”Välttelen nykyään Helsingin rautatieasemaa ja erityisesti sen maanalaista osuutta. Tunnen turvattomuutta miesjoukkioiden keskellä.” Nainen, 49
”Välttelen nykyään Helsingin rautatieasemaa ja erityisesti sen maanalaista osuutta. Tunnen turvattomuutta miesjoukkioiden keskellä.” Nainen, 49

Ahdistelu on kuuma puheenaihe, mutta vanha ilmiö. Sosiaalisessa mediassa häirintä saa uusia muotoja. Missä kulkee ahdistelun ja imartelun raja?

Olin 13-vuotias ja kotimatkalla, kun huomasin, että polkupyörä kaarteli perässäni epäilyttävästi. Päätin poiketa tutulta reitiltä, jotta huomaisin, seuraako tyyppi minua. Kun hän pyöräili perässäni sivukatujakin, ahdistuin.

Pysähdyin bussipysäkille, jotta tyypin olisi pakko ohittaa minut. Hänkin pysähtyi ja kysyi kelloa. Kun mutisin, ettei minulla ole, poika tarttui takapuoleeni.

Hyppäsin polkimille ja pyöräilin ylämäkeen veren maku suussa. Tajusin, että tyypin teko oli väärin, mutten ymmärtänyt, miksi hän teki sen ja miksi juuri minulle. Seksuaalisen ahdistelun käsitteestä olin tuskin kuullutkaan.

Eikä ihme, ahdistelusta ei vielä 15 vuotta sitten juuri puhuttu. Moni tätä juttua varten jututtamani nainen muisteli, että nuoruudessa oli ihan normaalia, jos joku tarttui diskossa takapuolesta tai kopeloi lumipenkassa. Jotkut kertoivat, kuinka tuntematon tarttui rintoihin ravintolassa tai tuttu kähmi työpaikalla.

Sittemmin ahdistelu on noussut julkiseen keskusteluun säännöllisin väliajoin. Vuonna 2008 uutisoitiin, että kolmasosa eduskunnan naispuolisista työntekijöistä oli kokenut seksuaalista häirintää työpaikallaan, ja vuonna 2014 julkaistun EU-tutkimuksen mukaan peräti 71 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut seksuaalista häirintää 15 vuotta täytettyään.

Nyt ahdistelu on noussut keskusteluun maahanmuuton ja poliisin lausuntojen myötä. Helsingin apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki sanoi The Telegraph -lehden haastattelussa, että raiskaukset puistoissa ja kaduilla olivat tuntematon ilmiö Suomessa ennen viime vuonna saapuneita turvapaikanhakijoita.

Suomalaiset nousivat välittömästi vastaiskuun: Twitterissä jaettiin kokemuksia lääppijä-hashtagilla ja muistutettiin, ettei ahdistelu ole uusi ilmiö. Sittemmin poliisi tarkensi, että uutta on suurella joukolla ahdistelu.

– On naiivia ajatella, että ongelma olisi rantautunut Suomeen vasta nyt, sanoo myös Nuorisotutkimusseuran erikois­tutkija Sanna Aaltonen.

"Tutkimuksen mukaan häirintä vain muistetaan paremmin, jos sen tekijä kuuluu eri etniseen ryhmään."

– Tutkimuksen mukaan häirintä vain muistetaan paremmin, jos sen tekijä kuuluu eri etniseen ryhmään. Siihen voi liittyä vierautta tai pelkoa.

Aiemmin kähmintä hyväksyttiin hiljaa, mutta nykyään takapuoleen tarttuminen ei ole enää ok. Olisiko viimein nollatoleranssin aika?

Ai niin, se huuto

”Tuntematon mies istui viereeni ratikassa ja repäisi sukkahousuni rikki. Hän huoritteli minua ja kysyi, mitä hänen pitäisi maksaa siitä, että saisi viedä minut kotiinsa ja tehdä minulle mitä ikinä haluaisi. Pariskunta takanamme käänsi katseensa pois, koska ilmeisesti se oli huomattavasti helpompaa kuin tilanteeseen puuttuminen”, kirjoittaa 19-vuotias Nelli Kenttä blogissaan #lääppijä-tunnisteella.

"Päällimmäinen tunne oli joka kerta alemmuus ja häpeä. Häiritsijä ajattelee, ettei minulla ole omaa tahtoa."

Tarina on yksi monista. Kenttä kertoo kirjoituksessaan niin rintsikoiden hakaset avanneesta portsarista kuin lattialla masturboineesta tuttavasta.

– Päällimmäinen tunne oli joka kerta alemmuus ja häpeä. Häiritsijä ajattelee, ettei minulla ole omaa tahtoa. Olen vain objekti, otettavissa, lääpittävissä, Nelli sanoo.

Hän on reagoinut kohtaamiinsa tilanteisiin vaihtelevasti: sanonut ei, keskustellut, lähtenyt pois. Joskus kaveri on esittänyt poikaystävää.

– Mutta se tuntuu tyhmältä. Miksi minun sanani ei riitä?Kenttä päätti kirjoittaa aiheesta, koska naisten suojelulla puolusteltu rasismi alkoi suututtaa. Kun hän suunnitteli kirjoitustaan ja alkoi kerrata kokemuksiaan, mieleen tulivat vain kaikkein räikeimmät.

– Se, että isäni ikäinen mies huutelee kadulla lyhyestä hameesta, on niin arkipäiväistä, ettei siihen edes kiinnitä huomiota.

Kun Kenttä kirjoitti aiheesta, hän sai valtavasti yhteydenottoja – myös keski-ikäisiltä miehiltä. Jotkut heistä puolustivat tapahtumia: mitäs kuljit humalassa tai pukeuduit noin. Moni kysyi, mistä Kenttä oli keksinyt tarinansa.

Toisaalta #lääppijä-kampanja on hämmentänyt monia miehiä: heille on ollut yllätys, kuinka yleistä ahdistelu on.

Erikoistutkija Sanna Aaltonen on tutkinut yhdeksäsluokkalaisten käsityksiä sukupuolisesta häirinnästä vuonna 2006 julkaistussa väitöskirjassaan. Tutkimukseen osallistuneille tytöille ahdistelukokemukset olivat arkipäiväisiä.

– Ajateltiin, että tällaista se nyt on. Iltaisin ja viikonloppuisin julkisissa tiloissa nyt vain on epämiellyttäviä lähestymisiä. Usein ajateltiin, että se on se hinta, mikä pitää maksaa, kun lähtee ulos, Aaltonen kertoo.

Selfie hyvänä hiuspäivänä

Ahdistelun kohteeksi joutuminen ei katso ikää, mutta usein huolta kannetaan erityisesti nuorista tytöistä. Tyttöjen Talon seksuaaliterapeutti Kristiina Hannilan mukaan seksuaalista väkivaltaa kokeneiden asiakkaiden määrä on lisääntynyt.

"Uskon, että monet ahdistelukommentit jäisivät kirjoittajilta kasvotusten sanomatta."

Sosiaalinen media on tuonut ahdistelulle uusia tiloja ja tapoja: ennen lääpittiin diskossa, nyt netissä.

– Somessa on helppo kommentoida, kun voi piiloutua käyttäjäprofiilin taakse. Uskon, että monet ahdistelukommentit jäisivät kirjoittajilta kasvotusten sanomatta, 17-vuotias tubettaja Ia Jokinen pohtii.

– Netissä tapahtuva seksuaalinen häirintä on helpompaa, koska siitä ei aina jää kiinni, Nelli Kenttä lisää.

17-vuotiaat Lumi Kettunen ja Elisabeth Keinänen ovat kohdanneet häirintää useammin livenä kuin somessa. Nuorempana ahdistavia kommentteja tuli Irc-galleriassa paljonkin, mutta Instagramissa he ovat saaneet olla rauhassa. He eivät postaa paljastavia selfieitä, mutta antavat siunauksen niille, jotka haluavat niin tehdä.

– Jokainen saa julkaista sellaisia kuvia kuin haluaa. Vaikka laittaisi paljastavan kuvan itsestään, ei pitäisi saada ahdistavia kommentteja, Elisabeth sanoo.

Vielä 1980-luvulla Kikan ja Samantha Foxin kaltaisten julkkisten rohkeat kuvat tuntuivat syntisiltä. Nyt some vilisee supermallien, instajulkkisten ja tosi-tv-starojen omakuvia. Pelfieen on helppo ottaa mallia Kardashianilta.

Sanna Aaltonen ei silti usko, että nuorten naisten seksuaalisuus on nyt avoimempaa kuin aiemminkaan. Muoto on toki muuttunut: 2000-luvun alussa kaikkialla kohistiin napapaidoista, nyt siitä, miten netissä on sopivaa näkyä.

– Tytöt joutuvat nyt miettimään julkisen ja yksityisen rajanvetoa enemmän. Halu olla viehättävä ja saada positiivista huomiota on olemassa, Aaltonen sanoo.

Hänestä selfiet ovat ennen kaikkea läsnäoloa, itsensä esittämistä ja ihanne­minän rakentamista.

– Kaikkihan haluavat luoda itsestään positiivisen kuvan ja tulla huomatuiksi. Vastuu on aina ikävien viestien lähettäjällä.

Niin, selfiet eivät ole pyyntö lähettää seksiehdotuksia. Sen sijaan niillä halutaan viestiä esimerkiksi päivän fiilistä tai uutta kampausta.

– Selfiet ovat hauska tapa jakaa muille vaikka onnistunut meikki, uudet hiukset kampaajan jälkeen, uusi lävistys tai vaikka hyvä hiuspäivä. Usein niitä postataan ihan vain siksi, että halutaan jakaa muillekin onnistunut kuva itsestään, Ia sanoo.

"Julkaisen selfien silloin, kun tykkään siitä, miltä näytän."

Lumi ja Elisabeth ovat samoilla linjoilla: Selfie postataan silloin, kun on panostettu tai näytetään omasta mielestä erityisen hyvältä. Joskus vain vaihtelun vuoksi.

– Koska välillä on nätti olo. Julkaisen selfien silloin, kun tykkään siitä, miltä näytän, Elisabeth sanoo.

Flirttiä vai ahdistelua?

Yksi vetää rajan koskemiseen, toisesta jo asiaton huutelu on häirintää. Selvää on vain yksi asia: ahdistelun kohde päättää itse, mikä on ahdistelua.

– Moni nuori olettaa saavansa olla ainakin keskellä päivää rauhassa. Jos joku alkaa bussissa silittää reittä, se on yksiselitteisesti törkeää, Aaltonen sanoo.

Somessa rajan piirtäminen voi olla hankalampaa. Kehuja ja tykkäyksiä on kiva saada, mutta missä kulkee imartelun ja ahdistelun raja?

– Imarteleva kommentti on sellainen, jonka voisi jakaa perheen kanssa tai sanoa myös sisarukselle. Tuntemattomalle kommentoidessa on hyvä miettiä, sanoisiko niin omalle tutulleen, Ia Jokinen sanoo.

Hän tulee hyvälle tuulelle esimerkiksi, jos joku kutsuu ihanaksi tai kauniiksi. Myös kehuja hiuksista tai asusta on kiva saada. Elisabeth on samoilla linjoilla.

"On kivempi saada kehuja vaatteista tai huulipunan väristä kuin kuulla, että sinulla on hyvät tissit."

– Tykkään, jos joku kehuu jotain tiettyä ominaisuutta, vaikka silmien väriä. On kivempi saada kehuja vaatteista tai huulipunan väristä kuin kuulla, että sinulla on hyvät tissit, Elisabeth sanoo.

Nelli Kentästä ahdistelua ovat kommentit, jotka hän tuntee itse epämiellyttäviksi tai jotka eivät ole ”hyvän maun rajoissa”. Hänen julkisella Instagram-tilillään on reilut 8 000 seuraajaa. Kuvien tai ulkonäön kehuminen ei häiritse, mutta ahdistavilta tuntuvat kommentit, joilla on taka-ajatus.

– Maalaisjärjellä pitäisi tietää, mitä tuntemattomalle on ok sanoa. Ei minua kiinnosta, mitä tuntematon haluaisi minun tekevän hänelle. Se on kuvottavaa, Nelli sanoo.

– Pukeudun pääasiassa miesten vaatteisiin. Ne, jotka pukeutuvat naisellisemmin tai laittavat paljastavia kuvia, saavat varmasti enemmän ahdistavia viestejä kuin minä. Ja heillä on niihin kuviin täysi oikeus. Se on heidän kroppansa.

Myös Lumin ja Elisabethin mielestä raja menee vartalon kommentoinnissa ja viestin seksuaalisessa taka-ajatuksessa.

– On eri asia sanoa, että olet tosi kaunis kuin että olet tosi kuuma, Lumi sanoo.

Oma häpeä

Ahdistelusta puhuminen on perinteisesti ollut vaikeaa. Yksi syy saattaa olla se, että ahdistelusta puhutaan liian usein tavalla, joka syyllistää sen kohteeksi joutunutta: Antoi ymmärtää, muttei ymmärtänyt antaa. Pojat on poikia.

– Kulttuurissa on paljon puhetapoja, jotka syyllistävät tyttöjä. Jos ahdistelusta kertoo, sanotaan, että mitäs pukeuduit noin tai menit väärään paikkaan, Sanna Aaltonen sanoo.

"Kun puhutaan hormonien hyrräämisestä, se loukkaa poikiakin. Kuin he olisivat vain tahdottomia olentoja."

– Pojat on poikia kuulostaa harmittomalta, mutta oikeuttaa huonon käytöksen. Kun puhutaan hormonien hyrräämisestä, se loukkaa poikiakin. Kuin he olisivat vain tahdottomia olentoja.

Kun Aaltonen haastatteli nuoria väitöskirjatutkimukseensa, hän huomasi, että he osasivat kyllä nimetä inhottavia tilanteita, mutta kokemuksista oli vaikea puhua sukupuolisena häirintänä.

– Sanottiin, että se oli törkeää, mutta ei se ollut kunnon häirintää. Ajatellaan, että vain vakavat raiskausyritykset ovat häirintää.

Siksi on hyvä, että #lääppijän kaltaisia somekampanjoita ja uusia tapoja puhua aiheesta on olemassa. Ehkä ne avartavat ymmärtämään, että kaikki ahdistavilta tuntuvat lähestymiset ovat väärin.

60 vuotta sitten ahdistelusta ei kehdannut kertoa edes kaverille – sehän oli oma häpeä, joka kuului vain kantaa. Aaltonen uskoo, että ahdistelusta saattaa olla vieläkin vaikea sanoa koulussa tai kotona: jos kerron, rajoitetaanko menemisiäni?

– Tytöt pystyvät kritisoimaan tekoja, mutta käytännössä päällimmäinen tunne voi olla häpeä ja nolous, Aaltonen sanoo.

Hän uskoo, että moni on hyväksynyt pelon osaksi arkea. On ihan normaalia miettiä iltaisin, mistä uskaltaa yksin kulkea.

"Samaan aikaan pojille pitäisi opettaa, että ei saa raiskata."

Lumi ja Elisabeth eivät muista, että ahdistelusta olisi koskaan puhuttu koulussa – vaikka heistä pitäisi. Nelli sanoo, että peruskoulussa annettiin lähinnä ohjeita, joilla raiskatuksi joutuminen vältetään: ei kannata käyttää minihametta tai jutella tuntemattomille pimeällä.

– Samaan aikaan pojille pitäisi opettaa, että ei saa raiskata, Nelli sanoo.

Suomalaisessa kulttuurissa on aina ollut yksi selitys ylitse muiden: sori, kännissä ja läpällä. Kun Aaltosen haastattelemat nuoret kertoivat Ruotsin-laivalla ahdistelleista keski-ikäisistä, he lisäsivät samaan hengenvetoon, että nämähän olivat humalassa ja lomalla.

– Sillä annetaan ahdistelijoille synninpäästö. Jos tyttö on humalassa, ahdistelu on aina oma vika. Toivoisin, että se ajattelu kitkeytyisi pois, Aaltonen sanoo.

– Tytöt eivät voi olla itse vastuussa siitä, tapahtuuko jotain ikävää.

 

Mikä on ahdistelua? Naiset kertovat

 

 


Heidi Alava, Jenina Lahtinen, Agneta ja Sofie-Marie Katter.

 

Heidi Alava, 48: ”Liian lähelle ei saa tulla. Pitää varmistaa, että kumpikin tietää, saako koskea.

Kun olin nuori, minulle luvattiin näyttää taksipysäkki. Höpötin matkalla, kunnes tajusin, että menemme väärään suuntaan. Lähdin ja huomasin, että tyyppi oli koko matkan vetänyt käteen. Mietin, mihin hän olisi minut vienyt. Siitä on 20 vuotta, ja yhä muistan sen hyvin.”

Jenina Lahtinen, 19: ”Ahdistelun raja kulkee koskemisessa. Huutelukin voi olla ahdistelua, jos se jatkuu tai jos sen jälkeen lähtee vielä perään. Yhdestä huudosta en niin välitä.”

Agneta Katter, 52: ”Ei ole väliä, kuka ahdisteleva ihminen on. Se on se oma tunne. Kerran ravintolassa mies laittoi käden rinnalleni. Sanoin, että anteeksi, ei kiinnosta. Hän yritti vähätellä tekoaan, minä lähdin vain pois. Se tuntui loukkaavalta.”

Sofie-Marie Katter, 20: ”Ahdistelua on, jos joku koskee tai sanoo inhottavasti tai loukkaavasti. Minulla ei ole kokemuksia ahdistelusta.”

 

 


Anna Ahlstrand, Maija Absetz, Susanna Rantanen, Varpu Saarinen.

 

Anna Ahlstrand, 23: ”Ahdistelu on sitä, että loukkaa toisen yksityistä tilaa, vaikka tulee signaali, ettei se ole toivottua. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.

Silloin tällöin humalaiset ihmiset huutelevat tai yrittävät käydä käsiksi. Olen joskus sanonut takaisin ikävästikin. Jos ahdistelija olisi tuttu, se voisi tuntua pahemmaltakin. Tuntematonta ei tarvitse kohdata arjessa.”

Maija Absetz, 22: ”Usein kyse on kommunikaatiovirheestä. Puhetta pitää ymmärtää, mutta on liioittelua, että pitäisi lukea ajatuksia. Olen kokenut ahdistavaa käytöstä, mutta en ahdistelua. Baarissa lähestytään helposti. Ahdistelua on, jos sanoo, että etäisyyttä kiitos, mutta toinen ei usko.En ole osannut koskaan pelätä. Joissain tilanteissa ei ole mukava olo, mutta kiiruhdan silloin rivakasti ohi.”

Susanna Rantanen, 40: ”Sanallinen kommentointikin voi olla ahdistelua, jos se kohdistuu ihmisen fyysiseen olemukseen ja ihminen kieltää kommentoinnin tai loukkaantuu siitä. Sen vain tietää, milloin vitsi menee yli.

Fyysinen koskeminen on aina ahdistelua. Jos ventovieras tulee lääppimään, ajattelen nopeasti, että moukka, ja lähden pois. Tuttujen kanssa hurttikin huumori voi lentää. Monilla, joilla on matala kynnys hermostua, voi olla ikäviä kokemuksia taustalla.

Teini-iässä tartuttiin kiinni, eikä siitä kehdannut sanoa. Olen opettanut pojalleni, että ketään ei saa koskea ilman lupaa.”

Varpu Saarinen, 80: ”Kävin 15-vuotiaana soutamassa Helsingin Kaisaniemenlahdella. Minulla oli valkoinen pusero, ja matkalla jätkä iski likaisen käden rintaani. Mietin, kuinka peittäisin jäljen, kun ei ollut muita vaatteita mukana. Ahdistelusta ei niihin aikoihin puhuttu. Se oli häpeällistä, oma häpeä. Jos joku näki jäljen paidassani, hän ei sanonut mitään. Minun ikäiseni nainen ei ole missään oppinut huutamaan. Kun olin eduskunnassa töissä, eräs mies veteli nuorta alaistaan pikkuhousuista. Sanoin, että tuo on seksuaalista häirintää. Hän näytti hämmentyneeltä ja kysyi, onko niin. Sanallista ahdistelua on ollut töissä ja kaikkialla. Varpusta on väännetty varpunen ja kysytty ’hei varpunen jouluaamuna, otatko siemenen multa’. Olin 55-vuotias ja töissä, kun meille tuli ryhmä venäläisiä asiakkaita. Vanhempi vieras puristi minua takapuolesta. Puristin takaisin. Että se mies oli vihaisen näköinen.”

 


Liisa Sääski, Jenna Harainen, Saara Kerosuo, Katariina Toivonen.

 

Liisa Sääski, 75: ”Kävin tyttökoulua, ja koulussa ei ollut ahdistelua. Mutta ei siellä puhuttu aiheesta, vaikka opettajat ja vahtimestarit olivat naisia.10-vuotiaana matkustin kouluun bussilla Töölöstä. Bussi oli tupaten täysi, ja siihen aikaan koululaisetkin laitettiin sekaan. Aina siellä oli käpelöijiä, jotka nojasivat ja hiplasivat. En ymmärtänyt edes huutaa. Koetin hivuttautua poispäin, että näkisin edes ahdistelijan naaman. Se oli ällöttävä kokemus. Mutta on sitä puolustauduttukin. Olin nelikymppinen ja tulossa tansseista, kun mies käpälöi. Pamautin laukulla.”

Jenna Harainen, 27: ”Ahdistelua ovat epäasialliset kommentit ja tuijottava katse. Se riittää, että nainen tuntee olonsa epämukavaksi. En ole onneksi kokenut ahdistelua. Mietin, missä uskallan liikkua.”

Saara Kerosuo, 43: ”Ahdistelua on se, että koskee. Asun Mikkelissä, siellä kaduilla on hiljaista, enkä ole osannut pelätä.

Olen seurannut ahdistelukeskustelua ja ollut huolissani, miten se vaikuttaa ennakkoluuloihin ja ulkomaalaisiin suhtautumiseen.”

Katariina Toivonen, 20: ”Olen aktiivinen somessa, mutta toistaiseksi en ole saanut kauheasti kommentteja tuntemattomilta. Pikkupojat ovat huudelleet kadulla, kun olin nuorempi.”

 

Mitä laki sanoo ahdistelusta?

Seksuaalirikosten rangaistuksia kiristettiin syyskuussa 2014. Samalla seksuaalisesta ahdistelusta tuli erikseen rangaistavaa. Seksuaaliseksi ahdisteluksi määritellään toiseen henkilöön kohdistuva koskettelu, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Rangaistus seksuaalisesta ahdistelusta on sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Lainmuutoksen myötä teko, joka aiemmin tuomittiin sukupuoliyhteyteen pakottamisena, on nyt rikosnimikkeeltään raiskaus. Törkeän raiskauksen alaa laajennettiin niin, että alle 18-vuotiaaseen henkilöön kohdistuva raiskaus on aina törkeä, ja kaikki aikuisiin kohdistuvat seksuaalirikokset seksuaalista ahdistelua lukuun ottamatta siirtyivät virallisen syytteen alaisiksi. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat aina virallisen syytteen alaisia.

Lähde: Oikeusministeriö

jury

Missä kulkee ahdistelun raja? Naiset vastaavat

Höpö höpö "Elämä on". Mistä naiset tietää, että olet "kiltti" ? Ei se ole erityistä kiltteyttä, että käyttäytyy kohteliaasti. Sen pitäisi olla normaalia kaikilla ihmisillä. Ihmisiä voi aina lähestyä suusanallisesti. Voi katsoa silmiin ja sanoa jotain mielenkiintoa herättävää. Miehet syyllistävät näköjään naisen ihan kaikesta.
Lue kommentti
Ei pakollinen

Missä kulkee ahdistelun raja? Naiset vastaavat

Vakaat ja kiltit naiset etsivät varmasti kilttejä miehiä. En ole koskaan kokenut mitään muuta niin miehekkäänä, kuin miehen kykyä elää arkea, ottaa vastuuta omasta elämästä ja läheisistään; seisoa omalla paikallaan yhteiskunnassa, perheessä, parisuhteessa. "Vääränlainen katse" minulle tarkoittaisi esim. katsetta, jossa mies katsoo naista ylhäältä alas ja lipoo samalla huuliaan. Jos katsot naista silmiin ja hymyilet, ei kukaan siitä pahastu. Ymmärrät varmaan itsekin eron. Tsemppiä tutustumiseen.
Lue kommentti

Oletko samassa tuloluokassa Kerttu Niskasen, Manuela Boscon vai kenties Jutta Gustafsbergin kanssa?  

0–5 000 euroa tienasivat juontaja Axl Smith, laulaja Petra Gargano ja pyöräilijä Lotta Lepistö.

5 001–10 000 euroa tienasivat malli, yrittäjä Lotta Näkyvä ja hiihtäjä Kerttu Niskanen.

10 001–15 000 euroa tienasivat tanssija Jukka Haapalainen ja kestävyysjuoksija Alisa Vainio.

15 001–20 000 euroa tienasivat malli Kirsi Pyrhönen, laulaja James Nikander, eli Musta Barbaari, ja laulaja Jannika Wirtanen, eli Jannika B.

20 001–25 000 euroa tienasivat entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja räppäri Sini-Maria Makkonen, eli Sini Sabotage.

25 001–30 000 euroa tienasivat Miss Suomi 2016 Shirly Karvinen ja laulaja Jonna Tervomaa.

Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.
Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.

30 001–35 000 euroa tienasivat ruokakirjailija, bloggaaja Hanna Gullichsen ja lumilautailija Enni Rukajärvi.

35 001–40 000 euroa tienasivat mentalisti Noora Karma ja pikaluistelija Mika Poutala.

40 001–45 000 euroa tienasivat malli ja yrittäjä Janina Fry, juontaja sekä koreografi Marco Bjurström ja laulaja Ilkka Lipsanen, eli Danny.

45 001–50 000 euroa tienasivat juontaja ja muusikko Tapio Huuska, eli Cristal Snow, ja tubettaja Maiju Voutilainen, eli Mansikkka.

50 001–55 000 euroa tienasivat näyttelijä Manuela Bosco ja tubettaja Maria Verho, eli Mariieveronica.

55 001–60 000 euroa tienasivat näyttelijä Pihla Viitala ja muusikko Iiro Rantala.

60 001–65 000 euroa tienasivat yrittäjä Kaarina Kivilahti, mallitoimiston johtaja Laila Snellman sekä yrittäjä, juontaja ja malli Anne Kukkohovi.

Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.
Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.

65 001–70 000 euroa tienasivat näyttelijä Lena Meriläinen ja sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola

70 001–75 000 euroa tienasivat juontaja Anni Hautala ja näyttelijät Antti Holma sekä Antti Luusuaniemi

75 001–80 000 euroa tienasivat juontaja Esko Eerikäinen ja laulaja Saara Aalto.

80 001–85 000 euroa tienasivat näyttelijä Lauri Tilkanen ja bloggaaja Sara Vanninen.

85 001–90 000 euroa tienasivat tanssija, koreografi Jorma Uotinen ja juontajat Jenni Alexandrova ja Kimmo Vehviläinen.

90 001–95 000 euroa tienasivat kehonrakentaja Jari ”Bull” Mentula, kansanedustaja Jani Toivola ja fitness-malli Eevi Teittinen.

95 001–100 000 euroa tienasivat juontaja Jone Nikula ja stand up -koomikko Heli Sutela.

100 001–105 000 euroa tienasivat yrittäjä Jutta Gustafsberg ja radiojuontaja, toimittaja sekä kirjailija Anna Perho.

Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.
Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.

105 001–110 000 euroa tienasivat juontaja Sami Kuronen, näyttelijä Tiina Lymi ja ohjaaja Antti Jokinen.

110 001–115 000 euroa tienasivat yrityskouluttaja Juhani ”Tami” Tamminen ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

115 001–120 000 euroa tienasivat koomikko Krisse Salminen, ex-jääkiekkoilija Jere Karalehti, radiojuontaja Juha Perälä ja psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio.

120 001–125 000 euroa tienasivat bloggaaja Natalia Tolmatsova ja laulaja Sanni Kurkisuo.

125 001–130 000 euroa tienasivat muusikko Tuure Kilpeläinen ja näyttelijä Kari Ketonen.

130 001–135 000 euroa tienasivat räppäri, kirjailija Henri Pulkkinen ja näyttelijä Aku Hirviniemi.

135 001–140 000 euroa tienasivat laulaja Thomas Kirjonen, eli Kasmir, ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

140 001–145 000 euroa tienasi juontaja Vappu Pimiä.

145 001–150 000 euroa tienasi ohjaaja Aku Louhimies.

150 001–155 000 euroa tienasivat laulajat Toni Wirtanen ja Olli Lindholm sekä juontaja Janne Kataja.

Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.
Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.

155 001–160 000 euroa tienasivat stand up -koomikko Sami Hedberg ja laulaja Maija Vilkkumaa.

160 001–165 000 euroa tienasivat tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola ja laulaja Paula Koivuniemi.

165 001–170 000 euroa tienasi radio- ja tv-juontaja Jari ”Jaajo” Linnonmaa.

170 001–175 000 euroa tienasivat näyttelijä Esko Salminen ja huutokauppakeisari Aki Palsanmäki.

175 001–180 000 euroa tienasivat laulajat Kimmo Laiho, eli Elastinen, ja Jenni Vartiainen sekä ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

180 001–185 000 euroa tienasi laulaja Elisa Tiilikainen, eli Elli Haloo.

185 001–190 000 euroa tienasivat tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.

190 001–195 000 euroa tienasi entinen painija ja olympiavoittaja Jouko Salomäki.

195 001–200 000 euroa tienasivat laulaja Juha Tapio ja juontaja, toimittaja Tuomas Enbuske.

Yli 200 000 euroa tienasivat muiden muassa räppäri Jare Tiihonen (201 411 euroa), eli Cheek, kirjailija Laura Lindstedt (201 590 euroa) ja laulaja Kaija Kokkola, eli Kaija Koo (313 464 euroa).

Tulot perustuvat vuoden 2016 verotietoihin. Lähde: Ilta-Sanomat.

Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield
Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin poliittisen satiirin taitajana Yle Leaksissa. Huumori sopii hänen mielestään myös kirkkoon. – Tilannetaju on siinä oleellista.

Yhdellä joululaululla on piispa Teemu Laajasalolle, 43, erityinen merkitys. Ei itkeä saa, ei meluta saa avasi show’n joka kerta, kun nuori Teemu kävi isänsä kanssa viihdyttämässä vanhainkodin asukkaita Itä-Helsingissä. Isä esitti joulupukkia, Teemu oli viulua soittava tonttu.

– Kun isäukko ikääntyi, minut upgradattiin joulupukiksi. Esiinnyimme samassa vanhainkodissa ainakin kymmenenä peräkkäisenä jouluna, Teemu kertoo Matkalla minuksi -haastattelussa.

Tänä jouluna estradi on toinen. Laajasalo pitää ensimmäisen joulusaarnansa Helsingin hiippakunnan piispana Helsingin Tuomiokirkossa. Aattohartauden jälkeen piispa viettää joulua perheensä kanssa: hän on kolmen pienen lapsen isä.

– En ole yrittänyt siirtää lapsuudenkotini dynamiikkaa meille, joitain samoja perusarvoja kyllä. Rakkauden, turvallisuuden ja rohkaisun henki ovat esillä omassakin kodissani, hän sanoo.

– Minua kannustettiin ja kehuttiin varmaan vähän liikaakin.

Laajasalo arvioi, että tausta on joskus näyttäytynyt liiallisena itsevarmuutena.

– Olen pitänyt itseäni kaikkien alojen asiantuntijana, joka kertoo vastauksen silloinkin, kun kukaan ei sitä kysy.

Huumoria kirkkoon

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin Kallion kirkkoherrana sekä poliittisen satiirin taitajana television Yle Leaksissa.

– Komedian tekeminen oli minulle rakas harrastus, jota muistelen hyvällä. Enää en voi heilua telkkarissa vitsihahmona. Piispan virkaan se ei sovi.

Hän ajattelee kuitenkin, että myös huumori sopii kirkkoon.

– Kirkkoon ei tulla kuuntelemaan vitsejä, mutta kyllä hauskat jutut sopivat saarnaan. Tilannetaju on siinä oleellista. Ilosanoman asiallahan tässä ollaan.

Miksi Teemu Laajasalo kuvailee itseään hihhuliksi uskonharjoittajaksi? Miksi hän vertaa kirkkoa makkarapakettiin? Tiesitkö, että sama risti on kulkenut Helsingin piispoilla vuodesta 1959? Lue koko haastattelu Me Naisten joulutuplasta 50–51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

  • Helsingin hiippakunnan piispa asuu Helsingissä vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.
  • Teologian maisteri, kasvatustieteen tohtori. Edisti Aleppon kellot -kampanjaa Kallion kirkkoherrana. Tuttu ohjelmista Yle Leaks sekä Hyvät ja huonot uutiset.
  • Harrastaa kitaransoittoa. Toiveharrastuksena liikunta: ”Toivon harrastavani liikuntaa, mutta teen sitä liian harvoin.”
  • Saarnaa Helsingin Tuomiokirkon aattohartaudessa 24.12. klo 15.30.