä suuremmin miehensä rinnalla julkisuudessa.

Laulaja Ressu Redford, 56, esitteli torstai-iltana uuden naisystävänsä Katjan ravintola Pincho Nationin avajaisissa Turussa.

– Hyvin menee ja kesää vietetään yhdessä. Kesän kohokohta on nyt, kun aurinko paistaa, Ressu jutteli.

Silminnähden rakastunut pariskunta on seurustellut jo jonkin aikaa. Katja on käynyt miehensä keikoilla ja myönsi ihastuneensa tämän huumorintajuun.

– Muun muassa siihen, hän virnisti.

Katja totesi myös, ettei aio esiintyä julkisuudessa isommin, vaan aikoo pysytellä yksityishenkilönä. Hän kertoi työskentelevänsä ”aivan eri alalla” kuin Ressu.

– Minä olen syntyperäinen turkulainen, ja Katja on tästä läheltä, Ressu lisäsi.

Ressu Redford oli naimisissa lähes 20 vuotta Nina Björkfeltin kanssa. Pari erosi virallisesti joulukuussa 2016. Heillä on kaksi poikaa: vuonna 1998 syntynyt Frans ja vuonna 2000 syntynyt Elliot.

Tasa-arvotyön tavoite ei voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä päin prinkkalaa.

”Mulla on pahemmat tasa-arvo-ongemat!” ”Ei kun mulla! Itsemurhatilastot hei!” ”Eikä, mieti palkkatasa-arvoa!”

Tältä keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta toisinaan kuulostaa – sekä henkilökohtaisella että valtakunnallisella tasolla.

Valitettavaa kyllä, naiset ovat miehiä huonommassa asemassa monessa asiassa, miehet ovat naisia huonommassa asemassa monessa muuassa asiassa, ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamasta syrjinnästä en edes aloita. 

Kun ongelmia kerran piisaa, voi erehtyä, että ratkaisu on sen keksiminen, kenellä asiat ovat huonoiten. Todellista tasa-arvotyötä on kuitenkin yritys parantaa heikomman osapuolen tilannetta, ei huonontaa paremmin pärjäävän elämää. 

Eroon syrjivästä asepalveluksesta

Viimeisin esimerkki vanhasta keskustelusta pulpahti pintaan, kun Elisabeth Rehnin johtama ajatushautomo esitti Suomeen mallia, jossa koko ikäluokka sukupuolesta riippumatta suorittaisi jonkinlaisen kansalaispalveluksen. 

”Kyllä ainainen luuttuaminen, pyykkääminen ja vauvojen pullauttelu onkin raskasta!”

Kansalaispalveluksessa olisi epäilemättä omat ongelmansa, mutta toteutuessaan se olisi ratkaisu yhteen maamme räikeimmistä tasa-arvoepäkohdista. Ehkä sukupuoleen perustuvan asevelvollisuuden jättäminen historiaan voisi avata tietä muillekin tasa-arvoparannuksille.

Jos siis pystyisimme nielemään sen, että tasa-arvon saavuttaminen tässä asiassa ei tule olemaan naisille yhtään kivaa, eikä syrjivän asepalveluksen räjäyttäminen johda yhtäkkiä naisten ongelmien katoamiseen. 

Imurointi ei ole kansalaisvelvollisuus

Kulttuurintutkimuksen apulaislehtori ja tohtorikoulutettava Siri Lindholm kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla, että vaatimus yleisestä kansalaispalveluksesta on naisille kohtuuton, sillä naisilla on muutakin hommaa: tilastollisesti katsoen meillä naisilla on tapana synnyttää uusia veronmaksajia ja käyttää kotitöihin joka viikko peräti kahdeksan tuntia enemmän aikaa kuin keskivertomies. 

Kyllä ainainen luuttuaminen, pyykkääminen ja vauvojen pullauttelu onkin raskasta! Silti se ei ole sama asia kuin asepalvelus tai siviilipalvelus, joista jompaankumpaan suomalaismiehet ovat sukupuolensa perusteella pakotettuja.

Synnyttäminen ei – ainakaan vielä – ole naisille laissa säädetty kansalaisvelvollisuus, eikä imuroidakaan tarvitse vankilan uhalla.

Jakomerkki

Vauvojen pullauttelu voi olla raskasta – mutta ei se silti ole sama asia kuin armeijaan pakottaminen

Suurin ongelmahan tuossa kansalaisvelvollisuuksien suorittamisessa tuntuu olevan eläkekertymän pieneneminen (x * 9 kk + 6 kk). Ehdottaisin tähän ratkaisuksi yhteistä eläkekertymää rekisteröidyssä parisuhteessa (miksei perheessäkin). Eli lasketaan tulot yhteen, jaetaan tasan ja kummallekin siitä sitten se varsinainen eläke.
Lue kommentti