Tarpeeton syyllisyys johtuu usein huonosta itsetunnosta. Kuva: Shutterstock
Tarpeeton syyllisyys johtuu usein huonosta itsetunnosta. Kuva: Shutterstock

Syyllisyyden tunne auttaa meitä korjaamaan tekemiämme virheitä. Mutta jos tunne nousee huonosta itsetunnosta, se johtaa usein vain uhriutumiseen ja vastuun välttelyyn.

Kaikki me tunnemme tyypin: ystävän tai sukulaisen, joka uhriutuu oikopäätä, jos häntä vaaditaan korjaamaan käytöstään. Tyypin, jolla on niin kiire asetella marttyyrin viittaa harteilleen, ettei hän edes yritä ottaa vastuuta teoistaan.

Sellainen ihminen voi kyllä tuntea teoistaan syyllisyyttä, mutta hän ei osaa korjata virheitään. On helpompaa ajatella, että toiset vain syyllistävät.

– Nykyaikana ovat menneet sekaisin vastuuttaminen ja syyllistäminen. Kun aikuisen ihmisen vastuuta peräänkuulutetaan (kasvatusasioissa), herää kauhea mekkala, että vanhempia ei saa syyllistää, psykoterapeutti Heidi Valasti väittää.

Valasti kirjoitti hiljattain aiheesta mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin. Kirjoituksessa Valasti toteaa, että netissä raivoamisesta ja lapsen huomiotta jättämisestä kuuluukin tuntea syyllisyyttä. Terveestä syyllisyydestä on hänen mielestään tullut tabu.

”Koska häpeä on niin hankala tunne sietää, se heijastetaan itsen ulkopuolelle ja ajatellaan, että toinen syyttää ja syyllistää.”

Mutta eivätkö ihmiset tunne pikemminkin liikaa syyllisyyttä joka asiasta? Viimeksi muutama päivä sitten iäkäs sukulaiseni soitti minulle anellakseen anteeksipyyntöä pikkuasiasta, jonka takia oli kärvistellyt syyllisyydessä viikkoja. Tiedän, etten ole ainoa, jonka äiti, isoäiti tai muu läheinen kantaa huonoa omaatuntoa koko suvun asioista.

– Vanhemmat sukupolvet tuntevat helposti turhaa syyllisyyttä, ja nuoremmat sukupolvet eivät suostu tuntemaan sitä, Valasti vastaa.

Aiheesta vai aina vain?

Syyllisyyden tunnetta on karkeasti kahdenlaista: tervettä ja tarpeetonta. Teologi ja kirjailija Anna-Liisa Valtavaara on kirjoittanut tunteiden erottamisesta kirjan.

– Syyllisyys on tarpeen silloin, kun on tehnyt jotain väärää tai jättänyt tekemättä oikein. Terve syyllisyys liittyy aina johonkin omaan tekoon, hän sanoo.

Terve syyllisyys on Valtavaaran mukaan suojeleva ja korjaava tunne. Se herättää huomaamaan, että nyt täytyy tehdä jotakin: pyytää anteeksi, korvata rikkomansa, ottaa opiksi. Parhaassa tapauksessa syyllisyyden tunne kertoo jo etukäteen, että jokin asia kannattaa tehdä tai jättää tekemättä.

Syyllisyyden tunne on siis hyvä tunne. Ongelmia syntyy, kun haksahdamme tuntemaan myös tarpeetonta ja turhaa syyllisyyttä. Se taas johtuu usein huonosta itsetunnosta.

Terve syyllisyys liittyy aina johonkin omaan tekoon.

– Väärä syyllisyys kohdistuu persoonaan, minäkuvaan ja identiteettiin. Pohjalla on tunne, että on itse huono, ja siitä seuraa uskomus, että kaikki mitä tekee, on huonoa, Valtavaara sanoo.

Sekä hän että Heidi Valasti ovat sitä mieltä, että jatkuva syyllisyydentunto on usein merkki häpeästä, jota uhriutumisella ja syyllistämiskorttia heiluttelemalla vältellään.

– Marttyyriys kulkee rinnakkain turhan syyllisyyden tunteen kanssa. Koska häpeä on niin hankala tunne sietää, se heijastetaan itsen ulkopuolelle ja ajatellaan, että toinen syyttää ja syyllistää, Valasti kertoo.

Valtavaaran mukaan häpeä on kaikkein piilotelluin tunne. On helpompi syyttää muita syyllistämisestä kuin myöntää, ettei näe itseään oikein.

Vastuuta pakoon

Uhriutuminen on helppoa, vastuun ottaminen hankalasta asiasta vaikeaa. Niin nettikeskusteluissa, yhteiskunnallisilla areenoilla kuin perheissäkin huudetaan kärkkäästi, että taas minua syyllistetään.

Syntyy syyllistämiskilpailu, vaikka olisi hyödyllisempää yrittää tarkastella ongelmaa ja ratkaista se neuvottelemalla.

Valastin mukaan vastuun ottaminen näyttäytyy muiden vaatimana taakkana, jota ei ole mukava ottaa. Vaatimusten edessä syntyy vastustusta – eli kokemus syyllistämisestä.

Vastuunoton vaikeudet ja ylenmääräinen syyllisyyden kokemus liittyvät usein siihen, millaisen kasvatuksen on itse saanut.

– Samoin kuin itsetunto, syyllisyydentunto nousee siitä, miten muut ovat kohdelleet, Valtavaara sanoo.

Aiempien sukupolvien kasvatusmokia ei tarvitse siirtää eteenpäin.

– Jonkun on katkaistava sukupolvien kierre, Valasti muistuttaa.

Lähes kaikilla ihmisillä on kokemusta sekä terveestä että väärästä syyllisyydestä. Myös terve syyllisyyden tunne sysätään usein toisten syyksi.

– Lapset syyttävät toisia sanomalla, että toi aloitti. Aikuiset taas sanovat myöhästyessään, että oli niin luminen keli enkä saanut autoa putsattua, vaikka pitäisi sanoa, että en osannut ennakoida, Valtavaara kertoo.

”Anteeksipyyntö voi pahentaa tunnetta, koska jos toinen sanoo antavansa anteeksi, se vahvistaa, että hän piti minua syyllisenä.”

Maailma olisi ikävä paikka ilman virheistä syntyvää morkkista. Sen sijaan jatkuva väärä syyllisyys kurjistaa ihmisten elämää.

– Ääripää ovat ihmiset, jotka syyllistyvät 24/7-periaatteella, Valtavaara kuvailee.

Heiltä unohtuu, että tunteen tarkoitus on korjata käytöstä. Siinä ei ole tarkoitus velloa itsensä rankaisemiseksi.

– Riittäisi, että kuulee tunteen viestin ja yrittää korjata tekonsa mahdollisimman nopeasti.

Anteeksipyyntö auttaa vain osaa

Tervettä syyllisyyttä potevaa auttaa aidon anteeksipyynnön esittäminen sille, jota kohtaan on tehnyt väärin. Väärästä syyllisyydestä kärsivälle anteeksipyynnöstä ei ole apua.

– Anteeksipyyntö voi pahentaa tunnetta, koska jos toinen sanoo antavansa anteeksi, se vahvistaa, että hän piti minua syyllisenä.

” Teko, josta pitäisi tuntea syyllisyyttä, kääntyykin suoraan häpeäksi siitä, että olen huono ihminen.”

Jatkuvan anteeksipyytelyn sijaan Valtavaara kehottaa turhaa syyllisyyttä kantavia antamaan anteeksi niille, jotka ovat kohdelleet heitä huonosti. Syyllisyyskierteestä irtautuminen on hidasta, mutta mahdollista. Vaivannäkö kannattaa, sillä tunteen poteminen on Valtavaaran mukaan paitsi elämää kurjistavaa, myös itsekästä.

– Jos velloo syyllisyydessä, on koko ajan itsensä kimpussa ja vielä ikävissä tunnelmissa.

Kun anteeksipyytely ei korjaa oloa, päätyy ammattisyyllistyjä usein välttelemään muita ihmisiä ja peittelemään ahdistustaan suorittamisella tai kiltteydellä.

Väärän syyllisyyden tunteminen voi tehdä oikean syyllisyyden kestämättömän raskaaksi tai vaikeuttaa sen tunnistamista. Heidi Valasti kertoo esimerkin äidistä, joka lyö lastaan ja alkaa välittömästi ajatella olevansa huono äiti.

– Teko, josta pitäisi tuntea syyllisyyttä, kääntyykin suoraan häpeäksi siitä, että olen huono ihminen. Tällöin ei pääse korjaamaan lasta kohtaan tekemäänsä vääryyttä, koska kääntyy tarkastelemaan itseään.

Syytön vai syyllinen?

Kirjailija Anna-Liisa Valtavaara neuvoo, mistä tunnistat turhan syyllisyyden.

1. Syyllisyys ei johdu yksittäisestä teosta tai tekemättä jättämisestä.

2. Tunnet syyllisyyttä siitä, minkä näköinen, kokoinen tai luonteinen olet.

3. Tunnet syyllisyyttä, koska uskot vaikuttaneesi siihen, että joku toinen päätyi tekemään jotakin väärää.

4. Syyllisyytesi johtuu jonkun muun tekemisistä tai sanomisista.

5. Olet aidosti pyytänyt anteeksi, mutta syyllisyys ei helpota.

6. Oikeastaan kaikki tekosi aiheuttavat syyllisyyttä, koska tunnet olevasi huono tai vääränlainen.

Ei omena kauas puusta putoa – vai miten se nyt meni?

Monilla Putous-näyttelijöillä on kuuluisat vanhemmat. Ja on useilla entisillä Putous-näyttelijöillä myös taiteilijapuoliso.

Pihla Penttinen – isä Pertti Sveholm

Pertti ja Pihla vuonna 2015. Kuva: Mikko Hannula
Pertti ja Pihla vuonna 2015. Kuva: Mikko Hannula

Pihla Penttinen, 39, on kokenut näyttelijä, mutta Putouksesta hänet nähdään tällä kaudella ensimmäistä kertaa. Pihlan isä on näyttelijä Pertti Sveholm. Pertti on ollut mukana yli sadassa televisiosarjassa ja elokuvassa, ja hänet on palkittu Jussi-patsaalla kahdesti.


 

Kiti Kokkonen – isä Ere Kokkonen ja äiti Titta Jokinen

Kiti ja Titta vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuukka Ylönen
Kiti ja Titta vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuukka Ylönen

Myös Kiti Kokkonen, 43, on mukana Putouksessa ensimmäistä kertaa. Hänen isänsä on vuonna 2008 kuollut ohjaaja Ere Kokkonen, jonka luona Kiti myös vietti lapsuutensa. Kitin äiti on näyttelijä Titta Jokinen.

 

Roope Salminen – isä Eppu Salminen, äidit Minna Turunen, Riitta Havukainen

Roope Salmisen, 28, isä on näyttelijä Eppu Salminen ja biologinen äiti näyttelijä Minna Turunen. Roope vietti lapsuutensa isänsä Eppu Salmisen ja tämän silloisen puolison, näyttelijä Riitta Havukaisen kanssa. Uusperheeseen kuuluivat Riitan aiemmassa suhteessa syntynyt tytär Katariina Havukainen sekä Epun ja Riitan yhteinen lapsi, Santtu.

 

Myös joidenkin vanhojen Putous-näyttelijöiden isä tai äiti on taiteilija. Lisäksi monella ohjelmassa nähdyllä näyttelijällä on taiteilijapuoliso.

Iina ja Minka Kuustonen – isä Mikko Kuustonen

Mikko ja Iina Kuustonen vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto
Mikko ja Iina Kuustonen vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto

Sekä Iina että Minka Kuustonen ovat molemmat vanhoja Putous-näyttelijöitä. Heidän isänsä on muusikko, tv-kasvo Mikko Kuustonen. Iinan ja Minkan serkku on stand up -koomikko Sami Hedberg.

 

Näillä vanhoilla Putous-näyttelijöillä on näyttelijä- tai ohjaajapuolisot:

Pirjo Lonka (1. kausi) on naimisissa näyttelijä-ohjaaja Jani Volasen kanssa. Jani on Putouksen entinen pääkäsikirjoittaja ja ohjaaja. Jani on ollut naimisissa myös Mari Perankosken kanssa. Mari oli mukana Putouksessa 

Elina Knihtilä (1. kausi) on naimisissa näyttelijä Tommi Korpelan kanssa.

Krista Kososen (1., 2., 3. ja 4. kausi) avopuoliso on ohjaaja Antti Jokinen.

Joanna Haartti (2. kausi) seurustelee näyttelijä Minna Haapkylän kanssa.

Ville Tiihosen kumppani on näyttelijä Kreeta Salminen. Kreetan isä on puolestaan Esko Salminen.

Kaisa Hela (o.s. Mattila) (8. kausi) aviopuoliso on muusikko-näyttelijä Heikki Hela.

Minka Kuustosen (8. kausi) avopuoliso on näyttelijä Aku Sipola.

Essi Hellén (6. kausi) aviopuoliso on näyttelijä Mikko Virtanen.

 

 

Ewan McGregorin huhutaan jättäneen vaimonsa kanssanäyttelijä Mary Elizabeth Winsteadin vuoksi. 

Skottinäyttelijä Ewan McGregor on yhysvaltalaisen viihdesivusto TMZ:n mukaan jättänyt avioerohakemuksen. McGregor on ollut vaimonsa Eve Mavrakisin kanssa naimisissa vuodesta 1996.

Avioerohakemus ei ole suoranainen yllätys, sillä McGregor ja Mavrakis ilmoittivat jo viime vuoden lokakuussa eronneensa. Avioerohakemuksessa on TMZ:n mukaan vielä sitäkin aikaisempi eropäivämäärä, 28.5.2017. 

Lokakuun 2017 eroilmoituksen aikoihin McGregorin ja näyttelijä Mary Elizabeth Winsteadin nähtiin suutelevan toisiaan lontoolaisessa kahvilassa ja poistuvan sen jälkeen McGregorin moottoripyörällä. Winstead, 33, ja McGregor, 46, näyttelevät yhdessä Fargo-sarjassa.

Winstead on eronnut entisestä aviomiehestään toukokuussa 2017, siis samaan aikaan kuin Ewan McGregor ja Eve Mavrakis, 51, ovat avioerohakemuksen mukaan tehneet eropäätöksen.

Rikosdraama Fargon näyttelijät Carrie Coon, Olivia Sandoval, Ewan McGregor ja Mary Elizabeth Winstead poseeraavat viime toukokuussa otetussa kuvassa yhdessä. 

Vaikuttaa siltä, että McGregorin ja Winsteadin suhde ei jäänyt vain lokakuiseen suuteloon Lontoossa. People-lehden mukaan pariskunta nähtiin kävelemässä käsi kädessä Los Angelesissa marraskuussa. 

Golden Globe -gaalan palkintopuheessaan McGregor kiitti sekä vaimoaan että Winsteadia – tosin hän jakoi kiitosta myös muille kanssanäyttelijöilleen. 

Ewan McGregorilla ja Eve Mavrakisilla on neljä yhteistä lasta, joista yksi on jo aikuinen. TMZ:n mukaan McGregor on hakenut yhteishuoltajuutta, ja Mavrakis puolestaan toivoo saavansa lapset itselleen niin, että McGregorilla säilyisi tapaamisoikeus.