Oletko yrittänyt neuvoa puhelimitse tietokoneen virusturvan päivittämistä henkilölle, joka on syntynyt 30-luvulla? Se ei ole helppoa. Ja tässä uutinen: kohta olet yhtä kahvilla teknologian kanssa kuin vanhempasi nyt.

Shutterstock

Nyt se on hävinnyt. Äsken se vilkutti ja siinä luki, että Cancel tai OK.

– Mikä vilkutti? Oletko internetissä? Sähköpostiohjelmassa? Mitä siinä ruudulla nyt lukee?

He osaavat poimia neuleesta pudonneet silmukat ja tietävät, miten vastapilkittyjä kaloja käsitellään. He ovat lapsena nähneet pudonneen saksalaiskoneen lähimetsässä ja vanhempana kuukävelyn televisiosta. Heillä on lähes yliluonnollisia mentaalisia kykyjä, joiden avulla he erottavat eri haperolajit toisistaan.

Tietokoneen käyttäminen on heille kuitenkin hyvin vaikeaa, ja sen neuvominen puhelimessa on ehkä vielä vaikeampaa. Hermot palavat puolin ja toisin.

Kaikki on niin vaikeeta

Muistatteko, kun videonauhurit tulivat? Ne olivat aluksi pelottavia mutta osoittautuivat yksinkertaisiksi laitteiksi. Play, Stop, Rewind.

Sitten tuli digiaika, ja telkkarin katsominen muuttui vaikeaksi. Digisiirtymän piti tuottaa ihania interaktiivisia asioita, mutta nurinaa siitä vain tuli. Digi digi! Ei toimi! Miksi tämä kuva hajoaa tällä tavalla!

Mummolle ostettiin halpa kansalaisboksi, jossa ei ollut tallennusmahdollisuutta. Samalla boksi aloitti lähisukulaisia yhdistävän puhelintuki-projektin. Seniorit eivät saaneet kanavia kohdalleen eivätkä hahmottaneet, missä järjestyksessä kaukosäätimiä piti käyttää, joten linjat kävivät kuumina: "Jos painat ensin sitä, missä lukee menu. Siitä toisesta kapulasta, siitä jossa lukee Humax. Löydätkö sen menu-nappulan? Mitäs se nyt sanoo?"

Eikö tekniikan pitäisi helpottaa elämää? Miksi se on niin monimutkaista?

– Siksi, että samalla laitteella voi nykyään tehdä monta asiaa, sanoo teknologian kulttuurisen tutkimuksen asiantuntija, dosentti Johanna Uotinen. Kilpailu laitemarkkinoilla on kova, ja uusiin malleihin lisätään aina täkyksi jokin lisäominaisuus. Kännykällä surauttaa varmaan piakkoin kahvit.

Johannan mukaan uusi tekniikka tuntuu vaikealta, kunnes se kesyyntyy. Kun jääkaappi tuli, tarvittiin "näin käytät jääkaappia" -ohjeita. Nyt kukaan ei edes ajattele jääkaappia teknologiana, eikä kukaan enää valita digi-tv:stä.

Cancel vai OK?

"Kiitos. Jännityk- sellä odotetaan." (Ikä­ihmisten tekstiviesteissä on usein tavuviiva siinä kohdassa, jossa näytön reuna on tullut vastaan ennen sanan loppua.)

Mutta tietokone. Se ei tunnu kesyyntyvän kovinkaan helposti seniorien käsissä. Ehkä kysymys on siitä, etteivät he oikeasti ole kiinnostuneita moisesta härpäkkeestä. Usein ne ovat nimenomaan lapset, joiden mielestä mummolla ja ukilla täytyy olla tietokone.

– Ja samat ihmiset valittavat, kun heidän omat lapsensa haluavat koko ajan uutta tekniikkaa, Johanna Uotinen toteaa.

Kyllä yhteiskuntakin painostaa ja vihjailee, esimerkiksi tekemällä pankin tiskillä asioimisen todella kalliiksi. Tamperelainen ATK Seniorit Mukanetti ry opastaa tietotekniikan käyttöön. Yhdistyksen toiminnanjohtajan Eija-Riitta Kortesluoman -mukaan monet tulevat kurssille, koska kokevat, että yhteiskunta vaatii sitä. Seniorikursseilla näkee myös sen, miten vaikeaa uuden oppiminen voi olla.

– Hiiren käyttö ja kaksoisnapsauttaminen on monille todella hankalaa. Ja termistö on hurja, vaikka se on suomea: työpöytä, tilapalkki... miten selität ne konkreettisesti?

Eija-Riitta kohtaa työssään myös innostusta uudesta aluevaltauksesta. Senioritkin löytävät internetistä harrastusvinkkejä ja Älypään tyyppisiä pelejä, joita voi pelata yhdessä.

Minä itsekin ilahdun, kun äidiltäni tulee sähköpostia – siinä raportoidaan esimerkiksi, että mustikanvarret ovat vihreimmillään. Vanhempieni tietokone on pari vuotta vanha. Nyt kaksoisklikkaukset sujuvat jo hyvin, ja uuden avainlukulistan tilaaminen pankin nettisivuilta onnistuu ilman apua.

Se äitiäni vielä häiritsee, että tietokone kyselee jotain koko ajan. Cancel vai OK?

Sama häiritsee minua itseänikin. En jaksa yleensä selvittää, mikä konettani askarruttaa. Kestän kyllä oikuttelua, mutta pitääkö jonain päivänä sulattaa vielä sekin, että kahvinkeitin ei keitä kahvia, vaan se toteaa yksikantaan, että "keittämistä ei pystytty suorittamaan"?

Senioriluurin ongelmat

"Niin se taitaa nykyään olla, että kaikki vaihtavat kuulumiset siellä buukissa." (Suvi Teräsniskan mummo Me Naisten haastattelussa.)

VTT:n johtava tutkija ja geronteknologian dosentti Jaana Leikas pohtii, voisiko ihmiset jakaa jopa eri teknologiasukupolviin, tähän tapaan:

50-luvulla ja aikaisemmin syntyneet kuuluvat on/off-nappuloiden sukupolveen. Heidän nuoruudessaan koneissa oli yksi toiminto ja yksi katkaisin.

60-lukulaiset ovat joutuneet käyttämään tietokoneita työelämässä, vaikka opinnäytetyö kirjoitettiin vielä ensin käsin ja sitten puhtaaksi sähkö­kirjoituskoneella.

70-luvun Windows-sukupolvi tottui ikkunoihin ja tehtäväpalkkeihin jo parikymppisinä.

80-luvun lapset ovat kasvaneet ymmärtämään pelillisiä käyttöjärjestelmiä.

Jaana Leikkaan mukaan ihminen, joka on nuorena tottunut on/off-nappuloihin, etsii loppuelämänsäkin koneista selkeitä painikkeita. Siksi uudenlaisten järjestelmien käyttö ei ole luontevaa. Vanheneminen teettää toki muutakin haittaa.

– Olen vihainen siitä, millaisia tieto- ja viestintäteknisiä laitteita suunnitellaan ikäihmisille, Johanna sanoo.

– Tiedetään, että kaikkien näkökyky heikkenee, reaktiot hidastuvat ja sorminäppäryys katoaa – mutta silti monet seniorikännykät ovat hankalia.

Sitä paitsi senioriluurissa on ongelmansa vielä senkin jälkeen, jos se onnistuu olemaan helppo. Se on nimittäin senioriluurin näköinen, ja kuka haluaa vanhetessaan tyytyä muita rumempiin, leimaaviin esineisiin? Suuret ikäluokat tykkäävät näppäristä ja kauniista laitteista, kuten vaikka urheilumallisista BMW-autoista. Saksassa niistä yli 60 prosenttia myydään yli 60-vuotiaille.

– Tuota voi miettiä, ennen kuin alkaa suunnitella erityisiä, normaalia kömpelömmän näköisiä vanhusautoja, Johanna huomauttaa.

Ahdistaa sitä nuorempiakin

"Voidaanko ottaa Poirot nauhalle?"

"Voidaan TALLENTAA se BOKSILLE. Nykyään on kovalevy, ei ole nauhaa." (Teknologiaurpo vuosimallia 75 saa opastusta.)

– Voi ei, nyt mä alan ymmärtää mummoani, joka ei tahdo käyttää pankkiautomaattia!

Tuo oli kolmekymppinen työkaverini, joka kuuli juuri, että toimittajan pitäisi ihan oman itsensä, uskottavuutensa ja ammattitaitonsa takia olla aktiivisesti mukana mikroblogipalvelu Twitterissä. Työkaveri ei nyt jaksaisi.

– Niin, ei teknologian kehitysvauhti ahdista pelkästään vanhuksia, Johanna Uotinen toteaa.

Mummo-ilmiö tapahtuu siis meille kaikille. Kehitys kehittyy, ja joku päivä nuorimmatkin ehkä putoavat vauhdista.

Jaana Leikkaan mielestä tekniikka on jo nykyisellään ihan huikeaa. Kaikkia mahdollisia kuviteltavissa olevia palveluja pystyisi toteuttamaan. Mutta pitäisi lakata olettamasta, että ihmisiä kiinnostaa nimenomaan uusi tekniikka.

– Uutta kapulaa ja luuria tulee koko ajan, vaikka suunnittelun lähtökohdaksi pitäisi ottaa elämä. Luulen, että ihmiset alkavat pohtia, mitä oikeasti tarvitsevat, ja he sanovat uusille laitteille 'ei kiitos'.

Palveluita ihmiset varmaan haluavat: Ruokakassipalvelun, joka oikeasti tuo ruuat kotiin silloin, kun vastaanottajakin on kotona. Tai deittipalvelun, joka näyttää yökerhon pohjapiirustuksen päällä juuri oman tyyppisten sinkkujen sijainnin...?

Jaana Leikas itsekin kaipaa elämäänsä yksinkertaistamista ja hän on ollut huomaavinaan, ettei hän ole lajissaan ainoa. Jaana ei ole Facebookissa, eikä hänen kokouksissaan saa samaan aikaan tehdä läppärillä muita asioita.

– Samalla kun suunnittelemme teknologiaa, luomme tulevaisuuden maailmaa. Meidän pitäisi tajuta, millainen siitä on tulossa ja miettiä, millainen siitä halutaan. Miten vältetään se, että emme tulevaisuudessa kavereita tavatessamme vain katsele alaspäin näyttöihimme? Ja ettemme ole vanhuksina yksinäisiä?

Kaukana tulevaisuudessa

Ennen vanhaan kuviteltiin, että tulevaisuudessa syödään ravintokapseleita puhtaanvalkeassa ympäristössä, jossa avaruusajan ohjauspaneelit pitävät pientä piipitystä. Juuri nyt näyttäisi siltä, että tulevaisuudessa syödään edelleen perunoita, vaikka uutuuskeittiöt näyttävätkin avaruusaluksilta tai vähintään patologian laitoksilta. Piipitystä ei kuulu.

Jaana Leikkaan mukaan kukaan ei tiedä, millaista tekniikka on kolmenkymmenen vuoden päästä. Voi olla, että vanhukset ovat vastedeskin aina ongelmissa. Voi myös käydä niin, että tekniikka kehittyy helpoksi: niin intuitiiviseksi, että otsaluullakin näkee, miten konetta käytetään, ja niin kauniiksi, että silmä lepää.

– Se olisi ihana maailma, Jaana tuumii.

Hän lohduttaa, että tälläkin hetkellä tuhannet ihmiset koettavat suunnitella helppokäyttöisempää tekniikkaa.

– En minä tätä työtä tekisi, jos en uskoisi, että siinä edistytään.

Jos ei itse usko, kannattaa lohdutuksekseen kuvitella jotain todella villiä, vaikkapa maailman, jossa tietoverkot ovat romahtaneet, sähkö katkeilee ja teknologian huippua edustavat sakset. Silloin voi koettaa saada viimeisen junapaikan mummolaan ja pyytää vanhuksia neuvomaan, miten tomaatit saa säilymään talven yli.

Ja jos puhelimet vielä toimivat, pitää tietysti soittaa äidille ja kysyä myös sitä, miten sukka parsitaan. Hän koettaa selittää, mutta hermothan siinä ohjeistaessa voivat mennä, kun toinen ei kerta kaikkiaan tajua.

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e

Illan Suomi Love -jaksossa Simo haluaa yllättää tyttärensä Hennan. – Haluan sanoa hänelle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään.

Lauantai-iltana esitettävässä Suomi Love -jaksossa kempeleläinen Simo haluaa ilahduttaa 26-vuotiasta tytärtään Hennaa. Simo kertoo jaksossa, että hänellä on aina ollut läheiset välit tyttäreensä.

– Henna on aina ollut isän tyttö. Ehkä isältä saa joitain asioita helpommin periksi, Simo kertoo Suomi Love -jaksossa hänen ja tyttärensä suhteesta.

Keväällä 2014 Simo sai kuulla ilouutisen, kun Henna ja tämän puoliso Jani kertoivat odottavansa lasta.

– Se oli todellinen ilouutinen. Todella mahtava tunne, Simo muistelee.

”Tutkimuksissa todettiin kallonpohjan syöpäkasvain.”

Kesän edetessä Henna alkoi kuitenkin saada erikoisia oireita. Simo ajatteli niiden liittyvän raskauteen.

– Kun vaikeudet jatkuivat, Henna hakeutui kesäkuun lopulla OYKSiin. Tutkimuksissa todettiin kallonpohjan syöpäkasvain. Se oli valtava isku perheelle ja kaikille, Simo kertoo ohjelmassa liikuttuneena.

Samana päivänä, kun Henna sai tietää kasvaimesta, hän ja Jani saivat toisenkin uutisen. He saivat tietää, että syksyllä syntyvä lapsi on tyttö.

– Hennalla oli elokuun alussa ensimmäinen leikkaus, ja tyttö kasvoi mahassa. Sitten 1.lokakuuta syntyi Emppu-tyttö sädehoitojen keskellä.

”Hän ei anna periksi.”

Simon mukaan kasvain on yhä olemassa.

– Mutta kun Hennan luonteen tietää, niin hän ei anna periksi. Hän on ollut koko ajan sillä asenteella, että kyllä täältä tullaan.

Simo haluaa yllättää tyttärensä Haloo Helsingin Vapaus käteen jää -kappaleella. Kappale on Hennalle tärkeä – ja se oli myös Hennan ja Janin hääkappale vuonna 2015.

”Haluan sanoa Hennalle, että isä välittää omasta tyttärestään.”

– Haluan sanoa Hennalle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään. Ja nyt kun on jaksamista tämän sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena.

Suomi Love TV1:llä la kello 21.15.