Netan, Essin ja Pertun sukupolvelle vapaus on vakityötä suurempi arvo. ”Monet yritykset voisivat hyötyä siitä, että työpaikan ja -ajan suhteen oltaisiin joustavampia”, Netta sanoo. Kuvat: Milka Alanen
Netan, Essin ja Pertun sukupolvelle vapaus on vakityötä suurempi arvo. ”Monet yritykset voisivat hyötyä siitä, että työpaikan ja -ajan suhteen oltaisiin joustavampia”, Netta sanoo. Kuvat: Milka Alanen

Tälle sukupolvelle muutos on mahdollisuus eikä uhka. Mitä opittavaa meillä on Netalta, Essiltä ja Pertulta?

Spotit valaisevat Nukketeatteri Sammon lavan. Puolikaaren muotoon asetelluilla tuoleilla istuu kymmenen pari-kolmekymppistä nuorta ja konsulttifirma D11:n toimitusjohtaja Heikki Leskinen. Jokainen on napannut sivupöydältä limsan tai vesilasin, ja tilan täyttää puheensorina.

Pari minuuttia yli neljän sisään astelee S-Pankin toimitusjohtaja Pekka Ylihurula.

– Otatko kahvia? Heikki huikkaa.

– Ei, ei, vettä vain, Pekka sanoo.

– Ai Pekalle tarjotaan kahviakin. Tässä on aina tämä hierarkia, joku nuorista huikkaa ja huoneen täyttää kepeä nauru.

No mutta tänään hierarkia unohdetaan. Tavallisesti Pekka Ylihurula luotsaa satoja alaisia työssään toimitusjohtajana, tänään häntä luotsaavat milleniaalit. Meneillään on Millenial Board, jossa yritysjohtajille kerrotaan, miten bisnestä oikeasti kannattaisi pyörittää.

Monissa firmoissa on nimittäin hätä. Perinteisillä aloilla etsitään kiivaasti uusia tapoja tehdä rahaa, kun vanhat ansaintamallit katoavat alta. Jotta firmat eivät putoaisi digimurroksen ja globalisaation kelkasta, tarvitaan uusia ideoita, ajatuksia tulevaisuuden kuluttajilta. Ja keltäpä muulta niitä kysyisi kuin milleniaaleilta?

Miksi heiltä kysytään?

Milleniaaleja ovat kaikki vuosina 1981–1996 syntyneet. Tutkimusten mukaan he ovat suvaitsevaisia ja kokeilunhaluisia maailmankansalaisia, netin ja sosiaalisen median aikakaudella kasvaneita diginatiiveja. He arvostavat vapautta, puhuvat tunteista ja heille rahaa tärkeämpää on se, että työnantajalla on samat arvot kuin itsellä.

Tosin milleniaali itse ei halua, että häntä kutsutaan milleniaaliksi. Tämä sukupolvi tavoittelee yksilöllisyyttä.

Otetaanpa esimerkiksi Essi Horppila, 25, Netta Lehtonen, 27, ja Perttu Pölönen, 22. Essi on Finnairin eCommerce Manager ja pian valmistuva kauppatieteiden maisteri, Netta positiivisen psykologian valmentaja ja Joylla-yrityksen perustaja. Perttu on start up -yrittäjä, joka on opiskellut Kalifornian tulevaisuusyliopistossa ja valittu vuoden luovimmaksi suomalaiseksi vuonna 2014.

– Milleniaali on kulahtanut ja vähän leimaava sana, ainakin liike-elämässä. Tarvittaisiin jokin muu, vaikka aspiration, Essi ehdottaa.

Pitää ihan tarkistaa sanakirjasta, mitä aspiration tarkoittaa: pyrkimystä tai tavoitetta. Essin, Netan ja Pertun puheessa vilahtelee muutenkin sanoja, joita olemme tottuneet kuulemaan korkeintaan amerikkalaisissa motivaatiopuheissa.

”Milleniaali on kulahtanut ja vähän leimaava sana.”

Mutta milleniaalit eivät vain puhu, he myös tekevät. Perttu kehitti 15-vuotiaana sellonsoitonopiskelijana Sävelkellon, keksinnön, jossa sävelet on asetettu kellotaulun muotoon. Kellon avulla hankala musiikin teorian hahmottaminen on helppoa kenelle tahansa. Sittemmin Sävelkello on tuonut Pertulle pääsyn Piilaakson tulevaisuusyliopistoon ja voiton EU:n Young Scientists -kilpailussa.

Eipä ihme, että näille harteille sovitellaan Suomen pelastajan viittaa. Voisiko Millenial Boardista päätellä, että keski-ikäisten miesten yksinvalta on murenemassa?

– On hyvä, että firmoja pyörittävät vanhat parrat eivät vain katso arrogantisti ongelman yli kuin heillä olisi kaikki vastaukset. Olemme oikeasti tekemisissä isomman murroksen kanssa kuin ennen, Perttu sanoo.


Netta, Essi ja Perttu  toisivat työelämään lisää positiivista palautetta. ”Jo kouluaineisiin merkittiin vain virheet punakynällä. En muista yhtään merkintää siitä, että oletpa ollut luova tässä kohdassa”, Netta sanoo.
Netta, Essi ja Perttu toisivat työelämään lisää positiivista palautetta. ”Jo kouluaineisiin merkittiin vain virheet punakynällä. En muista yhtään merkintää siitä, että oletpa ollut luova tässä kohdassa”, Netta sanoo.

 

Essistä on hassua, että johtoryhmissä istuvat vuosissa mitattuina kokeneimmat työtekijät – varsinkin nyt, kun maailma muuttuu nopeasti.

– Muutoksen ja innovaatioiden pahin uhka ovat taustoiltaan liian samankaltaiset päätöksentekijät saman pöydän ääressä. Me Millennial Boardissa rikomme sitä kuplaa, Essi sanoo.

– Ajatusmaailma, trendit ja elämäntyylit muuttuvat paljon meidän ikäistemme ehdoilla. Jokaisessa hallituksessa pitäisi olla vähintään yksi alle kolmekymppinen.

Se lahjakkuus

Diplomaatti. Viihdyttäjä. Kampanjoija. Innostaja. Illan Millennial Board -istunnossa on meneillään esittelykierros. Jokainen lavalla istuva nuori sanoo ensin nimensä, sitten tittelin, joka kuvaa hänen rooliaan ryhmässä.

Tänään keskustellaan lahjakkuudesta, koska nuorten mielestä omien lahjojen löytäminen olisi Suomen tulevaisuudelle elintärkeää.

– Stereotypiat kahlitsevat meitä. Esimerkiksi astronautti ei ole vain astronautti vaan henkilö, joka tykkää seikkailla ja mennä uusiin paikkoihin, Perttu sanoo.

S-Pankin Pekka Ylihurula nyökyttelee ja kirjoittaa muistiinpanoja vieressä. Myöhemmin hän myöntää olevansa entinen milleniaaliskeptikko.

– Minua vähän ärsyttikin, kun kaikki puhuivat milleniaaleista. Milleniaalit sitä, milleniaalit tätä.

”Minua vähän ärsyttikin, kun kaikki puhuivat milleniaaleista.”

Pekka sai idean Millennial Boardin järjestämisestä syksyllä 2015 pohtiessaan pankkialan muutosta. Tuntui mahdottomalta ennustaa, millaisessa maailmassa kymmenen vuoden päästä eletään ja miten siihen pitäisi varautua.

– Ajattelin, että okei, milleniaalit ovat tärkeä juttu, mutta miten niihin pitäisi suhtautua. Pitäisikö ottaa muutama milleniaali töihin ja olla isällinen? Vai pitäisikö heidät ottaa mukaan yrityksen kehittämiseen?

Pekka päätyi jälkimmäiseen. Hän ajatteli, että olisi hauskaa, jos nuoret sparraisivat kerrankin johtoa. Samalla selviäisi, mitä he maailmasta ajattelevat – miten he suhtautuvat pankkeihin ja mitä he odottavat työelämältä.

– Halusin oikeasti tutustua tähän uuteen sukupolveen, Pekka sanoo.

– Minusta on vähän naurettavaa, kun keski-ikäiset yritysjohtajat pistävät hupparit päälle, lähtevät Slushiin ja ovat olevinaan hemmetin kovia digityyppejä. Se on päälleliimattua.


S-pankin palkkalistoilla on omiakin milleniaaleja, mutta toimitusjohtaja Pekka Ylihurula arvostaa Boardilta saamaansa suoraa palautetta. ”Heidän ei tarvitse ajatella, että toimitusjohtajan kanssa pitää käyttäytyä tietyllä tavalla.”
S-pankin palkkalistoilla on omiakin milleniaaleja, mutta toimitusjohtaja Pekka Ylihurula arvostaa Boardilta saamaansa suoraa palautetta. ”Heidän ei tarvitse ajatella, että toimitusjohtajan kanssa pitää käyttäytyä tietyllä tavalla.”


Miten voi vaikuttaa yksin?

Mitä milleniaalit itse ajattelevat siitä, että heistä odotetaan yritysten pelastajaa? Essi, Perttu ja Netta eivät myönnä ottavansa roolista paineita.

– Se tuntuu hirveän luonnolliselta. Better late than never, Essi sanoo.

– Olemme sukupolvea, jolle muutos on mahdollisuus eikä uhka. Ennemmin odotan malttamattomana tulevaisuutta ja sitä, että saan omassa työssäni olla mukana hahmottelemassa suurempia suuntaviivoja.

Isossa pörssiyhtiössä asioiden muuttaminen ei ole aina niin yksinkertaista. Netta tietää kokemuksesta, että vaikuttaminen on huomattavasti helpompaa, jos työpaikalla suhtaudutaan muutoksiin myönteisesti.

– Isoissa yrityksissä on edelleen paljon sitä, että sinulla ei ole kokemusta, älä tule sanomaan, meillä on aina tehty näin, Netta sanoo.

– Olen kohdannut töissä tilanteita, joissa ideani eivät ole saaneet juuri ollenkaan palautetta tai kiitosta. Se tuntui todella turhauttavalta ja sai minut vaihtamaan työpaikkaa ja myöhemmin perustamaan oman yrityksen.

Perttu uskoo, että teknologian kehitys on kasvattanut yksilön vaikutusmahdollisuuksia ja ymmärrystä maailmasta.

– Joku voi omasta autotallistaan käsin muuttaa miljoonan ihmisen elämän. Ennen ei pystynyt tekemään mitään merkittävää, ellei ollut valtaapitävä.


Perttu kannustaa kääntämään virheet vahvuudeksi. ”Kriisi kertoo jotain, mitä ei muuten näkisi.”
Perttu kannustaa kääntämään virheet vahvuudeksi. ”Kriisi kertoo jotain, mitä ei muuten näkisi.”


Unelmien työelämää

Pertun, Essin ja Netan mielestä suomalaisessa työelämässä pelätään liikaa epäonnistumisia eikä oteta tarpeeksi riskejä. Johtoryhmissä pyöritellään numeroita ja strategioita, mutta unohdetaan tunteet.

– Toivoisin kannustavampaa kulttuuria, rakentavaa ja positiivista feedbackia. Että epäonnistuminen ei olisi niin hemmetin iso mörkö, Netta sanoo.

Milleniaalien mielestä tunteet eivät ole työelämässä vieläkään itsestäänselvyys: Netta on nähnyt tilanteita, joissa työkaveri on itkenyt ja muut ovat kääntäneet selkänsä.

– Toisaalta yhden työpaikan korkein esimies tuki minua toteuttamaan unelmiani ja itseäni, vaikka se ei ollut kyseisen yrityksen kannalta paras vaihtoehto.

Työntekijöinä Netta, Perttu ja Essi arvostavat vapautta, luottamusta ja hyvää työilmapiiriä. Sitä, että työnantajalla on jokin missio ja se sopii myös omaan missioon. Sitä, että työ tuntuu merkitykselliseltä ja siinä oppii joka päivä jotain uutta.

Perttu ei ole koskaan tehnyt projekteja lukuun ottamatta töitä kellekään muulle. Toisin kuin vanhempiensa sukupolvi, hän, Netta ja Essi pitävät vapautta vakityötä suurempana arvona.

– Sitä, että kukaan ei kontrolloi, mitä teen, vaan minulla on tavoite. Työtavalla ei pitäisi olla väliä, Essi sanoo.

Hän työskentelee ison firman palveluksessa, mutta tuntee vetoa yrittäjyyteen: sen aika on sitten, kun tarpeeksi palava intohimo löytyy.

Netalla on jo oma firma, jonka toimisto sijaitsee milloin kotisohvalla, milloin rantakallioilla.

– Vapaus on merkityksen lisäksi se, mitä yrittäjyydessä rakastan. Se voittaa kummasti rahahuolet.

Toisaalta työelämä pelottaa: Kenelle on töitä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä? Pysyykö koulutus muutosten perässä?

Ennen firman perustamista Nettakin jännitti, löytääkö hän töitä.

– Pelkäsin myös sitä, että jämähdän tekemään jotain, joka ei ole minulle niin merkityksellistä. Joka päivä pelkään edelleen vähän ja kyseenalaistan omia valintojani. En vain anna pelolle liikaa tilaa.

Sankareita vai roistoja?

Milleniaalien asenne ja uho voivat ärsyttää nöyryyteen oppinutta suomalaista. Milleniaaleja on kritisoitu siitä, että he haluaisivat suoraan koulunpenkiltä asiantuntijatehtäviin, toteuttamaan omaa intohimoaan. Heidän sanotaan välttelevän sitoutumista ja rutiinihommia, valitsevan työelämässä vain rusinat pullasta ja lähtevän Balille surffaamaan, kun asiat käyvät liian raskaiksi.

Mutta milleniaali ajattelee sen näin: Lähes jokaisen valinnan tai teon pitää olla jollakin tapaa kehittävä. Elämältä on oikeus vaatia paljon.

– Tuntuu, että monet milleniaalit ympärilläni optimoivat kaiken aikansa palvelemaan jotain suurempaa tarkoitusta. Sitä, mitä haluan olla tai mikä minusta on tulossa, Essi sanoo.

– Ehkä meidät ja aiemmat sukupolvet erottaa nimenomaan se, että me haluamme tehdä merkityksellistä.

Toisaalta Essi uskoo, että kaikesta ei voi tehdä merkityksellistä.

– Ei kukaan elä pelkästä merkityksestä. Leipä täytyy saada pöytään, vaikka haluaisi seurata intohimojaan.

”Ei kukaan elä pelkästä merkityksestä.”

Viime aikoina Essi on käyttänyt lähes kaiken aikansa ensimmäisen oman kotinsa remonttiin, täysipäiväiseen työhön ja opintoihin. Välillä hän tuntee painetta elää merkityksellisemmin. Kun hän pitkän työpäivän jälkeen rojahtaa sohvalle ja alkaa katsella Gilmoren tyttöjä, saattaa iskeä syyllisyys: Mitä kaikkea tällä ajalla voisikaan tehdä? Meditoida, lukea, verkostoitua tapahtumissa.

– Usein kun olisi aika taputtaa itseään selkään ja levähtää, ajatukset ovat jo seuraavassa asiassa, siinä, mitä pitäisi tehdä tai oppia. Se ei ole hyvä.


Milleniaali haluaa oppia työssään joka päivä jotain uutta. ”Silloin tuntuu, että olen menossa johonkin enkä suorita vain samaa asiaa”, Perttu sanoo.
Milleniaali haluaa oppia työssään joka päivä jotain uutta. ”Silloin tuntuu, että olen menossa johonkin enkä suorita vain samaa asiaa”, Perttu sanoo.


Elämä on riskiä ja tuottoa

Kello lähestyy kuutta, ja Millennial Board -istunto alkaa olla lopuillaan. On aika kertoa, mitä lahjakkuuskeskustelusta on jäänyt käteen.

– Pitää olla rohkeutta pyytää apua ja epäonnistua. Virheistäkin käsin voi työstää omaa lahjakkuuttaan, yksi milleniaaleista sanoo.

– Sanat rohkea ja riippumaton jäivät resonoimaan. Ne laitan post it -lapulle kotona, lisää toinen.

Pekan mielestä milleniaaleilta voi oppia juuri rohkeutta – uskallusta olla sitä, mitä on, ja tehdä sitä, mitä haluaa.

– He eivät ole urautuneita niin, että täytyisi tehdä se tietty polku: opiskella, mennä töihin, hankkia perhe, omakotitalo ja koira.

Milleniaalit ovatkin valmiita ottamaan enemmän riskejä kuin aiemmat sukupolvet.

– Sitoudumme lyhyempiin työsuhteisiin, yritämme elää hetkessä ja käytämme rahaa kokemuksiin sen sijaan, että keräisimme säästöjä pahan päivän varalle, Essi sanoo.

Hän käytti säästönsä ja opintolainansa ulkomailla.

– Pääosin opiskeluun, mutta tietenkin matkalta tarttui mukaan tärkeitä elämän oppeja. Minulle se oli investointi tulevaisuuteen.

Kun valinnat ovat osa isompaa missiota, niitä myös miettii enemmän. Onko tämä oikea tie? Entä jos olisin valinnut toisin?

On vaikea tyytyä ja elää hetkessä. Mutta jos ei ota riskejä, ei voi valittaakaan, Essi uskoo.

– Mitä suurempi riski, sitä suurempi tuottopoten­tiaali.

Mitä opit, Pekka?

S-pankin toimitusjohtaja Pekka Ylihurula ajattelee, että Millenium Boardissa selkiytyi kuva nuorten ajatusmaailmasta:

Milleniaalit eivät tee töitä rahan takia eivätkä kestä jäykkää yrityskulttuuria, huonoa johtamista ja mikromanagerointia.

Pankin asiakkaina he haluavat tietää, mistä maksavat. Palveluiden on oltava digitaalisia ja toimivia.

He pitävät säästämistä vaikeana ja kaipaavat palvelua, jossa säästämisestä voisi jutella matalalla kynnyksellä vaikka viinilasin äärellä.

Lepo kannattaa ja kotona on parasta, kissat opettavat.

Jokainen kissan kanssa kaveruuden tasolle päässyt tietää, että kissat ovat rakastavia ja hauskoja olentoja. Kissat osaavat rentoutua, viihdyttää ja tervehtiä omistajaansa täydellisillä tavoilla – ja kaiken lisäksi kissat ovat älykköjä!

Monella meistä olisikin paljon opittavaa kissoilta. Siksi koostimme pörröturkkisten otusten parhaat elämänohjeet listaksi:

  1. Varaa runsaasti aikaa levolle. Olet sen ansainnut. Ainakin sen jälkeen, kun olet juossut kaikki kodin mahdolliset matot rullalle ja kaatanut samalla pari jukkapalmua. 
  2. Kotona on ihan parasta. Muualla on outoja sääntöjä, vieraita ihmisiä ja vääränlaista ruokaa. 
  3. Älä suorita. Pyh, noutakoon itse lelunsa.
  4. Arvosta sitä, mitä sinulla on. Vaikka kuinka tarjottaisiin uutta ja hienoa raapimispuuta, tartu tuttuun ja turvalliseen sohvannurkkaan. Se on ihan hyvä!
  5. Ole ylpeä kropastasi. Takapuolesi on todella niin upea, että sitä kelpaa hangata kaverin naamaa vasten vähintään kerran päivässä.
  6. Ymmärrä, että päättämättömyys kertoo älystä. Ollako vai eikö olla, sisällä vai ulkona? Jatkuva mielen muuttaminen kertoo yksinkertaisesti siitä, että ajattelee uskomattoman paljon.
  7. Hyvä piilopaikka on elämän suola. Sen avulla vältät epämiellyttävät sukujuhlat, viivytät lääkäriin menoa ja saat yksinkertaisesti lisää omaa aikaa.
  8. Omaa rauhaa kannattaa varjella kynsin ja hampain. Jos joku yrittää riistää piilopaikkasi, hän on ansainnut terävän vastalauseen.
  9. Välillä kannattaa olla vähän tuhma. Elämää ei todellakaan kannata elää noudattaen pilkuntarkkoja sääntöjä. Joskus on ihan ok nousta pöydälle ja juoda maljakosta.
  10. Älä sinnittele tylsiä keskusteluja loputtomiin. Paras keino päästä eroon tympeydestä on yksinkertaisesti poistua paikalta ja mennä nukkumaan. 
  11. Ihana tyyppi saa kaiken anteeksi. Toilailtuasi itsesi ihan tärviölle on paljon helpompi korjata tilanne, jos on pörröinen ja kiva otus. 
  12. Kohtele vieraita viileästi. Tällä vinkillä vältyt turhilta ihmissuhdedraamoilta. 
  13. Ikäville ihmisille ei tarvitse olla kiltti. Jos joku kehtaa vetää hännästä ilman lupaa, olet täysin oikeutettu sähähtämään. 
  14. Kosketuksessasi on voimaa. Muutama lämmin sipaisu hännänpäällä voi riittää. 
  15. Rakkaimmille kannattaa kehrätä. Pirulaiset rakastavat sitä – ihan niin kuin sinuakin. 

Jutussa käytetty inspiraationa Francesco Marciulianon teosta Nuku enemmän – kissaviisauksia (Siltala).

Koulujärjestelmä sortaa poikia, koska hoivaleikkejä leikkineet naisopettajat yrittävät heidän pään sisään, kirjoitti kasvatustieteen tohtori. Kysyimme, mistä ihmeestä on kyse.

Kasvatustieteen tohtori Jukka Kujala otti tänään kärkkäästi kantaa suomalaiseen koulujärjestelmään mielipidekirjoituksessaan, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa.  Kujala kirjoitti näin: ”Peruskoulun arkista oppimista ja opetussisältöjä koordinoivat menestyjäopettajat, joista suurin osa on naisia. Poikien oppimisen maailmaa rakentavat akateemiset ihmiset, joilta puuttuvat seisaaltaan pissaamisen kokemukset sekä Valtteri Bottaksen tai Partik Laineen sankariuran seuraamisen tunteet oman isän kanssa.”

Ja jatkoi:

”Poikien pään sisään yrittävät opettajat, joiden oma lapsuus on keskittynyt tyttöjen hoivaleikkeihin ja kasvavan tytön kokemusmaailmaan. On mahdoton yhdistelmä onnistua kohtaamaan lukemisesta kiinnostumaton poika Neiti Etsivä -positiosta.”

Kirjoituksen alla Kujalan kannanottoa sekä kiiteltiin että kritisoitiin. Osan mukaan Jukan kirjoitus kiteytti hyvin suomalaisen peruskoulutuksen ongelman. Toisten mielestä Kujala menee kirjoituksessaan kuitenkin ihan liian pitkälle.

Kritisoijien mukaan Kujalan näkemys on voimakas yleistys, joka ei pidä paikkaansa. Kommentoijat toteavat, että kirjoitus myös syyllistää naisopettajia ja sysää vastuun poikien heikommasta peruskoulumenestyksestä naisopettajien harteille.

Onko Kujala oikeasti sitä mieltä, että naisopettajista ei ole opettamaan poikia? Ovatko poikien haasteet koulumaailmassa hänen mielestään naisopettajien vika? Mitä tekemistä seisaallaan pissaamisella on minkään kanssa?

Soitimme Jukalle ja kysyimme.

Jukka Kujala, mitä yritit kirjoituksellasi sanoa?

”Halusin kirjoituksellani kiinnittää huomion siihen, että tällä hetkellä koulumaailmassa poikien kohtaaminen on vaikeaa. Yksi syy siihen on se, että opettajakunta on voimakkaasti tietynlaista.

Tällä hetkellä valtaosa opettajista on naispuolisia huippumenestyjiä. Heiltä puuttuu epäonnistumisen kokemukset ja ymmärrys siitä, millaista on olla kasvava poika. Heillä ei ole kosketuspintaa siihen, millaista on olla esimerkiksi heikosti menestynyt tai vaikean sosiaalisen taustan reunoilla oleva kaveri. Se heijastuu myös heidän asenteisiinsa ja ylipäätään siihen, miten opetus järjestetään.

”Kirjoituksessani on läsnä aito huoli siitä, että peruskoulu ei pysty kohtaamaan reppanapoikia.”

Kirjoitukseni oli piikikäs ja kärjistävä. Samalla siinä on kuitenkin läsnä aito huoli siitä, että peruskoulu ei pysty kohtaamaan reppanapoikia – eikä tyttöjäkään – koska heitä opettavat ihmiset ovat kaikki niin samanlaisia ja katsovat maailmaa samanlaisten lasien läpi.”

Kirjoituksessasi toteat, että tällä hetkellä ”poikien oppimisen maailmaa rakentavat akateemiset ihmiset, joilta puuttuvat seisaaltaan pissaamisen kokemukset”. Miten seisaallaan pissaamisella on mitään tekemistä opettajan pätevyyden kanssa?

”Seisaaltaan pissaaminen on kirjoituksessani ronski kielikuva. Sen tarkoituksena ei ole kritisoida naisopettajia, vaan kiinnittää huomio siihen, että kouluihin tarvitaan monipuolisemmin ihmisiä, jotka tarkastelevat maailmaa erilaisista näkökulmista. Kirjoituksessani en ota kantaa naisten pedagogisiin taitoihin ja kykyyn opettaa vaan siihen, että asioita pitäisi osata katsoa useammasta maailmasta.

Kirjoituksesi voi tulkita syyllistävän naisopettajia. Oliko se tarkoituksesi?

”Ei. Sukupuolella ei ole mitään väliä siinä, kuinka hyvä opettaja on. Siihen olisi kuitenkin kaikkien syytä keskittyä, että poikalapset otetaan paremmin huomioon. On erilaista olla pieni poika kuin pieni tyttö.

”Erilaisuuden hyväksymistä ja sukupuolisensitiivisyyttä tulisi tuoda opettajakoulutukseen.”

Myös opettajakoulutuksen pitäisi herätä tähän kysymykseen. Erilaisuuden hyväksymistä ja sukupuolisensitiivisyyttä tulisi tuoda koulutukseen. Se tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon kaikkien haasteet tasapuolisesti – myös niiden, jotka ovat jotain muuta sukupuolta kuin tyttöjä ja poikia.”

Miten tämän koulumaailmaan liittyvän ongelman voisi mielestäsi korjata?

”Tällä hetkellä Suomessa on yksi peruskoulujärjestelmä eikä juurikaan yksityisiä kouluja. Haluaisin nähdä niitä enemmän. Niissä kouluissa jokaiselle voitaisiin tarjota yksilöllistä opetusta ja vaihtoehtoisia polkuja, jottei kukaan putoa kelkasta sen takia, että koulujärjestelmä ei tue oikealla tavalla.” 

Tn-ope

Mitä tekemistä seisaallaan pissaamisella on opettajan pätevyyden kanssa? Kysyimme kasvatustieteen tohtorilta, joka on huolissaan poikien opp...

Käsityön uudistus on hyvä esimerkki poikien sortamisesta koulumaailmassa. Nykyään ei saa painottaa omia mielenkiinnonkohteitaan, vaikka käsityön tavoitteet on mahdollista saavuttaa oppilaslähtöisesti oppilaan omia mielenkiinnonkohteita kunnioittaen. Nykyiselle käsityöntutkimukselle on ominaista vääristyneeseen tasa-arvoon perustuva ajattelu, jossa poikien pakottaminen virkkaamaan edistää tasa-arvoa. Käsityön yliopistotason johtopaikoilla on käytännössä vain tekstiilipuolen edustajia, jotka...
Lue kommentti