Vanha kunnon oranssi paperitähti on koristanut monta ikkunaa. Kuva: Sanoma-arkisto
Vanha kunnon oranssi paperitähti on koristanut monta ikkunaa. Kuva: Sanoma-arkisto

Joulu on perinteiden aikaa, mutta ihan kaikki perinteet eivät ole selvinneet elinvoimaisina tähän päivään.

Vaikka moni haluaa viettää joulunsa niin kuin aina ennenkin, on ajan hammas nakertanut joitakin jouluperinteitä, -tapoja ja koristeita. Vai laitetaanko teillä yhä piikkipallokuorin viimeistellyt monivärivalot ikkunaan ja paperikaramelleja kuusen oksille? Kodeissa tällaisia koristeita ei enää juuri näy, mutta Vauva.fi:n tuoreessa keskustelussa niitä muistellaan kaiholla.

Menneiden joulujen muistoksi keräsimme muistojen arkusta asioita, joita moni nuoremman sukupolven edustaja ei ole välttämättä päässyt koskaan kokemaan.

Muistatko sinä nämä takavuosien jouluntuojat?

  1. Pahviset tontut seinillä. Tonttuihin liittyvässä askartelussa on siirrytty määrästä laatuun. Nykyään nyherretään yksi tonttuovitaideteos. Ennen leikattiin kasoittain tonttusiluetteja punaisesta kartongista ja teipattiin niitä seinät ja ikkunat täyteen.
  2. Aidot kynttilät kuusessa. Viis paloturvallisuudesta. 
  3. Aidot kynttilät Lucian päässä. Paloturvallisuudesta puheen ollen, myös kouluissa ja päiväkodeissa paloi aiemmin aito tuli. 
  4. Rekiretki joulukirkkoon. Joulukirkossa käyminen ylipäätään on yhä harvemman jouluisella to do -listalla, mutta erityisen harvassa ovat ne, jotka pyyhältävät kirkkoon rekikyydillä. 
  5. Valkeat joulut Etelä-Suomea myöten. Edelliseen liittyen: jos Etelä-Suomessa nykyään mielisi joulukirkkoon hevosvetoisella kulkuneuvolla, hevoskärryt toimisivat useimpina jouluina paremmin kuin paksun lumihangen vaativa reki.
  6. Jouluhaloo. Raimo Lintuniemen ja Jaakko Salonojan juontamaan Jouluhaloo-puhelintoivekonserttiin sai soittaa joululaulutoiveita aattoiltana peräti 20 vuoden ajan. Joka vuosi viimeisenä biisinä ilmoille kajahti Oi jouluyö
  7. Enkelikello. Tuikkuja, enkeleitä, kultaista väriä ja vienoa kilinää, eli täydellinen jouluinen koriste-esine.
  8. Tahvananajelu. Kas näin sujui Tahvananajelu ennen vanhaan: joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä käytiin naapureilla tai tutuilla kutsumatta kylässä ja odotettiin viinatarjoilua. Joka talosta otettiin lisää väkeä mukaan kolkuttelemaan seuraavalle ovelle. Aamulla lämmitettiin sauna siinä talossa, jossa satuttiin olemaan.
  9. Kyrenius. Jouluevankeliumissa mainitaan nykyään Syyrian maaherra Quirinius. Entiset lapset tuntevat kyseisen henkilön Kyreniuksena – sitä nimeä nimittäin käytettiin vanhassa raamatunkäännöksessä.
  10. Puupölkkytontut. Vähän ronskimpi jouluaskartelu: laitetaan puupölkky kahtia ja maalataan viistoille sahapinnoille tontun naamat. Toimii sisällä ja ulkona!
  11. Monivärivalot. Muutama kymmenen vuotta sitten vielä osattiin väri-ilotella! Ikkunoihin ripustettiin moniväriset valot, joissa parhaimmillaan oli piikein koristellut muovikuoret päällä.

     

  12. Lippusiimat ja paperiset ketjukoristeet. Kuusenkoristeita ei tarvinnut hakea kaupasta, kun lapset askartelivat ne koulussa. Nykyään vanhoista lippusiimoista voi ihastella sellaisten valtioiden lippuja, joita ei enää ole olemassakaan.
  13. Lipeäkala. Käyttövalmista lipeäkalaa saa edelleen kaupoista, mutta aiemmin kala liotettiin itse.
  14. Olkihimmelit. Jotkut taidokkaat askartelevat edelleen himmeleitä, mutta useammin pilleistä kuin oljista. 
  15. Oranssi paperitähti ikkunassa. Miksi paperitähden piti aina olla juuri oranssi? Kukaan ei tiedä. 
  16. Kuuseen ripustettavat karkit. Kiiltävässä paperissa, tietenkin.
  17. Aika ennen teemavärejä. Takavuosina joulukuusi oli aina vihreä, vaikka olisi ollut muovinenkin, mutta koristeita ripustettiin kuusen oksille kaikissa mahdollisissa väreissä. 
  18. Paperiset rauhankyyhkyt. Mikäpä olisi jouluisempaa, kuin punaisesta tai sinisestä kartongista sekä vekatusta valkoisesta kuultopaperista väsätty kyyhkynen?
  19. Olkilyhteet. Olkipukki on tullut takaisin muotiin uudessa ilmiasussaan, mutta lyhteet odottavat vielä uutta tulemistaan.

Onneksi minulla ei ollut Y-kromosomia haittaamassa työnhakua, joten kelpasin myyntityöhön, muistelee Salla Stotesbury.

”Lukea sä osaat, mutta osaatko sä tehdä mitään muuta?”, kysyi työhaastattelija ja viskasi lukiotodistukseni sivuun.

Olin parikymppinen humanistiopiskelija ja hakemassa osa-aikaista myyntityöpaikkaa viihdetuotemyymälästä.

Runoilin pomolle jotain lukioaikaisista siivouskeikoista ja parin kuukauden pätkästä pikaruokalassa. Sen kummempaa asiakaspalvelukokemusta minulla ei ollut, ei myöskään juuri minkäänlaista asiantuntemusta myymälän tuotteista. Lisäksi olin myöhästynyt haastattelusta lähes kymmenen minuuttia (sori siitä).

Ei tuntunut haittaavan. Pomo, keski-ikäinen mies, totesi minun passaavan hyvin porukkaan.

”Meidän suurin asiakasryhmä on parikymppiset kundit, joten mä palkkaan tänne etupäässä nuoria nättejä naisia”, hän sanoi.

Nyökyttelin. Kokemattomaan korvaani perustelu kuulosti fiksulta ja realistiselta. Tokihan nuoret naiset tiskin takana houkuttelevat pariutumisikäisiä miehiä kanta-asiakkaiksi.

Ei tullut mieleenikään, että minut palkatessaan työnantaja saattoi tulla rikkoneeksi lakia.

Vuosituhannen alussa näistä ei vielä puhuttu  

Kun aloittelin työelämääni vuosituhannen alussa, sukupuoleen kohdistuvasta työsyrjinnästä ei keskusteltu läheskään siinä mittakaavassa kuin nykyään, vaikkei se varmasti ainakaan harvinaisempaa ollut. Nyt tuntuu, että hähmäisiä tapauksia tulee ilmi lähes viikoittain. Onneksi niistä uskalletaan jo puhua.

Vilkas keskustelu virisi viimeksi heinäkuussa, kun Päivi Anttikoski kertoi Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomissa, että hänet oli jätetty palkkaamatta Aamulehden päätoimittajaksi perhesyistä: siksi, että etäisyys lapsesta saattaisi haitata keskittymistä työhön. Aamulehteä kustantava Alma Media on kiistänyt syrjinnän rekrytoinnissa, mutta poliisi on käynnistänyt tapauksesta esitutkinnan. Poliisin tietoon on tullut myös toinen samaa päätoimittajahakua koskeva syrjintäepäily.

PAMille tulee vuosittain lähes 1000 yhteydenottoa raskaussyrjintään liittyen.

Kesäkuussa startup-yrittäjä kertoi Twitterissä jättäneensä nuoren naisen palkkaamatta, ”koska #lapsentekoriski”. Muutenkin naisten syrjiminen raskauden tai perhevapaiden vuoksi tuntuu olevan yhä peruspullaa. Palveluliitto PAMille tulee vuosittain lähes 1000 yhteydenottoa raskaussyrjintään liittyen, ja se on todennäköisesti jäävuoren huippu.

Koska naisiin kohdistuva työsyrjintä on näin yleistä, harvoin tulee mieleen, että sukupuolisyrjinnästä saattavat kärsiä miehetkin.

Taannoin Me Naiset kertoi Juhosta, joka oli hävinnyt kilpailun pikaruokaravintolan esimiespestistä siksi, että naisvaltaiselle henkilökunnalle olisi voinut tulla paha mieli, jos heidän pomokseen olisi palkattu mies. Sitä paitsi miehet ovat muutenkin laiskoja ja epäsiistejä, oli omistaja perustellut naisia suosivaa rekrytointipolitiikaansa.

X-kromosomin verran pätevämpi? 

Tasa-arvolain 8§ mukaan työnantaja syyllistyy syrjintään, jos hän ”työhön ottaessaan --- syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantajan menettely ole johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta taikka jollei menettelyyn ole työn tai tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä”.

Mikähän voisi olla tällainen ”painava ja hyväksyttävä syy” pelkkien naisten palkkaamiseen? Tuskin ainakaan se, että työnantaja haluaa ilahduttaa miesasiakkaiden silmää söpöillä myyjillä.

On hyvin mahdollista, että joku minua pätevämpi Antti tai Jouni ei ollut saanut edes kutsua haastatteluun.

Kaksikymppisenä opiskelijana en kuitenkaan tiennyt tasa-arvolainsäädännöstä mitään. Olin vain tyytyväinen lisätuloista, eikä tullut mieleenikään, että pestini perusteet olivat vähintään epäreilut.

En minä lopulta myyjänä sen huonompi tai parempi ollut kuin mahdolliset nuoret miehetkään, mutta on hyvin mahdollista, että joku minua kokeneempi, palvelualttiimpi ja myymälän tuotteet paremmin tunteva Antti tai Jouni ei ollut saanut edes kutsua haastatteluun.

Ja olihan meitä muitakin, nuoria ja nättejä. Henkilökunnan vaihtuvuus oli tosin suurta – palkka oli kehno ja työajat hankalat – mutta jokaisen lähtevän naisen tilalle löytyi nopeasti uusi. Muutaman kuukauden pestini aikana en muista nähneeni tiskin takana yhtään miestä.

Irtisanouduin liikkeestä, kun sain oman alani kesätyöpaikan. Uskon, että siinä työhaastattelussa lopputuloksen ratkaisi jokin ihan muu kuin syntymävuoteni tai X-kromosomieni määrä. Onneksi.

On olemassa ihmistyyppi, joka ei vaan suostu heittämään mitään roskiin. Heidän onnensa on kirpputorit.

Kirpputorit ovat mitä mainioimpia paikkoja: niillä voi helposti tehdä muutaman lisäeuron tiukassa tilanteessa ja samalla omasta krääsästä pääsee kätevästi eroon. Kirppikset ovat todellisia aarreaittoja, mutta toisinaan vastaan voi tulla mitä hullunkurisempia tavaroita. Rahapulassa luovuus on valttia.

Kaivoimme netin syövereistä surkeimmat kirppisaarteet, joita rahanhimoiset suomalaiset ovat yrittäneet saada kaupan. Vaan eikös vanha sananlasku kuulu, että tyhmä ei ole se joka pyytää... Ostaisitko itse näitä tuotteita?

  1. Vaatemerkkien kuten Marimekon tai Louis Vuittonin paperipusseja. Ovathan ne aika ylellisiä käytettynäkin.
  2. Käytetyt vessaharjat ja muut siivoustarvikkeet. Sontaa niihin kertyy joka tapauksessa.
  3. Nuhjuinen Cheek-fanipaita hintaan 150 euroa. Tässä aito keräilyharvinaisuus.
  4. Puoliksi tyhjät maustepurkit, kuten tämä suola. Ei ole hinnalla pilattu elintarvike. 
  5. Esimerkiksi vuoden 2015 bussiaikatauluvihko on kovaa valuuttaa markkinoilla.
  6. Puhtaaksi pestyjä suolakurkku- tai hillopurkkeja.
  7. Kivetkin voi kantaa kirppispöytään, kunhan muistaa kirjoittaa hintalappuun ”koristekivi”.
  8. Syötyjen pistaasipähkinöiden kuoria lasipullossa. Siinä vasta innovaatio. 
  9. ”Vähän kokeiltuja” roll-on deodorantteja. Mitäpä sitä hyvää pois heittämään.
  10. Vanhoja kondomeja. Jos itsellä ei tullut kesällä käyttöä, niin kyllähän hyvä pitää laittaa kiertämään.
  11. Poltettujen kynttilöiden jämät.
  12. Juhlapäivien jälkeen kirpparille kannattaa viedä pääsiäisenä virpojilta saadut vitsat ja vapun nahistuneet heliumpallot.
  13. Muinaisvuosien tamponeja. Laittaisitkos itse näitä kellanruskeita kuukautissuojia pyhimpääsi? 
  14. Perheenjäsenten muinaiset koulukuvat. Ehkäpä meidän oman Tuokko-Tapion luokkakuvaa arvostetaan enemmän jonkun muun kodin seinällä.
  15. Käytettyä muovailuvahaa. Zero waste.
  16. Emättimen tähystin. Nyt kaikki kotigynekologit tarkkana.
  17. Tyhjiä tölkkejä, sillä on aivan liian vaivalloista viedä panttipullot itse kauppaan. Kolme euroa on kelpo hinta tyhjästä tölkistä.
  18. Vanhentuneita hajuvesia. Eihän näitä isoäidiltä perittyjä Chanel vitosia voi pois heittää.
  19. Valmiiksi väritetty värityskirja.
  20. ”Uusi” leipägrilli, jonka sisällä homeista juustoleipää. Ei jatkoon.
  21. Seksilelut kannattaa ehdottomasti ostaa kirpparilta. Käytettynä tietenkin.