Kaikkihan me ajatuksia haudomme, mutta jotkut ovat onnistuneet tekemään siitä itselleen työn.

Marialla ne ovat punaiset, Tommilla harmaat. Sini on valinnut raidalliset ja Outi siniset. Ajatushautomo Demos Helsingin pukukoodina näyttävät tänään olevan villasukat.

On myös keltaiseksi maalattu rosoinen seinä, uustrendikäs lepakkotuoli sekä läppärin kanteen liimattu Peppi Pitkätossun hevosen kuva. Ihan heti ei arvaisi, että täällä on sorvattu Suomelle maabrändiä ja laadittu juhlalliselta kalskahtavia raportteja, kuten "Tehokkuudesta jakamiseen – tietoyhteiskunnan uusi vaihe".

Demos Helsinki on Suomen ensimmäinen riippumaton think tank. Vielä kahdeksan vuotta sitten sellaista ei osattu tänne edes kaivata, ja nyt ajatushautomon kymmenelle tutkijalle riittää hommia enemmän kuin he ehtivät ottaa vastaan.

Älynväläyksiä Peloton-leireillä

Idea on yksinkertainen: myydään tutkimusta ja tulevaisuudensuunnitelmia niille, jotka eivät itse ehdi tai osaa tehdä niitä. Asiakkaita on Fazerista Metsähallitukseen ja Helsingin Energiasta eduskunnan tulevaisuusvaliokuntaan.
Perinteisestä konsulttifirmasta Demoksen erottaa se, että työn
tulokset annetaan kaikkien nähtäville riippumatta siitä, kuka ne on tilannut ja maksanut. Kaikki julkaisut ovat ladattavissa ajatushautomon nettisivuilta.

Demoksen tutkijat eivät vain istu toimistossaan odottamassa toimeksiantoja, vaan he miettivät itse, mitä yhteiskunnassa on meneillään, ja yrittävät sitten vakuuttaa mahdolliset asiakkaat siitä, että tästä kannattaisi nyt kiinnostua. Aiheet liippaavat aina tavalla tai toisella kestävää kehitystä, tulevaisuuden onnellisuutta ja hyvinvointia. Päämääränä on – vaatimattomasti – maailman muuttaminen.

Moni on jo ehtinyt kysyä, mitä nämä etelähelsinkiläiset älyköt
oikein kuvittelevat. Mitä merkitystä pienen porukan puuhastelulla on oikeasti, jos nyt maapallon tulevaisuutta ajatellaan?

– Samaa mietin välillä itsekin, vuoden verran Demoksessa työskennellyt Maria Ritola myöntää.

Silloin on mukava listata käytännön juttuja, joita ajatushautomon työllä on saatu aikaan. Esimerkiksi Demoksen järjestämillä Peloton-leireillä eri alojen ammattilaiset ovat kehitelleet käytännön ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja energiakriisiin, ja moni älynväläys on jo käytössä. Esimerkiksi Rautakesko perusti palvelun, jonka avulla asiakkaiden on helppo suunnitella ja toteuttaa energiaa säästäviä remontteja. Fazer ja Lahden Ateria ovat kehittäneet ympäristöystävällisiä lounasreseptejä työpaikkaruokaloihin.

Leiri-ideoiden pohjalta on perustettu myös uusia yrityksiä, kuten autojen yhteiskäyttöä järjestävä Weego sekä Hukkatila, joka kehittelee uutta käyttöä tyhjillään oleville tiloille.

– Itselleni palkitsevinta on ollut nähdä, miten ihmiset innostuvat ja lähtevät kokeilemaan uusia juttuja, Maria sanoo.

Scrummataan ja skypetetään

Tavallinen työpäivä Demos Helsingissä voi näyttää vaikkapa tältä.

Pöydän ympärillä on kuusi tutkijaa läppärit edessään.

– Scrummataan nopeasti, Roope Mokka aloittaa.

Se tarkoittaa, että jokainen kertoo lyhyesti, mitä on saanut aikaan eilisen jälkeen, mitä täytyy saada aikaan tänään, mitä esteitä mahdollisesti on tiedossa ja miten pulmat voisi ratkaista.

Tänään ohjelmassa on huomisen työpajan valmistelua. Demos on mukana Euroopan-laajuisessa tutkimuksessa, jossa selvitetään, miten elämäntapojen pitäisi muuttua, jotta ne olisivat kestävällä tasolla vuonna 2050. Työpajaan tulee 15 eri-ikäistä ja eri elämäntilanteessa olevaa suomalaista pohtimaan, mitä muutos tarkoittaa heidän arjessaan. Jokaiselle on laskettu henkilökohtaiset ekologiset jalanjäljet sekä laadittu suunnitelma, miten jalanjälkeä voisi kutistaa hyvinvoinnista tinkimättä.

Työnjaon jälkeen jokainen nappaa tietokoneensa ja etsii vapaan pöydän- tai sohvannurkan. Maria Ritola ja Sini Hirvonen heittäytyvät sohvalle, nostavat jalat pöydälle, läppärit syliin ja käyvät yhdessä läpi huomisen ohjelmarungon: mitä osallistujilta kysytään, mitä heille selitetään ja missä järjestyksessä.

Kello 11 porukka kokoontuu Outi Kuittisen koneelle skype-kokoukseen Lahdessa asuvan ekotehokkuuskonsultti Michael Lettenmeierin kanssa. Tämä "ekologisten selkä­reppujen über-guru" on laatinut työpajaa varten erilaisia laskelmia elämäntapavalinnoista. Kaikkien on vähennettävä niin autoilua, lihansyöntiä kuin lämmitettäviä asumisneliöitäkin, mutta jos tinkii yhdestä asiasta, voi satsata toiseen.

– Jos joku päättää asua sillan alla, hän voi syödä joskus pihviäkin, Michael kärjistää.

Reilataan ja keskustellaan

Demoksessa ei ole pomoja eikä työaikaseurantaa. Kaikilla työntekijöillä on sama palkka. Kaikki tekevät kaikkea taloushallinnosta ideoiden myymiseen ja konttoritarvikkeiden hankintaan. Kerran vuodessa reilataan yhdessä Etelä-Eurooppaan, majoitutaan vuokrataloon ja kehitellään uusia ideoita aamusta iltaan, välillä yöpuvut päällä.

Se voi olla joko unelmien täyttymys – tai työpaikka helvetistä.

– Varmaan puolet ajasta menee keskusteluun ja ajatusten pallotteluun yhdessä, toinen puoli tiedon etsintään, kirjoittamiseen ja esitysten valmisteluun, Maria arvioi.

Kerran kuussa demoslaisilla on hallintopäivä, jolloin lähetellään laskuja, hoidetaan kirjanpitoa, huolehditaan konttoritarvikkeista ja siivotaan toimistoa.

– Homma perustuu siihen että meitä on tämän verran eikä yhtään enempää. Kun kaikki päätökset tehdään keskustelemalla, isommalla porukalla keskustelut kävisivät liian pitkiksi, sanoo Aleksi Neuvonen, toinen Demoksen perustajista.

Eikö jaetussa vastuussa ole se riski, että jotkut luistavat siitä, vähän kuin tiskivuorosta opiskelijakommuunissa? Sitä paitsi jatkuva keskustelu kuulostaa jokseenkin tehottomalta tavalta hoitaa asioita.

Päinvastoin, sanovat demoslaiset.

– Työnjako tähtää siihen, että voisimme olla mahdollisimman luovia ja tuottavia, Roope sanoo.

– Kun jokainen vuorollaan laskee rahoja ja neuvottelee sopimuksista asiakkaiden kanssa, kaikki ymmärtävät, miten homma toimii, ja se ruokkii motivaatiota. Sitä paitsi jos meillä olisi pomo, meidän pitäisi tienata myös hänen palkkansa.

Niin, se palkka. Yleensähän ajatellaan, että palkankorotukset ja bonukset kannustavat ihmisiä yrittämään parhaansa.

Demoslaisten mielestä palkankorotukset eivät tietyn rajan jälkeen enää tee työntekijää onnellisemmaksi. Niinpä heillä on kaikilla sama, suomalaista keskiarvoa vastaava palkka.

– Palkka ei ole minulle työpaikan valinnassa ollenkaan tärkein kriteeri, paljon tärkeämpää on työn mielekkyys. Näen tässä porukassa potentiaalia muuttaa yhteiskuntaa, sanoo Maria, joka on työskennellyt ennen Demosta muun muassa YK:ssa ja Suomen Pankissa.

Yliopistomaailma turhautti

Ajatushautomon perustajilla Roope Mokalla ja Aleksi Neuvosella on kokemusta myös ilman palkkaa puurtamisesta. He perustivat Demoksen 2005 kehiteltyään ideaa ensin vuoden päivät. Tutkimustyö ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostivat, mutta tarjolla olevat vaihtoehdot turhauttivat.

– Akateeminen maailma tuntui hitaalta ja sisäänpäin kääntyneeltä. Yliopistojen ura- ja kilpailukeskeinen ilmapiiri on johtanut siihen, ettei ihmisillä ole aikaa tehdä muuta kuin sisäpiirille suunnattuja julkaisuja. Lisäksi meitä harmitti poliittinen kulttuuri, jossa vastaukset tiedetään etukäteen, Aleksi sanoo.

Sitkeän myyntityön jälkeen Roope ja Aleksi saivat Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tilaamaan heiltä selvityksen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Siitä se sitten lähti. Alkuajat mentiin nollabudjetilla, mutta vuonna 2009 liikevaihto oli jo 380 000 euroa ja viime vuonna 850 000 euroa.

– Nyt olemme tehneet periaatepäätöksen, ettemme kasvata porukkaa enää tästä, Aleksi sanoo.

– Haluamme kasvattaa Demoksen vaikuttavuutta, emme väkimäärää tai liikevaihtoa, Roope lisää.

Eli työhakemuksia on turha enää lähettää?

– Jotenkin sitä tietysti haluaisi nähdä, että homma kehittyy. Olemme vähän miettineet, pitäisikö meidän perustaa itsellemme kilpailija, Roope nauraa.

Elisa Viihde Aitiossa alkava Kolmistaan-sarja on kasvutarina kolmekymppisille ikinuorille. Sarjasta on tänään nähtävissä kolme ensimmäistä jaksoa, lisää ropisee ruutuun 21.12.

IS TV-LEHTI: Kimppakämpässä Helsingin Alppilassa asuvat Vilma (Pamela Tola), Seve (Eero Ritala) ja Markus (Lauri Tilkanen) taistelevat kolmenkympin kriisiä vastaan bailaamalla ahkerasti illasta toiseen.

Mainosmaailmassa menestyvä Markus, töitä välttelevä Seve ja tämän tyttöystävä, varakkaan perheen Vilma, viihtyvät keskenään niinkin hyvin, että erään viinan- ja huumeidentäyteisen illan jälkeen he kaikki päätyvät yhdessä sänkyyn.

Kohta raskaustesti näyttää positiivista. Isästä ei ole varmuutta.

Elisa Viihteen alkuperäissarjan ohjaaja Samuli Valkama muistetaan muun muassa täyspitkästä elokuvastaan Saattokeikka (2017). Kolmistaan pohjautuu brittiläiseen Threesome-sarjaan (2011–2012).

– Alkuperäissarjasta otimme hyvät tilanteet, joihin lisäsimme paljon omaa. Brittisarja oli enemmänkin sitcomia, jonka olemme häivyttäneet pois ja tehneet kreisin draamakomedian, ohjaaja kertoo.

Kymmenosaisessa komediassa kolmikon kielenkäyttö on rääväsuista, eikä mikään ole kielletty puheenaihe. Päänäyttelijöiden mukaan kuvauksissakin oli ”hyvällä tavalla levoton tunnelma”.

”Meininki ei ole kuitenkaan sairaan ronskia, enemmänkin vapauttavaa ja kivaa.”

– Meillä oli ronskia vitsailua kameroiden ulkopuolellakin. En tiedä, provosoiko sarja siihen, Pamela muistelee nauraen kuvauksia.

– Meininki ei ole kuitenkaan sairaan ronskia, enemmänkin vapauttavaa ja kivaa, Eero huomauttaa.

Pamelan tosielämän aviomies Lauri näyttelee parin parasta ystävää, kämppistä ja lapsen mahdollista isää.

Sarjassa Pamela ja Eero esittävät pariskuntaa. Pamelan tosielämän aviomies Lauri näyttelee parin parasta ystävää, kämppistä ja lapsen mahdollista isää.

– Olihan tämä lähtökohtana eri tavalla kiusallista, kun pitää kolmistaan esimerkiksi pussailla. Meillä oli kuitenkin koko ajan hyvä tunnelma ja hauskaa, eikä yhtään kiusallista, Pamela sanoo.

– Piirit ovat niin pienet, että kaikki ovat keskenään hyviä tuttuja. Omat puolisoni, jotka ovat olleet näyttelijöitä, ovat näytelleet toisten miesten kanssa. Ei siitä tule mitään, jos tulee skismaa, Eero tietää.

Vilma on elämässään hyvin erilaisessa tilanteessa kuin kolmen lapsen äiti Pamela.

– Pystyn kuitenkin samastumaan spontaaniuteen ja tietynlaiseen innostuneisuuteen. Varsinkin nuorempana halusin kokeilla kaikennäköistä, mutta näin edesvastuuton en ole ollut. 

”Itselläni on pari pientä lasta, joten tiedän, että siitä saa tragikomediaa aikaan”

Vaikka sarjassa asiat tapahtuvat liioitellusti, tapahtumat itsessään ovat sellaisia, jotka voivat tapahtua tosielämän kolmekymppiselle.

– Halusimme, että henkilöt ovat uskottavia, koska asiat ovat heille tosia. Tässä ei ole pelkästään hassunhauskaa huumoria, vaan sarjassa käsitellään vakaviakin aiheita. Tämä on kasvutarina kolmekymppisille ikinuorille, Lauri huomauttaa.

Sarjan muissa rooleissa nähdään muun muassa Jonna Järnefelt, Jaana Saarinen ja Pirkko Hämäläinen.

– Toivoisin, että saisimme tehdä toisenkin tuotantokauden. Se voisi käsitellä sitä, miten kolmikolla sujuu lapsen kanssa. Itselläni on pari pientä lasta, joten tiedän, että siitä saa tragikomediaa aikaan, Samuli nauraa.

Kolmistaan, Elisa Viihde Aitio to 14.12. alkaen

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi.