Tarkkaavaisuus ei aina riitä yksinkertaisienkaan hommien hoitamiseen – varsinkaan, jos samaan aikaan tulee tekstiviesti.

Törmäsin Facebookissa päivitykseen, jossa kerrottiin jonkun unohtaneen koiransa huoltoaseman pihaan ja lähteneen ajamaan pois. Törkeää, osa kommentoijista paheksui. Inhimillistä, osa totesi – unohdetaan vauvojakin välillä ties minne, valitettavasti. 

Niin ikävää kuin se onkin, moni meistä on joskus unohtanut perheenjäsenensä tai lemmikkinsä johonkin. Suorittanut arkipäivää autopilotilla ja yhtäkkiä tuntenut paniikin hyökyvän päälle: herraisä, mihin se koira jäi!

”Tarkkaavaisuus on vain kiinnittynyt johonkin muualle, ja silloin se maailman tärkeinkin asia voi unohtua.”

Miten on mahdollista, että joku unohtaa johonkin esimerkiksi lapsensa, joka on hänelle tärkeintä maailmassa? Tarkkaavaisuuden ja muistin tutkimukseen erikoistunut dosentti Johanna Kaakinen Turun yliopistosta vastaa:

– Usein unohtelu ei liity muistin toimintaan, vaan tarkkaavaisuus on vain kiinnittynyt johonkin muualle, ja silloin se maailman tärkeinkin asia voi unohtua. 

Tarkkaavaisuus lipsahtaa

Unohtelusta on olemassa karmeita esimerkkejä. Suomessa on kiinnitetty huomiota koiran jättämiseen kuumaan autoon, ja Yhdysvalloissa on ollut esillä runsaasti tapauksia, joissa lapsi on unohdettu autoon kuumana päivänä. Yhdysvalloissa tapauksia selvittäneet asiantuntijat ovat todenneet, että syy kohtalokkaaseen unohdukseen on usein tarkkaavaisuuden lipsahtaminen muualle. Lipsahdus syntyy helposti esimerkiksi, jos tulee puhelu juuri, kun pitäisi ottaa lapsi takapenkiltä.

– Tarkkaavaisuus on tiedonkäsittelyn pullonkaula. Tutkijat kiistelevät siitä, kuinka monta asiaa meillä voi kerrallaan olla mielessä, mutta usein sanotaan, että tietoisuuteen mahtuu kunnolla vain yksi asia kerrallaan, Kaakinen sanoo.

Huonot uutiset ovat, että itseään ei voi treenata supertarkkaavaiseksi yksilöksi.

– Tarkkaavaisuuden resurssi on kauhean rajallinen.

Tärkeiden asioiden hoitamisessa on siksi Kaakisen mukaan paras luottaa ulkoisiin apuvälineisiin, kuten puhelimen muistioon tai vanhoihin kunnon muistilappuihin.

– Ajatellaan vaikka lentoliikennettä, jossa olisi dramaattista, jos koneen lähdössä tapahtuisi inhimillinen tarkkaavaisuuden lipsahdus. Siellä on käytössä tarkistuslistoja asioista, jotka pitää tehdä ennen lähtöä. 

Kamppailu hälytysääniä vastaan

Usein perheenjäsenet ja lemmikit tuppaavat unohtumaan aivan arkisten askareiden lomassa, eivät lentokoneen lähdön kaltaisissa erikoistilanteissa. Tällöin unohtumisen taustalla voi olla automatisoituminen. 

Jos mikään ei muistuta siitä, että pitäisi tehdä rutiinista poikkeava asia, se helposti unohtuu.

– Esimerkiksi auton ajaminen tuttua reittiä voi olla niin rutiinia, ettei se vaadi tarkkaavaisuutta. Silloin voi käydä niin, että ikään kuin autopilotilla ajaa jonnekin muualle kuin minne piti, Kaakinen toteaa.

Melko tyypillinen unohtelutilanne on sellainen, jossa ihminen on tekemässä jotakin rutiininomaisesti, ja esimerkiksi saapuva puhelu tai tekstiviestin hälytysääni katkaisee tekemisen ja vie huomion muualle – ja sitten koira jää lukkojen taakse autotalliin tai lastenvaunut unohtuvat kauppaan.

”Voi tuntua, että miten on mahdollista, että joku ei voinut huomata tuota asiaa.”

Tarkkaavaisuudelle älylaitteet ovatkin ongelma. Niiden hälytysäänet on suunniteltu nimenomaan kaappaamaan huomio. Arki on kuormittavaa, kun joutuu koko ajan kamppailemaan, ettei tarkkaavaisuus lipsahtaisi erilaisiin piippauksiin.

Johanna Kaakinen ei kuitenkaan ennusta ihmiskunnan tuhoa älylaitteiden takia:

– Laitteiden kanssa opitaan toimimaan järkevästi, eli esimerkiksi laittamaan puhelimen äänettömälle ja pois näkyvistä, kun pitää tehdä jotakin keskittymistä vaativaa. Ei se ole sen kummempaa. 

Univajeessa tsempataan enemmän

Unohtelusta syytetään usein väsymystä. Kaakisen mukaan väsyneenä käy helpommin kaikenlaista, mutta tarkkaavaisuuden lipsahtelua voi sattua kenelle hyvänsä, vaikka olisi virkeä. 

Kaakinen muistuttaa, että huomiota kiinnitetään hyvin erilaisiin asioihin. Siksi perheenjäsenensä tai lemmikkinsä unohtanutta ei pitäisi tuomita tuosta vain. 

– Itsestä voi tuntua, että miten on mahdollista, että joku ei voinut huomata tuota asiaa. Sillä tavalla me vain toimimme, että eri asiat ovat tärkeitä. Mutta varmasti koira on omistajalleen tärkeä – on vain tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut huomion lipsahtamisen. 

Oletko sinä unohtanut jonkun tai jonkin tärkeän tai tullut unohdetuksi? Kerro kommenteissa! Kommentteja voidaan käyttää Me Naisten jutussa.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.