Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Mitä lemmikille tapahtuu, kun se jää orvoksi?

Näittekö kuvan sydänkohtaukseen kuolleen näyttelijä Carrie Fisherin Gary-koirasta? Otos oli lähipäivien haikein seulaani osunut. Siinä Gary tuijottaa ikkunaan ja odottaa emäntäänsä ymmärtämättä, ettei tämä enää koskaan palaa rapsuttamaan Garyn pyöreää masua, kupsuttamaan sen niskaa ja pussailemaan sen ruttuista kuonoa.

Mitä lemmikeille pitäisi tehdä, kun ne jäävät orvoiksi?

Naapuriini adoptoitiin spanieli, jonka omistaja oli menehtynyt yllättäen. Sillä kävi tuuri, kun uusi koti löytyi tuttujen joukosta.

Ystäväni päätti toimia toisin sairastuttuaan kuolettavasti. Kun varmistui, ettei hän enää palaisi sairaalasta kotiinsa, hän pyysi läheisiään viemään laumansa kaksi vanhinta koiraveljestä eläinlääkärille nukutettavaksi. Ystäväni halusi, että pojat lähtisivät hänen mukaansa eikä niiden vanhoilla päivillään tarvitsisi enää sopeutua uusiin kuvioihin. Sivustaseuraajana päätös tuntui ensin itsekkäältä. Olisihan meitä auttajia ollut - vai olisiko? Yhtä omistautuneita, samaan tapaan hoitavia?

”Oli selvää, ettei kukaan voisi adoptoida viisikkoani katraana.”

Lemmikin ottaa sillä aikomuksella, että siitä huolehtii loppuun saakka. Entä kun järjestys heittää kuperkeikkaa?

Vasta kun itse sairastuin vakavasti muutama vuosi sitten, käsitin, millaisessa valintatilanteessa ystäväni oli ollut. Oli selvää, ettei kukaan voisi adoptoida viisikkoani katraana. Sillä kertaa toivuin, mutta tein suunnitelman pahimman varalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.