Kausi vaikuttaa lupaavalta, ja voittajasuosikkiakin uskaltaa jo arvailla.

Kuorosota on tämän hetken hienoimpia tv-formaatteja,
joten sydämellisesti tervetuloa, kausi numero neljä!

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin Kuorosodan edellinen kausi oli vähän pettymys. Artistikattaus oli tylsähkö, ja edellisiltä kausilta tutut kohokohdat jäivät puuttumaan. Voiton vei Suvi Teräsniskan kuoro, jonka yhtään esitystä ei nyt ihan heti palaudu mieleen.

Mutta hurraa! Uusi kausi vaikuttaa lupaavalta. Mukana ovat Kaija Koo (Tuusula), Uniklubin Jussi Selo (Hämeenkyrö), Hanna Pakarinen (Lappeenranta), Ressu Redford (Turku), Indican Jonsu (Espoo) ja Lordi (Rovaniemi). Komea kakku, jonka huipulla on kirsikkana hirviöpuvussa pitkin Rovaniemeä harppova herra Putaansuu. Lordi muuten puhuu suomea!

Sarja imee tällä kertaa mukaansa jo ensimmäisestä jaksosta alkaen. Usein nämä esittelyjaksot ovat vain pakkopullaa suoria lähetyksiä odotellessa, mutta nyt kuorojen kokoamisesta on saatu paljon irti. Heti aluksi kostuvat katsojankin silmäkulmat, kun Hanna Pakarinen paukahtaa yllättäen serkkunsa työpaikalle värväämään häntä kuoroonsa. Jonsu rekryää entisen ala-asteen opettajansa, ja Lordi on enemmän kuin absurdi näky ilmestyessään rovaniemeläisen rivitalon pihamaalle kuuntelemaan 17-vuotiaan rokkikukon koelaulua. Vielä hienompi näky tosin on, kun Lordi käy tutustumassa hyväntekeväisyyskohteeseensa ja tapaa SPR:n ystäväpalvelun kautta apua saavan mummon. "Kuka se on, onko se Lorti?" kysyy rollaattorimummo ovella ja käskee hirviön muitta mutkitta kahvipöytään.

Heittäydynpä ennustajaksi: Kuorosodan tämän kauden finaalissa ovat vastakkain Hanna Pakarinen ja Lordi. He tulevat sopivan kokoisista kaupungeista, joissa on vielä kotiseutuhenkeä. Voiton vie Lordi, koska hevillä ei vieläkään Suomessa hävitä.

Hattuani en kyllä suostu syömään.

Kuorosota Nelonen pe klo 20.00

Louis Theroux pureutuu illan dokumentissa anoreksiaan, eikä hän takerru helpoimpiin selityksiin.

IS TV-LEHTI: Louis Theroux on palannut Amerikka-dokumenttiensa jälkeen Britanniaan. Hän tutustui kahden lontoolaisen hoitoyksikön potilaisiin, joilla on anoreksia nervosa: patologinen syömisen ja lihomisen pelko.

Potilaita kuunnellessa ei jää epäselväksi, kuinka vakavasta sairaudesta on kyse. Pahimmillaan he ovat nälkiinnyttäneet itsensä niin, että normaali liikuntakyky on mennyt, kuulo ja näkö heikentyneet ja sydän pettämässä – ja silti he saattavat itse kieltää sairautensa. Fyysiset ja psyykkiset oireet tekevät hoitokokonaisuudesta vaativan, eikä vaikeimpien tapausten kohdalla ole toivoakaan täydellisestä parantumisesta. Potilaita joudutaan valvomaan WC-käynneistä lähtien. Heitä pidetään jopa väkisin hengissä.

Theroux’n uteliaan empaattisessa metodissa on ongelmansa, mutta tulos on ravisteleva.

Theroux ei takerru helpoimpiin selityksiin, kuten muodin ja median vääristyneisiin kauneusihanteisiin. Pitkäaikaispotilas Jess sanoo, ettei kyse ole kauneudesta, vaan monimutkaisista psykologisista ongelmista, jotka tulevat pintaan itseruoskintana. Kertomuksissa toistuu hyytävä arvottomuuden kokemus. Anoreksialle ei ole löydetty yleispätevää tieteellistä selitystä, ja neuvottomuus tekee läheistenkin osasta raskaan.

Suomessa tuskin voisi tehdä dokumenttia, jossa yksittäisten mielenterveyspotilaiden asioita ruoditaan näin avoimesti hoitohenkilökuntaa myöten. Theroux’n uteliaan empaattisessa metodissa on ongelmansa, mutta tulos on ravisteleva.

Theroux ja anoreksia, TV2 klo 22.05

Kolmisen vuotta sitten naimisiin mennyt Laura Lepistö haluaa jossain vaiheessa lapsia, mutta keskittyy juuri nyt uran luomiseen.

Yksinluistelussa Suomen kaikkien aikojen menestynein taitoluistelija Laura Lepistö, 30, vetää nykyisin kahden yhtiökumppaninsa kanssa puolitoista vuotta sitten perustettua Snou Creative -markkinointitoimistoa.

– Teemme töitä urheilun parissa toimivien brändien ja urheilua sponsoroivien yritysten kanssa. Tuotamme sisältöä, teemme sponsoroinnin erilaisia toteutuksia ja manageroimme muutamaa urheilijaa. Suunnittelen, konseptoin, myyn ja teen uusasiakkuushankintaa. Teen kaikkea muuta, paitsi kuvaan kameran varressa, Laura kertoo.

”En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä.”

– Etsin kauppakorkeakoulun jälkeen pitkään omaa tapaa tehdä töitä. Nyt yrittämisestä on tullut uusi intohimo luistelu-uran jälkeen.

Vaikka Laura on lopettanut kilpauran, hän on edelleen aktiivinen luistelun parissa. Hän istuu esimerkiksi Taitoluisteluliiton hallituksessa, pitää luisteluleirejä ja kommentoi luistelukilpailuja Ylellä.

– En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä, hän kertoo.

– Tykkään edelleen esiintyä. Siksi haluan pitää oman uran yrityksen pyörittämisen rinnalla. Olin esimerkiksi puolitoista vuotta sitten Uuden iloisen teatterin revyyssä esiintymässä, mikä oli hauskaa. Olen keskittynyt urheilubisnekseen, mutta on kiva tehdä välillä pieniä syrjähyppyjä.

Huonot läpät yhdistää

Laura kertoo, että myös yksityiselämään kuuluu hyvää. Hän meni vajaat kolme vuotta sitten naimisiin miesystävänsä Tommi Huovisen kanssa, jonka hän tapasi yli kymmenen vuotta sitten lukiossa.

– Häät olivat kivat bileet, mutta mikään ei hirveästi muuttunut, koska olimme olleet yhdessä jo niin pitkään, Laura kertoo.

– Nautimme arjesta. Meillä on hauskaa keskenämme. Molemmilla on yhtä huonot läpät. Parisuhteessamme toisen huomioiminen on helppoa, koska tunnemme toisemme niin hyvin.

”Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta.”

Laura haaveilee lapsista, mutta niiden aika ei ole vielä.

– Nyt olemme olleet uraorientoituneita ja nauttineet elämänvaiheesta, kun koulut on juuri käyty, Laura sanoo Sportyfeel Helsinki City Run ja Helsinki City Marathonin VIP-tilaisuudessa.

– Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta. Toivottavasti niitä jossain vaiheessa kuitenkin siunaantuisi. Pari lasta riittäisi.

Luistelu-uralta tarttui mukaan myös monta ystävää. Laura pitää yhteyttä moneen nuoruuden luisteluseuralaiseen ja kilpakumppaniin.

– Olin Kiira Korven häissä kuukausi takaperin. Hän asuu Nykissä, joten emme näe enää kovin usein. Meitä yritetiin aina asetella vastakkain, mutta me vain pyörittelimme sellaiselle silmiä, Laura nauraa.