Rahaa kuin roskaa! Ja ei kuin töihin? Kuva: Shutterstock.
Rahaa kuin roskaa! Ja ei kuin töihin? Kuva: Shutterstock.

Työkaverit, arjen rutiinit, vapaaehtoistyöhön vaihtaminen. Tässä syitä, miksi jättipotin jälkeenkin kiinnostaa työelämä, edes jonkinlainen. – Tekisin jotain, mistä oikeasti nauttisin, mielellään lyhyitä pätkiä ja väliin paljon vapaa-aikaa, perustelee nainen, 41.

Lauantai-ilta, lottonumerot arvotaan. Ja mitä, mitä! Jättipotti osuu juuri omalle kohdalle! Upeaa, mieletöntä, nyt voi pakata kimput ja kampsut, häipyä Bahamalle loppuelämäksi.

Ennen sitä täytyy kuitenkin käydä töissä irtisanoutumassa – ja ehkä vähän haistattelemassa pomolle.

Ai ei vai? Siinä tapauksessa kuulut siihen enemmistöön, joka jatkaisi edelleen lottovoiton jälkeen hommia. Kun Me Naisten työelämäkyselyssä selvitettiin osallistujilta, kävisivätkö he silti vielä töissä muhevan loittovoiton jälkeen, vastaus oli selvä: jopa 58,1 prosenttia ei jättäisi työelämää lottovoiton takia.

Tulosta komppaavat myös tutkimukset. 

– Vain pieni osa lopettaisi työnsä, sanoo suomalaista työelämää 1970-luvulta tutkinut Anna-Maija Lehto. Hän jää tänä vuonna eläkkeelle Tilastokeskuksen tutkimuspäällikön pestistä.

– Ei siis olla vieraantuneita töistä, mitä aina kuvitellaan. Työllä on tosi suuri merkitys, se on tapa elää ja toteuttaa itseään.

Mutta silti! Jos tulisi miljoonapotti? Näin Me Naisten kyselyyn vastanneet perustelevat, miksi jatkaisivat työelämässä, ainakin jossakin muodossa:

Kiinni arjessa...

"Työ tuo minulle rutiinit arkeen. Olin viisi kuukautta työttömänä, ja minusta tuntui, että tulen hulluksi, kun päivässä ei ollut säännöllistä rytmiä." Nainen, 25.

"Voisin 'harrastaa' työntekoa. Ehkä se pitäisi arjessa kiinni ilman ylilyöntejä." Nainen, 33.

"Työ määrittää paljon elämää, luo merkityksen. Myös sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä." Nainen, 34.

"Arjessa pitää olla rutiineja, tykkään työstäni. Vaikka palkka ei ole kummoinen, nautin työstäni. Työkaverini ovat aivan mahtavia." Nainen, 40.

"Muutaman kuukauden voisi matkustaa ja lomailla, mutta vapaa-aika menettää merkityksensä, jollei sille ole vastapainoa." Nainen, 39.

...kohti työelämää, joka sopii paremmin itselle

"Kävisin töissä, mutta toimistohommien sijaan ottaisin vanhempieni maatilan haltuun ja loisimaan siitä viihtyisän työympäristön itselleni ja palkollisille." Nainen, 37.

"Tekisin töitä juuri sen verran, kun haluaisin, enkä menettäisi yöuniani työstressin vuoksi." Nainen, 48.

"Jos taloudellinen toimeentulo olisi turvattu, voisin keskittyä tekemään mielekkäitä töitä projektiluontoisesti sekä vapaaehtoistyötä." Nainen, 27.

"Luultavasti tylsistyisin, jos en kävisi töissä. Mutta olen ajatellut, että jos voittaisin lotossa, vaihtaisin hommat johonkin vapaaehtoistyöhön ja yhdistystoimintaan, joista ei välttämättä saa palkkaa." Nainen, 39.

"Tekisin jotain, mistä oikeasti nauttisin, mielellään lyhyitä pätkiä ja väliin paljon vapaa-aikaa." Nainen, 41.

 

 

Psykoterapeutti Maaret Kallio on kiitollinen pitkästä parisuhteestaan ja lapsistaan. – Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio täytti viime elokuussa 40 vuotta.

– Juhlin synttäreitäni isosti ystävien kanssa. 40 oli hyvä paikka miettiä, miten olen elänyt, mitä saanut ja mitä haluan tehdä. Olen vanha sielu, eikä minulla ole ikinä ollut ikäkriisiä. Odotan innolla seuraavaa vuosikymmentä, Maaret kertoo.

Uusi vuosikymmen tuo tullessaan ainakin lisää opiskelua, sillä Maaret kouluttautuu parhaillaan kouluttaja-pyskoterapeutiksi. Opinnot sisältävät teoriaopetuksen lisäksi 125 tuntia psykoterapiaa.

– Ilman pitkiä terapioitani kykyni lukea mieltäni ja tapojani olisi huomattavasti heikompi. Jos en itse voisi hyvin, en voisi auttaa ketään. Tätä työtä ei pystyisi tekemään, jos jäisin vapaa-ajalla liiaksi pohtimaan asiakkaiden ongelmia, hän sanoo.

Jaksamisessa Maaretia auttaa se, että hän on perheenäiti. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta. Maaretille perhe on lähestulkoon koko elämä.

– Toivoin pitkää ja hyvää parisuhdetta sekä lapsia, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että sain ne. Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jaksamisessa auttaa myös se, että Maaret sammuttaa sähköpostinsa eikä käy somessa arkisin enää kello 18:n jälkeen.

Maaret kertoo käsitelleensä terapiassa myös omaa lapsuuttaan. Hän on nelilapsisen perheen toinen lapsi, ja luonnehtii lapsuudenperhettään puuhakkaaksi ja tavalliseksi monella tapaa. 

Mitä tietokirjailija ja Lujasti lempeä -bloggaaja kertoo kirjoittamisesta? Entä parisuhteesta ja lempimaastaan? Lue Maaretin Elämäni numeroina -haastattelu Me Naisten tuoreimmasta numerosta 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun Antti Holma sairastui melanoomaan, Armi Toivaselta lähti heti viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

Näyttelijä Antti Holma kertoi viime keväänä Instagramissa sairastuneensa melanoomaan. Muiden suomalaisten tapaan Antin ystävä, näyttelijä Armi Toivanen, kuuli asiasta somen välityksellä. Antille lähti heti yksinkertainen mutta lämmin viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

– Armin viestistä välittynyt mutkaton asenne helpotti oloani syövän aiheuttaman myllerryksen keskellä, Antti muistaa.

Siihen, ettei hän kertonut diagnoosista yhdellekään ystävälleen henkilökohtaisesti, oli tietty syy.

– Ennen somepostausta diagnoosista tiesivät vain vanhempani ja neljä pikkusiskoani. He järkyttyivät niin, ettei minulla ollut enää voimia soittaa kavereille ja käydä taas läpi samoja tunnekuohuja, Antti selittää.

Vasta kesällä hän pääsi puhumaan sairaudesta kasvokkain Armin kanssa. Ystävän rauhallisesta, koruttomasta suhtautumisesta oli apua.

– Armille sanoin suoraan, ettei syöpä ahdistanut eikä pelottanut, vaan otti raskaasti päähän. Hänelle myönsin, etten ensimmäisenä miettinyt kuolemaa, vaan sitä, miten ihmeessä tungen syöpäleikkauksen täpötäyteen kalenteriini, Antti kertoo.

"Kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin."

– Armi ymmärsi hyvin myös sen, että vakavan sairauden edessä voi iskeä sellainenkin asia kuin turhamaisuus. Eniten harmitti se, etten leikkauksen jälkeen päässyt salille pariin viikkoon.

– Omat menetykseni ovat opettaneet, että kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin, Armi sanoo.

– Kunnioitus toista kohtaan on sitä, ettei vaikeissakaan tilanteissa lässytetä eikä säälitellä.

Armi Toivanen ja Antti Holma kertovat, miten he tutustuivat, ystävystyivät ja mitä he tuumivat toistensa ihmissuhdekuvioista. Entä millaista on tehdä yhdessä töitä? Lue Me Naisten uudessa numerossa 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.