Dragana on bosnian serbi ja Belma muslimi. Vihanlietsonta eri kansanryhmien välille tuhosi heidän nuoruutensa muttei koskaan heidän ystävyyttään. Kuvat Panu Pälviä
Dragana on bosnian serbi ja Belma muslimi. Vihanlietsonta eri kansanryhmien välille tuhosi heidän nuoruutensa muttei koskaan heidän ystävyyttään. Kuvat Panu Pälviä
Sarajevon yliopiston teknillinen tiedekunta jäi piirityksen alkaessa etulinjaan. Draganan ja Belman opinnot loppuivat kokonaan vuodeksi. Myöhemmin luentoja pidettiin siellä täällä ympäri kaupunkia.
Sarajevon yliopiston teknillinen tiedekunta jäi piirityksen alkaessa etulinjaan. Draganan ja Belman opinnot loppuivat kokonaan vuodeksi. Myöhemmin luentoja pidettiin siellä täällä ympäri kaupunkia.
Olympiakaupungin puistot ja urheilukentät muutettiin yksi toisensa jälkeen hautausmaiksi 1425 päivää kestäneen piirityksen aikana.
Olympiakaupungin puistot ja urheilukentät muutettiin yksi toisensa jälkeen hautausmaiksi 1425 päivää kestäneen piirityksen aikana.

Kaksikymmentä vuotta sitten Dragana Ilić-Glumac, 43, ja Belma Filipović, 43, pakoilivat näiltä kukkuloilta ammuttuja tarkka-ampujien luoteja piiritetyssä kaupungissa. Naisten on edelleen vaikeaa ymmärtää, miten tilanne teki niin monesta ihmisestä hirviön.

Kesä 1992 oli harvinaisen lämmin. Kun samanikäiset suomalaisnuoret murehtivat olemattomia kesätyöpaikkoja ja tungeksivat Ruisrockissa Nirvanan keikalle, sarajevolainen Dragana Ilic-Glumac juoksi henkensä edestä. Kotoa bändikämpälle. Kämpältä ruuanhakuun. Tarkka-­ampujan luoti saattoi yllättää missä tahansa.

Sitten räjähti.

– Kranaatti iski kerrostaloasuntoomme. Kun pöly laskeutui, osasin vain huutaa äitiä. Se oli outoa, sillä puhuttelin häntä normaalisti etunimellä, Dragana kertoo.

22-vuotias Dragana oli serbi kuten vanhempansakin. Niin olivat myös Sarajevon piirittäneet Bosnian serbiarmeijan joukot, jotka olivat ympäröiviltä kukkuloilta käsin päättäneet tuhota maan pääkaupungin. Ei kuulosta järkeenkäyvältä, mutta sitä ei ollut mikään muukaan seuraavan neljän vuoden aikana, jolloin Bosnian sodassa kuoli arviolta 110 000 henkeä, lähes puolet heistä siviilejä. Pelkästään Sarajevossa tapettiin 11 541 ihmistä, joista suuri osa oli lapsia.

"Kukaan Sarajevossa ei ollut uskonut, että sota voisi syttyä Bosniassa."

Lähellä Draganan asuntoa, omassa kodissaan piilotteli hänen ystävänsä Belma Filipovic.

– En vielä tajunnut kaikkea todeksi. Kukaan Sarajevossa ei ollut uskonut, että sota voisi syttyä Bosniassa. Kun piiritys alkoi huhtikuussa, ajattelimme kaikki, että se loppuu viimeistään heinäkuussa. Luotimme siihen, että YK ratkaisee asian. Ihan varmasti maailma ei antaisi tällaista tapahtua keskellä Eurooppaa, Belma sanoo.

Belma perheineen on Bosnian muslimi eli bosniakki kuten puolet kansasta. Tosin etnisellä taustalla ei ollut sotaan asti ollut erityisempää merkitystä. Alueella oli asuttu vuosisadat yhdessä, ja seka-avioliitot olivat tavallisia. Myös uskontoja harjoitettiin hyvin maallistuneesti, bosniakit eurooppalaistunutta islamia, kroaatit katolisuutta ja serbit ortodoksikristillisyyttä.

Sitten 1991 Jugoslavia hajosi, ja Suur-Serbiasta haaveilleet serbijohtajat päättivät puhdistaa itsenäiseksi julistautuneen Bosnia ja Hertsegovinan muista kansallisuuksista. 

Eihän tällaista tapahdu meille

Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Belma ja Dragana istuvat Miljacka-joen rannassa, seulaksi ammutun koulunsa portailla. Bosnian sota on kansainvälisissä uutisissa näyttäytynyt lähinnä sotarikoksista syytettyjen johtajien uhona ja sukunsa miehet menettäneiden, jo iäkkäiden Sreb­renican äitien tuskana. Bosnia ja Hertsegovinassa elää kuitenkin kokonainen sukupolvi nuoria naisia, jotka ovat kärsineet sodan ja joutuneet rakentamaan elämänsä uudelleen vihan tuhoamassa yhteiskunnassa. Heistä harvoin kuulee mitään.

– Elokuvien sodissa on aina voittaja. Hyvä, joka ajaa pahat pois. Todellisuudessa se ei mene niin, Belma sanoo.

Elämä Sarajevossa näyttää päällisin puolin normaalilta. Kaupat pursuavat taas tavaraa ja puut kasvavat vähitellen täydessä mitassaan. Katukuvaa täplittävät trendikkäät vaateketjut ja kahvilat. Mutta sitten ovat kaupunkia ympäröivät kukkulat, talonraadot ja kranaatinjäljet asfaltissa. Jokainen niistä muistuttaa naisia kuolleista ja vammautuneista läheisistä, nälästä, pelosta, kylmyydestä – ja mikä ehkä pahinta, epä uskosta, että tällaista voi tapahtua ihan tavallisille ihmisille kesken huolettomimman nuoruuden.

Katsoessaan nyt uutisia Syyriasta hän tietää, mitä naiset ja lapset sodan keskellä kokevat.

– Niin moni illuusio romahti, Belma miettii.

Katsoessaan nyt uutisia Syyriasta tai palestiinalaisalueilta hän tietää, mitä naiset ja lapset sodan keskellä kokevat.

– Se on tuskallista. Omat muistot nousevat pintaan.

Eikä maailma tälläkään kerralla näytä tulevan väliin. Samaan aikaan sotarikollisten oikeudenkäynnit Haagissa etenevät toivottoman nihkeästi. 

Ja kun rikos jää tuomitsematta, se ikään kuin katoaa.

– Jokainen ihminen, joka kieltää tekemänsä pahan, on valmis siihen uudestaan, Dragana sanoo.

Naiset pelkäävät, että sama toistuu vielä. Jos ei Balkanilla, niin muualla Euroopassa.

Tulevaisuuden tekijät

Belma ja Dragana tapasivat yliopistolla ennen sotaa ja ovat tunteneet toisensa 24 vuotta – ystävyys ei ole muuttunut miksikään. Belma on sinä aikana ehtinyt mennä naimisiin, saada kaksi lasta ja tehdä pitkän uran kansallisessa energiayhtiössä. Dragana on nykyään Kansallisteatterin oopperakuoron sopraano.

Työpaikasta saa olla onnellinen, sillä työttömyysaste on Bosniassa 43 prosenttia, ja näkymät Euroopan talouskriisin jatkuessa ovat vain synkentyneet. Nekin, joilla on työtä, tienaavat keskimäärin 400 euroa kuukaudessa ja elättävät sillä usein myös vanhempiaan. Monissa perheissä kenelläkään ei ole työtä, eikä myöskään varaa syödä tai vaatettaa itseään kunnolla. Oljenkortena ovat ulkomaille muuttaneet sukulaiset.

Toisin oli ennen sotaa. Bosnia ja Hertsegovinan teollisuus kasvoi vauhdilla. Belma ja Dragana päättivät opiskella konetekniikkaa, sillä korkeakoulutetut insinöörit revittiin töihin koulunpenkiltä. Luvassa oli varma työpaikka, kiinnostavat ura­näkymät ja taloudellisesti turvattu elämä.

"Professorimme vain itki pöytänsä takana ja toisteli: lapseni, lapseni!"

Piirityksen alkaessa naisten koulu jäi etulinjaan, ja opinnot loppuivat.

– Muistan viimeisen kerran, kun pääsin luennolle. Ranskan professorimme vain itki pöytänsä takana ja toisteli: 'lapseni, lapseni!' Hän oli niin vanha ja viisas, että tiesi, mitä oli tulossa, Belma sanoo.

Piirityksen ensimmäisten viikkojen aikana moni onnistui vielä pakenemaan kaupungista kansainvälisten järjestöjen saattueissa. Päätös lähdöstä ei ollut kuitenkaan helppo, sillä myös omaisten jättäminen pelotti – samoin ajatus siitä, ettei pääsisi enää koskaan palaamaan. Siksi Belma ja Draganakin jäivät. Päätöstä vahvisti voimaannuttava vastarinnan henki: keitä te olette ajamaan meitä pois omasta kaupungistamme!

Vain yksi

Kun kesä sitten kääntyi liekehtivässä kaupungissa syksyksi ja syksy talveksi, epäusko alkoi muuttua epätoivoksi. Siitä ei ole vieläkään helppoa puhua.

– Ei ollut enää vettä, ei ruokaa, ei sähköä, ei lämpöä, Belma sanoo.

Kuolemasta tuli arkea. Suruun riitti tuskin energiaa.

Belman jo eläkkeelle jäänyt isä oli liittynyt kaupunkia puolustaviin, eri etnisistä ryhmistä koostuviin joukkoihin ja sukkuloi kotoa kilometrin matkan etulinjaan joka päivä.

– Kerran isän lähtiessä kotoa katsoin, kuinka kranaatit ja luodit iskivät joka puolelle ja ajattelin, etten näe häntä enää koskaan. Aamulla isä palasi ja totesi, että vain yksi kuoli.

Kuolemasta tuli arkea. Suruun tuskin riitti energiaa.

Se yksi oli Belman lapsuudenystävä samalta kadulta.

Vain yksi. Se on jäänyt mieleeni – tuo sodan ajan laskutapa. Se yksi oli ainut perheelleen.

Belman sisko auttoi sairaalassa ja Belma itse piti pääasiassa äidille seuraa kotona. Koska puhelimet eivät toimineet, kehenkään oli vaikea pitää yhteyttä.

– Tapasin Belman joskus vesijonossa. Siellä me olimme kaikki sarajevolaiset, serbit, kroaatit, muslimit, jaoimme saman kohtalon, Dragana muistaa.

Dragana hyväksyi sodan todellisuuden aiemmin kuin Belma.

– Kun kranaatti osui kotiimme, lakkasin pelkäämästä. Tajusin, että itseään on mahdoton suojella. Ihmisiä kuoli yhtä lailla etulinjaan, kotikadulle ja omaan asuntoon.

Eikä Dragana turhaan huutanut äitiään. Vanhemmat selvisivät iskusta.

– Isäni haavoittui vasta myöhemmin saadessaan luodin päähänsä kesken vedenhakumatkan.

– Lopulta minäkään en enää välittänyt. Kaikkeen turtui. Laukausten, kranaattien ja sireenien ääni lähinnä ärsytti, Belma sanoo.

"Aamulla heräsin nälissäni, janoissani ja kylmissäni. Illalla loistin teatterin parrasvaloissa."

Dragana oli koko ikänsä harrastanut intohimoisesti laulamista, ja sodan alkaessa hänet oli valittu esittämään pääosaa Hair-musikaaliin pääkadun varrella sijaitsevaan teatteriin.

– Mieti, Madonnan keikalle pääsee maksamalla, mutta nähdäkseen minut joka ikinen yleisössä vaaransi henkensä, Dragana hymyilee.

– Olihan se todella outoa. Aamulla heräsin nälissäni, janoissani ja kylmissäni. Oli lähdettävä ulos keräämään oksankappaleita, jotta voisi keittää edes teetä. Illalla sitten loistin teatterin parrasvaloissa.

Selviytymisen taidetta

Ei tarvitse nousta pitkäänkään kaupunkia ympäröiviä rinteitä, että ymmärtää, miten helppo kohde Sarajevo oli piirittäjille. Kun kaupunkia katsoo lintuperspektiivistä, häkellyttävintä on valkokivisten hautausmaiden määrä. Koska kaupungista ei päässyt ulos, vähitellen jokainen vihreä pläntti puistoja ja olympiakaupungin jalkapallokenttiä myöten muutettiin hautausmaiksi. Ja siinä ne yhä ovat, keskellä kaupunkilaisten arkea.

Asuntoja lämmittääkseen sarajevolaiset pilkkoivat ensin kaupungin puut ja keräsivät sitten poltettavaa kukkulalta, jossa serbien piirityslinja kulki kauimpana. Jos asunto tuhoutui iskuissa, improvisoitiin: hankittiin pressua, tukittiin aukot seinässä hiekkasäkeillä.

Ruuan hankkiminen vaikeutui koko ajan. Kaupungista kulki ulos vain yksi käsin kaivettu tunneli, ja sekin oli armeijan käytössä. Kaikki kauppa käytiin kaduilla, jos oli enää mitään, millä käydä kauppaa.

"Ruohoa, sitä me söimme."

– Jossain vaiheessa vaihdoin turkkini pussiin jauhoja. Mitä kaikkea niistä syntyikään! Ripaus sokeria, ja saimme kakun, hyppysellinen suolaa, ja meillä oli leipä. Hitunen ruoka-apuna saatua säilykelihaa, ja söimme pizzaa, Belma kertoo.

Se oli sitä pilaantunutta säilykelihaa, johon kissa ei suostunut koskemaan, mutta jonka ihmiset jakoivat tarkkaan.

Dragana esiintyi kerran YK-joukoille ja sai palkaksi askin tupakkaa ja pullon viskiä. Ne hän vaihtoi ruokaan.

– Ruohoa. Sitä me söimme, Belma muistaa.

Satunnainen apu ulkopuolelta ei unohdu ikinä. Belma sai kerran paketin hyväntekeväisyysjärjestön kautta ranskalaiselta perheeltä.

– Siinä oli kaksi kynttilää ja tulitikkuja. Kahvia, maitojauhetta ja kakku. Heille se ei ollut varmasti mikään uhraus, mutta he halusivat auttaa. Minulle se oli koko elämä.

"Päätin elää niin, että annan hyvän kiertää."

Dragana sai sodan loppuvaiheessa yllättäen 400 Saksan markkaa tsekkiläisperheeltä, johon oli tutustunut kuoromatkallaan.

– Se pelasti minut. Siitä hetkestä päätin elää niin, että annan hyvän kiertää, Dragana sanoo.

Ne, joilla ei ollut luonnetta

Belma on erityisen kiitollinen niille nuorille ja vanhoille miehille – serbeille, kroaateille ja muslimeille – jotka yhdessä puolustivat Sarajevoa koko piirityksen ajan.

– Me näimme televisiosta, mitä Itä- ja Pohjois-Bosnian kylissä tapahtui, kun serbiarmeija pääsi niihin.

Bosnian sota oli siviileille erityisen raaka: järjestelmällisiä raiskauksia, kidutuksia, teloituksia ja sulkemista keskitysleireille. Sitä tapahtui myös Sarajevon Grbavican kaupunginosassa, jonka serbijoukot saivat vallattua ja jonne esimerkiksi Belman miehen Seadin 86-vuotias täti jäi.

– Se mitä siellä tehtiin... miehenä en kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, Sead sanoo.

"Kouluttamattomat ja vähän maailmaa nähneet ihmiset voi manipuloida hirveisiin tekoihin."

Vaikeaa on ollut myös Draganalle ymmärtää, keitä nämä tähän kaikkeen syyllistyneet serbit, "hänen kansansa", oikein olivat. Hän ei itse tunne yhtään Sarajevon serbiä, joka olisi lähtenyt piirittäjien puolelle.

– Mutta tiedän, että monet serbit evakuoitiin täältä hiljaa juuri ennen sotaa. He tiesivät. Ja hyväksyivät sen, mitä tapahtui. Ihmiset, joilla on luonnetta, eivät olisi ikinä lähteneet siihen mukaan.

Bosnia ja Hertsegovinan väestöstä yli puolet ihmisistä on asunut ja asuu yhä maaseudulla, vaikeakulkuisessa vuoristomaisemassa, hyvin suljetuissa yhteisöissä. Niistä värvättiin myös äärikansalliset serbijoukot, joille Sarajevonkaan yhteisöllisyys ei merkinnyt mitään.

– Kukaan normaali ihminen ei halua sotaa. Mutta kouluttamattomat ja vähän maailmaa nähneet ihmiset voi manipuloida hirveisiin tekoihin. Propaganda syötti meille ja maailmalle, että kyseessä oli etninen välienselvittely, mutta ei se ollut. Se oli vallanhimoisten johtajien sota, Dragana sanoo.

– Valitettavasti meillä on myös tällä hetkellä poliitikkoja, jotka lietsovat vihaa ihmisten välille saadakseen valtaa, hän lisää.

Tilanne luo hirviön

Sodanaikaisen vesipisteen vieressä, silloisen kaupungin vaarallisimmilla kulmilla, toimii nyt viihtyisä panimoravintola Pivnica Sarajevo. Ruoka on maukasta ja annokset isoja. Lähistöllä on useampikin uutuuttaan kiiltelevä kauppakeskus. Kansalliskirjasto, jonka julkisivu on vasta saatu kuntoon. Ja taloja, joita kenelläkään ei ole varaa korjata. Korvauksia tuhoutuneista kodeista ei ole saanut kukaan.

Kun Daytonin rauhansopimus lopulta päätti sodan marraskuussa 1995, sarajevolaiset olivat yhtä epäuskoisia kuin piirityksen alkaessa. Belma ei muista kenenkään juhlineen. Vaikka rauhaan alkoi pikkuhiljaa luottaa, asiat palautuivat normaaliksi hyvin hitaasti. Ennalleen asiat eivät palaudu varmasti koskaan. 

– Jos olisi poliittista tahtoa, paljon voitaisiin korjata. Mutta ne, jotka haluavat hajottaa, ovat paljon äänekkäämpiä, Belma sanoo.

Rauhansopimuksen kahtia jakamassa maassa monet ovat nyt kasvattaneet lapsensa erottamaan oman taustansa muista. Kun entisessä Jugoslaviassa kaikki osasivat sekä latinalaiset että kyrilliset aakkoset, nyt lapset ymmär­tävät vain omansa. Kouluissa on kolme eri opetusohjelmaa etnisen taustan mukaan.

Moni haluaisi yhä jakaa maan entistä vahvemmin.

Sarajevostakin pieni osa kuuluu Serbi­tasavallan puolelle, ja sinne ei moni vanha sarajevolainen suostu astumaan jalallaankaan.

Moni haluaisi yhä jakaa maan entistä vahvemmin. Ja niillä, jotka eivät koskaan halunneet erotella ketään, on yhtä lailla vaikeaa.

– Ystäväni haluaisi kovasti löytää mukavan sarajevolaisen tytön, mutta monet juoksevat karkuun kuullessaan hänen olevan serbi, Dragana kertoo.

Sead huomauttaa, että entisessä Jugoslaviassa ja Euroopan unionissa on paljon samaa.

– Niin kauan kuin meni taloudellisesti hyvin, elettiin yhdessä tyytyväisinä ja eteenpäin katsoen. Jos kokemuksistamme voi jotain oppia, niin sen, että tilanne voi tuoda ihmisestä esiin hirviön.

Lapseni, lapseni

Belma sanoo, ettei enää nykyisin mieti sitä, pitäisikö hänen antaa anteeksi.

– Olen lopettanut itseni kiusaamisen sillä kysymyksellä. Miten voisin antaa anteeksi ihmisille, jotka ovat tuhonneet nuoruuteni ja koko sukupolveni? Viidestäkymmenestä opiskelukaveristani enää kymmenen on Sarajevossa. Muut ovat kuolleet tai lähteneet maasta.

Hänelläkin oli puolisonsa kanssa viisumi Kanadaan sodan jälkeen, mutta he päättivät jäädä. Joskus se kaduttaa, etenkin Seadia. Usko yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen on välillä koetuksella.

"Me voimme elää yhdessä ja antaa anteeksi. Siihen on pakko uskoa."

– Se mihin voin yksilönä vaikuttaa, ovat 3- ja 8-vuotiaat poikani. Tärkeintä on se, mitä opetan heille: millaiset arvot ja elämänasenteen. Lapseni ovat myös auttaneet minua toipumaan. On jotain ihan muuta, mihin keskittyä, Belma sanoo.

Dragana ei näe muuta vaihtoehtoa kuin taistella hyvän puolesta. Hän on opiskellut töidensä ohella yhteiskuntatieteitä ja harkitsee lähtevänsä politiikkaan.

– Aina on ihmisiä, jotka haluavat tuhota yhteisöllisyyden ja jakaa maita. Mutta me voimme elää yhdessä ja antaa anteeksi, siihen on pakko uskoa.

 
Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 51–52/2012.

Sota palasi Eurooppaan

■ Bosnian sota (1992–1995) oli verisin entisen Jugoslavian hajoamissodista. 

■ Sota alkoi, kun äärinationalistiset serbit halusivat luoda Suur-Serbian ajamalla bosniakit, kroaatit ja muut kansallisuudet pois laajoilta nykyisen Bosnia ja Hertsegovinan alueilta. 

■ Alussa bosniakit ja kroaatit tekivät yhteistyötä, mutta pian kroaatit aloittivat sodan myös bosniakkeja vastaan. Lopulta kroaatit ja muslimit taistelivat yhdessä serbejä vastaan. 

■ Daytonin rauhansopimus päätti sodan ja jakoi maan kahtia: Bosnia ja Hertsegovinan liittovaltioon sekä Serbitasavaltaan.

■ Kansainvälinen yhteisö katsoi sotaa pitkään vierestä, sillä se ei halunnut ottaa kenenkään puolta. Siviilit kokivat, että YK oli näennäisesti läsnä muttei auttanut. Esimerkiksi Srebrenican joukkomurha tapahtui suoraan YK:n silmien alla. 

■ Sarajevon piiritys kesti liki neljä vuotta.

Oletko samassa tuloluokassa Kerttu Niskasen, Manuela Boscon vai kenties Jutta Gustafsbergin kanssa?  

0–5 000 euroa tienasivat juontaja Axl Smith, laulaja Petra Gargano ja pyöräilijä Lotta Lepistö.

5 001–10 000 euroa tienasivat malli, yrittäjä Lotta Näkyvä ja hiihtäjä Kerttu Niskanen.

10 001–15 000 euroa tienasivat tanssija Jukka Haapalainen ja kestävyysjuoksija Alisa Vainio.

15 001–20 000 euroa tienasivat malli Kirsi Pyrhönen, laulaja James Nikander, eli Musta Barbaari, ja laulaja Jannika Wirtanen, eli Jannika B.

20 001–25 000 euroa tienasivat entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja räppäri Sini-Maria Makkonen, eli Sini Sabotage.

25 001–30 000 euroa tienasivat Miss Suomi 2016 Shirly Karvinen ja laulaja Jonna Tervomaa.

Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.
Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.

30 001–35 000 euroa tienasivat ruokakirjailija, bloggaaja Hanna Gullichsen ja lumilautailija Enni Rukajärvi.

35 001–40 000 euroa tienasivat mentalisti Noora Karma ja pikaluistelija Mika Poutala.

40 001–45 000 euroa tienasivat malli ja yrittäjä Janina Fry, juontaja sekä koreografi Marco Bjurström ja laulaja Ilkka Lipsanen, eli Danny.

45 001–50 000 euroa tienasivat juontaja ja muusikko Tapio Huuska, eli Cristal Snow, ja tubettaja Maiju Voutilainen, eli Mansikkka.

50 001–55 000 euroa tienasivat näyttelijä Manuela Bosco ja tubettaja Maria Verho, eli Mariieveronica.

55 001–60 000 euroa tienasivat näyttelijä Pihla Viitala ja muusikko Iiro Rantala.

60 001–65 000 euroa tienasivat yrittäjä Kaarina Kivilahti, mallitoimiston johtaja Laila Snellman sekä yrittäjä, juontaja ja malli Anne Kukkohovi.

Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.
Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.

65 001–70 000 euroa tienasivat näyttelijä Lena Meriläinen ja sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola

70 001–75 000 euroa tienasivat juontaja Anni Hautala ja näyttelijät Antti Holma sekä Antti Luusuaniemi

75 001–80 000 euroa tienasivat juontaja Esko Eerikäinen ja laulaja Saara Aalto.

80 001–85 000 euroa tienasivat näyttelijä Lauri Tilkanen ja bloggaaja Sara Vanninen.

85 001–90 000 euroa tienasivat tanssija, koreografi Jorma Uotinen ja juontajat Jenni Alexandrova ja Kimmo Vehviläinen.

90 001–95 000 euroa tienasivat kehonrakentaja Jari ”Bull” Mentula, kansanedustaja Jani Toivola ja fitness-malli Eevi Teittinen.

95 001–100 000 euroa tienasivat juontaja Jone Nikula ja stand up -koomikko Heli Sutela.

100 001–105 000 euroa tienasivat yrittäjä Jutta Gustafsberg ja radiojuontaja, toimittaja sekä kirjailija Anna Perho.

Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.
Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.

105 001–110 000 euroa tienasivat juontaja Sami Kuronen, näyttelijä Tiina Lymi ja ohjaaja Antti Jokinen.

110 001–115 000 euroa tienasivat yrityskouluttaja Juhani ”Tami” Tamminen ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

115 001–120 000 euroa tienasivat koomikko Krisse Salminen, ex-jääkiekkoilija Jere Karalehti, radiojuontaja Juha Perälä ja psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio.

120 001–125 000 euroa tienasivat bloggaaja Natalia Tolmatsova ja laulaja Sanni Kurkisuo.

125 001–130 000 euroa tienasivat muusikko Tuure Kilpeläinen ja näyttelijä Kari Ketonen.

130 001–135 000 euroa tienasivat räppäri, kirjailija Henri Pulkkinen ja näyttelijä Aku Hirviniemi.

135 001–140 000 euroa tienasivat laulaja Thomas Kirjonen, eli Kasmir, ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

140 001–145 000 euroa tienasi juontaja Vappu Pimiä.

145 001–150 000 euroa tienasi ohjaaja Aku Louhimies.

150 001–155 000 euroa tienasivat laulajat Toni Wirtanen ja Olli Lindholm sekä juontaja Janne Kataja.

Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.
Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.

155 001–160 000 euroa tienasivat stand up -koomikko Sami Hedberg ja laulaja Maija Vilkkumaa.

160 001–165 000 euroa tienasivat tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola ja laulaja Paula Koivuniemi.

165 001–170 000 euroa tienasi radio- ja tv-juontaja Jari ”Jaajo” Linnonmaa.

170 001–175 000 euroa tienasivat näyttelijä Esko Salminen ja huutokauppakeisari Aki Palsanmäki.

175 001–180 000 euroa tienasivat laulajat Kimmo Laiho, eli Elastinen, ja Jenni Vartiainen sekä ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

180 001–185 000 euroa tienasi laulaja Elisa Tiilikainen, eli Elli Haloo.

185 001–190 000 euroa tienasivat tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.

190 001–195 000 euroa tienasi entinen painija ja olympiavoittaja Jouko Salomäki.

195 001–200 000 euroa tienasivat laulaja Juha Tapio ja juontaja, toimittaja Tuomas Enbuske.

Yli 200 000 euroa tienasivat muiden muassa räppäri Jare Tiihonen (201 411 euroa), eli Cheek, kirjailija Laura Lindstedt (201 590 euroa) ja laulaja Kaija Kokkola, eli Kaija Koo (313 464 euroa).

Tulot perustuvat vuoden 2016 verotietoihin. Lähde: Ilta-Sanomat.

Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield
Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin poliittisen satiirin taitajana Yle Leaksissa. Huumori sopii hänen mielestään myös kirkkoon. – Tilannetaju on siinä oleellista.

Yhdellä joululaululla on piispa Teemu Laajasalolle, 43, erityinen merkitys. Ei itkeä saa, ei meluta saa avasi show’n joka kerta, kun nuori Teemu kävi isänsä kanssa viihdyttämässä vanhainkodin asukkaita Itä-Helsingissä. Isä esitti joulupukkia, Teemu oli viulua soittava tonttu.

– Kun isäukko ikääntyi, minut upgradattiin joulupukiksi. Esiinnyimme samassa vanhainkodissa ainakin kymmenenä peräkkäisenä jouluna, Teemu kertoo Matkalla minuksi -haastattelussa.

Tänä jouluna estradi on toinen. Laajasalo pitää ensimmäisen joulusaarnansa Helsingin hiippakunnan piispana Helsingin Tuomiokirkossa. Aattohartauden jälkeen piispa viettää joulua perheensä kanssa: hän on kolmen pienen lapsen isä.

– En ole yrittänyt siirtää lapsuudenkotini dynamiikkaa meille, joitain samoja perusarvoja kyllä. Rakkauden, turvallisuuden ja rohkaisun henki ovat esillä omassakin kodissani, hän sanoo.

– Minua kannustettiin ja kehuttiin varmaan vähän liikaakin.

Laajasalo arvioi, että tausta on joskus näyttäytynyt liiallisena itsevarmuutena.

– Olen pitänyt itseäni kaikkien alojen asiantuntijana, joka kertoo vastauksen silloinkin, kun kukaan ei sitä kysy.

Huumoria kirkkoon

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin Kallion kirkkoherrana sekä poliittisen satiirin taitajana television Yle Leaksissa.

– Komedian tekeminen oli minulle rakas harrastus, jota muistelen hyvällä. Enää en voi heilua telkkarissa vitsihahmona. Piispan virkaan se ei sovi.

Hän ajattelee kuitenkin, että myös huumori sopii kirkkoon.

– Kirkkoon ei tulla kuuntelemaan vitsejä, mutta kyllä hauskat jutut sopivat saarnaan. Tilannetaju on siinä oleellista. Ilosanoman asiallahan tässä ollaan.

Miksi Teemu Laajasalo kuvailee itseään hihhuliksi uskonharjoittajaksi? Miksi hän vertaa kirkkoa makkarapakettiin? Tiesitkö, että sama risti on kulkenut Helsingin piispoilla vuodesta 1959? Lue koko haastattelu Me Naisten joulutuplasta 50–51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

  • Helsingin hiippakunnan piispa asuu Helsingissä vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.
  • Teologian maisteri, kasvatustieteen tohtori. Edisti Aleppon kellot -kampanjaa Kallion kirkkoherrana. Tuttu ohjelmista Yle Leaks sekä Hyvät ja huonot uutiset.
  • Harrastaa kitaransoittoa. Toiveharrastuksena liikunta: ”Toivon harrastavani liikuntaa, mutta teen sitä liian harvoin.”
  • Saarnaa Helsingin Tuomiokirkon aattohartaudessa 24.12. klo 15.30.