Korkeushypyn maailmanennätysurheilijat: Javier Sotomayor (vas.) ja Stefka Kostadinova. Miesten maailmanennätys on 245 ja naisten 209. Kuvat: Reuters
Korkeushypyn maailmanennätysurheilijat: Javier Sotomayor (vas.) ja Stefka Kostadinova. Miesten maailmanennätys on 245 ja naisten 209. Kuvat: Reuters

Urheiluhistorioitsija Hannu Eklundin mielestä naiset eivät voi ikinä yltää urheilussa miesten tasolle. Entinen huippusuunnistaja Minna Kauppi ei ymmärrä, miksi naisten ja miesten huippu-urheilua pitäisi edes verrata keskenään.

”Lähes kaikessa, myös politiikassa, nainen voi yltää miehen tasolle, mutta ei urheilussa. Mies on atleettisempi, lähes aina taitavampikin. Monet naishelpotukset – esimerkiksi kevyempi kuula ja matalampi lentopalloverkko – liittyvät tähän.”

Näin urheiluhistorioitsija Hannu Eklund kirjoittaa tiistain Helsingin Sanomien mielipidesivulla.

Eklund kertoo kirjoituksessa oman näkemyksensä siitä, miksi naisurheilijat eivät saa yhtä paljon arvostusta ja katsojia kuin miesurheilijat. Urheiluhistorioitsijan mielestä kyse on evoluutiosta.

”Miehet ovat kilpailuhenkisiä, naiset perhekeskeisiä. Urheilu, jopa sotaan viittaava urheus, sopii miehille. Jos naiset urheilevat, he nauttivat enemmän pehmeistä arvoista kuin ennätyksistä ja vastustajan nujertamisesta”, Eklund perustelee.

”Kilpailuhenkisyys on enemmän persoona- kuin sukupuolikysymys.”

Entinen huippusuunnistaja Minna Kauppi ei ole lukenut Eklundin kirjoitusta, mutta ei yleisesti ole samaa mieltä kilpailuhenkisyydestä.

– Kilpailuhenkisyys on enemmän persoona- kuin sukupuolikysymys. Itse olen äärettömän kilpailuhenkinen. Mutta kilpailuhenkisyys ei sulje pois sitä, etteikö voisi olla myös perhekeskeinen. Ihmiset ovat paljon moninaisempi kokonaisuuksia ja yksilöitä, Kauppi sanoo.

Kauppi ei ymmärrä, miksi naisten ja miesten urheilua pitäisi verrata keskenään – varsinkin kun lähes kaikissa lajeissa miehet ja naiset kilpailevat eri sarjoissa. Siitä Kauppi on Eklundin kanssa samaa mieltä, että biologiset erot ovat hänestä faktoja, jotka vaikuttavat urheilusuoritukseen.

– Meillä on erilainen hormonitoiminta. Tutkitusti naisurheilijan on tosi paljon haastavampaa yltää huipputuloksiin, joita huipulla aina vaaditaan. Monissa lajeissa se vaatii naisilta kovempaa työtä, koska esimerkiksi testosteronia ei erity naisilla niin paljon kuin miehillä.

– Tästä on ylipäätänsä vaikeaa saada aikaiseksi järkevää keskustelua. Miksi naisten pitäisi hypätä yhtä pitkälle pituutta kuin miehen? Tai onko se urheilusta pois, jos nainen ei pysty juoksemaan yhtä nopeasti kuin mies? Kauppi kysyy.

Kauppi huomauttaa, että on monia lajeja, joissa naisilla voi olla biologiasta myös etua miehiin verrattuna.

– Naiset ovat tutkitusti miehiä ehkä hieman tunteellisimpia. Tämä merkitsee usein sitä, että suoritustaso voi vaihdella keskimäärin enemmän kuin miehillä. Mutta tunteiden ilmaisusta voi taas olla hyötyä sellaisissa lajeissa kuin vaikkapa taitoluistelu tai tanssi.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.