Syön sinut, söpöliini! Kuva: Shutterstock
Syön sinut, söpöliini! Kuva: Shutterstock

Nappisilmäinen koiranpentu, vasta herännyt puoliso, emonsa perässä taapertava sorsanpoikanen. Niiiiin söpöjä, että hampaissa syyhyää! Mutta miksi?

Maalaisjärjellä ajateltuna on ihan hullua, että jotakin supersuloista nähdessään ihminen haluaa rutistaa, puristaa ja purra söppänää kohdetta. Hämmästyttävälle aggressiontunteelle löytyy kuitenkin selitys.

Psychological Science -sivustolla kerrotaan Yalen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa testattiin ihmisten reaktioita söpöjen asioiden näkemiseen. Tutkimuksessa 109:lle henkilölle näytettiin kuvia eläimistä, jotka sijoittuivat joko kategoriaan ”hauskat”, ”neutraalit” ja ”söpöt”. Selvisi, että söpöt kuvat aikaansaivat ihmisissä kontrollinhallinnan menettämistä ja ”haluan rutistaa sitä” -tyyppisiä reaktioita.

Tutkijoiden mukaan käytös tunnetaan myös nimellä cute aggression. Aggression tuntemukset syntyvät siitä, että nähdessään liian söpöjä asioita ihminen saa yliannostuksen voimakkaita myönteisiä tuntemuksia.

Voimakasta söpöysyliannostusta tasoittaakseen ihminen käyttäytyy aggressiivisemmin, kuten vaikkapa kiristelee hampaita ja tuntee tarvetta pussailla söpöliini puhki.

Ei siis tarvitse hankkiutua hoitoon tämän(kään) pakkomielteen vuoksi, huh.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.