Israelissa armeija kestää tytöillä kaksi vuotta. ”Isommat murheet heillä on kuin suomalaisilla sen ikäisillä. Minä tahansa yönä voi tulla lähtö konfliktialueelle”, Eila Samaletdin miettii.
Israelissa armeija kestää tytöillä kaksi vuotta. ”Isommat murheet heillä on kuin suomalaisilla sen ikäisillä. Minä tahansa yönä voi tulla lähtö konfliktialueelle”, Eila Samaletdin miettii.

Uutisissa toistuvat Israel, Palestiina ja niiden loputon kriisi. Miksi joku haluaisi Israelin armeijaan vapaaehtoistyöhön? Raita ja Eila selittävät.

udenmaan läänin kokoinen alue, jonka olemassaolosta käydään jatkuvaa taistelua. Eikä se lopu koskaan, Eila Samaletdin, 66, summaa.

Siinähän se suunnilleen on, mistä ollaan yhtä mieltä kun puhutaan Israelin tilanteesta. Vaikeaa ymmärtää, masentavaa, loputonta. Miksi ihmeessä joku ha­luaisi sekaan, vieläpä Israelin puolustusvoimiin? Yllättävän monet haluavat. Suomestakin lähtee vuodessa kymmeniä ihmisiä Sar-El-järjestön vapaaehtoistöihin Israelin armeijan tukikohtaan. He ovat tottuneet ihmettelyyn.

– Mutta emme me siellä ole puoltamassa heidän sotaansa vaan rauhan asialla, ja rakkauden. Rakkaus kai se syy on: solidaarisuus Israelin kansaa kohtaan, ja rakkaus myös palestiinalaisia kohtaan. Yhtä rakkaita he ovat, Eila sanoo.

 


Vapaaehtoistyö saattaa olla vaikka elektroniikan korjausta, inventointia tai siivousta tukikohdassa. “Upeinta ovat ne syvät ystävyyssuhteet, joita vapaaehtoistyön aikana on syntynyt”, Eila sanoo.

 

Univormu päälle ja töihin

Herätys puoli seitsemältä, kapeassa punkassa, yhteismajoituksessa. Kassin hapuilua jonkin puhtaan vaatteen toivossa. Nopea suihku – vesi on aavikolla kallista, joten sitä ei saa kulua paljon. Univormu päälle, sotilaiden mukana lipunnostoon.

Vapaaehtoisen päivä Israelin puolustusvoimissa sujuu niin kuin päivät armeijassa sujuvat: järjestyksessä ja komennossa. Lipunnoston jälkeen kerrotaan päivän uutiset, jotta tiedetään, mitä Israelissa on tapahtunut. Sitten aamupala, sitten töihin. Työt tehdään tukikohdissa: vaikkapa radiolähettimien puhdistamista hiekasta, lääkintämiesten reppujen täyttämistä energiapatukoilla, keittiö- ja siivoushommia.

– Ajattelen sitä Israelin kansan rinnalla seisomisena. Kun vapaaehtoiset tekevät avustavia töitä, puolustusvoimat voivat keskittyä olennaiseen.

Israel on alun perin kiinnostanut Eilaa Raamatusta tuttujen paikkojen takia, ja hän kävi siellä ensimmäistä kertaa vuonna 1993, turistina. Armeijan vapaaehtoistyöohjelmassa Eilaa kiehtoi sopivan lyhyt kesto: kolme viikkoa, viikonloput vapaat. Eilan töistä puutarha-alalta oli helppoa ottaa vapaata hiljaisena aikana.

– Olin ollut Israelissa vapaaehtoistyössä jo aikaisemminkin, vuonna 1996, puoli vuotta vammaisten lasten lastenkodissa. Alkusokki oli melkoinen. Liian pitkä aika, työ tosi vaativaa ihmiselle, jolla ei ollut hoitoalan kokemusta. Suomen olosuhteisiin tottuneelle elinolot olivat alkeelliset.

Armeijaan Eila meni vuonna 2002. Siellä piti sopeutua leiriolosuhteisiin, tukikohdasta ei saanut arkisin poistua eikä kyse ollut lomasta. Mutta: Torstaisin tehtiin opastettuja retkiä. Työpäivän jälkeen oli aikaa tutustua muihin vapaaehtoisiin, opiskella hepreaa tai vaikka lenkkeillä tukikohdassa. Syntyi syviä ystävyyssuhteita, vähän kuin lapsuuden partioleirillä olisi ollut – paitsi että ollaan keskellä yhtä maailman vaikeinta konfliktia, avustamassa sotaa käyvää armeijaa.

– Ei siellä oikeastaan sotaa tai kuolemaa tullut mietittyä, ei se tuntunut henkisesti raskaalta. Vaikka toki sekä vapaaehtoiset että asevelvolliset toivovat, ettei koko sotaa olisi.

Ihan lapsia

”Univormusi odottaa sinua!” houkutellaan yhdysvaltalaisen Sar-El-järjestön sivuilla. Nimenomaan Sar-Elin kautta myös Eila kävi Israelin puolustusvoimissa töissä. Vapaaehtoissysteemi on olemassa oikeastaan siksi, että Yhdysvaltain juutalaisilla olisi keino päästä tutustumaan Israeliin ja katsastamaan mahdollista uutta kotimaata. Samalla pidetään Israelin asiaa tukijoiden mielissä.

Pyhän maan asiaa haluavat tukea myös monet kristityt, kuten nyt vaikka Eila. Heitä yhdistää yleensä uskovaisuus ja näkemys juutalaisista Valittuna kansana.

Sar-El-järjestö syntyi 80-luvulla, jolloin Israel soti Libanonia vastaan. Silloin amerikanjuutalaiset tulivat apuun, kun israelilaisten viljelmät uhkasivat kuolla hoitajien ollessa rintamalla. Vapaaehtoistyö päätettiin organisoida, ja nykyään Sar-Elin toiminnassa on vahva pr-vire.

– Sitähän se nimenomaan on, peeärrää. Siellä on pakollisia illanviettoja, joissa kerrotaan huumorin lomassa Israelin asiaa ja tutustutaan puolustusvoimissa töissä oleviin, Eila kertoo.

Vapaaehtoisia pitävät järjestyksessä armeijaa käyvät nuoret. Israelissa armeija on pakollinen, ja se kestää tytöillä kaksi vuotta, pojilla kolme.

– Ihan lapsia he ovat, 18–19-vuotiaita. Kauhean vihaisina komentavat, ja seuraavassa hetkessä näyttävät kännykästä poikaystävän kuvaa.

Eilan mukaan israelilaisnuoriso on hyvin isänmaallista: ”puolustustahto imetään äidinmaidossa”. Pelkoaan ei kukaan näytä eikä siitä puhuta, mutta Eila tietää, että mielenterveysongelmia on sielläkin.

Entä vapaaehtoiset, pelottiko heitä?

– Ei, tukikohdat eivät ole kriisialueilla, ja maa on muuten rauhallinen.

Eilan miestä sen sijaan pelottaa toisinaan Eilan puolesta.

Rautakupolin alla

Kun Eila on Israelissa, hän panee kaulassaan roikkuvan ristin piiloon: se vain ärsyttää. Israel on tulenarkaa aluetta, ja helposti yksi pieni ristikin ärsyttää jotakuta. Esimerkiksi tunnustuksellisimpia juutalaisia, joista Eilan mukaan varsinkin vanhempi polvi on joskus vihamielistä. ”Ettekö te tajua, että Jeesus oli vain kylähullu Nasaretista”, vaahtosi yksikin Eilan kanssa samalla vapaaehtoisjaksolla ollut amerikkalaismies.

Eila on tutustunut Israelissa sekä palestiinalaisiin että juutalaisiin. Hän tekee ostoksensa yhtä lailla molempien kaupoista. Eila on toiminut myös matkanjohtajana, ja silloin mukaan pakataan aina avustuspaketit eniten tarvitseville.

– Palestiinalaiset ovat valtavan avoimia ja sydämellisiä. Pitää vain tietää, miten käyttäydytään: jos menee palestiinalaiskotiin, ei saa naisena ojentaa kättään. Se olisi loukkaavaa.

Vapaaehtoisia kehotetaan olemaan puhumatta uskonnosta ja politiikasta, mutta pinnan alla kuplii. Mistä muusta olisi yhtä kiinnostavaa jutella, kun ollaan Israelissa? Niillä seuduilla ovat kristittyjen tärkeät paikat: mäki, jolla Jeesus ristiinnaulittiin, järvi jolla Pietari kalasti. Juutalaisille taas Israel on heille Vanhassa testamentissa luvattu maa. Samoilla seuduilla on myös muslimien pyhiä paikkoja.

Varsinainen ongelma on se, että Israel perustettiin 1940-luvulla jo valmiiksi jännitteiselle alueelle, jossa asui sekä palestiinalaisia että juutalaisia. YK:lla oli tarkoituksena perustaa palestiinalaisillekin valtio, mutta aikomus hautautui, kun alueella syttyi sota. Ympäröivät maat eivät hyväksyneet juutalaisvaltiota, palestiinalaisia karkotettiin, katkeruus lisääntyi puolin ja toisin... Tilanne on ollut vaihtelevan paha siitä lähtien.

Monien mielestä Israel on ihmisoikeuksia rikkova miehittäjävaltio, jonka appelsiinejakin pitäisi boikotoida. Eikö Eilasta tunnu väärältä olla sotaa käyvän maan armeijassa vapaaehtoistyössä?

– Ei siinä ole ristiriitaa. Tilanne on siellä kauhean vaikea. Tavallinen kansa haluaisi vain elää rauhassa, he ovat väsyneitä sotaan ja epävarmuuteen.

Eila on sitä mieltä, että Suomessa on väärä käsitys tilanteesta: Israel ei hyökkää vaan ainoastaan puolustautuu. Mutta on israelilaisten uskonnossa Eilan mukaan se paha puoli, että kaikki kostetaan.

– Vanha testamentti on kostoa täynnä. Me kristityt ajattelemme Jeesuksen opetusten mukaan, että kuuluisi kääntää toinenkin poski.

 


”Parasta vapaaehtoistyössä oli saada kontakteja israelilaisnuoriin, ja muutenkin sain hienoja kokemuksia”, Raita sanoo. Hänen vanhempansakin ovat sittemmin käyneet vapaaehtoisina Israelin puolustusvoimissa, kun tytär on suositellut.

 

Erikoisempi välivuosi

Kuumuus ja kuiva ilma lyövät vastaan ensimmäisenä. Näyttää eksoottiselta: puut eivät ole koivuja ja mäntyjä vaan eukalyptuksia. Raita Markkanen on tullut lukion jälkeisen välivuoden aluksi Israeliin. Häntäkin kiinnostaa nähdä Raamatun maisemia, ja ylioppilasjuhlissa yksi vieraista ehdotti puolustusvoimien vapaa­ehtoistyötä.

– Olin arka tyttö, mutta toisaalta seikkailunhaluinen, ja Israel kuulosti seikkailulta. Sain lisää rohkeutta, kun toteutin reissun itsekseni ja huomasin pärjääväni.

Raita ajatteli, että vanhemmat tyrmäisivät suunnitelman, mutta he suhtautuivatkin hyvin.

– Luulen, että äiti olisi ollut enemmän huolissaan, jos olisin lähtenyt vaikka Tunisiaan. Israeliin he luottavat, mutta kyllä he varmasti rukoilivat paljon ennen lähtöäni.

Israel osoittautui juuri niin kiinnostavaksi kuin Raita oli ajatellut. Länsimaa, mutta erilainen kuin muut länsimaat. Fanaatikkojen maa, monen uskontokunnan fanaatikkojen. Ja pyhä maa, mutta kuitenkin arkinen. Jerusalemissa Golgata ja Itkumuuri täyttyivät tavallisesta elämästä. Viikonloput Raita vietti vapaaehtoisten ilmaisessa majatalossa Tel Avivissa, ja siellä Raita muisteli Paavalin matkoja.

– Tel Aviv on bilekaupunki, jossa ei voisi kuvitella, että lähellä on sotatila. Ei Israelissa muuallakaan huomannut tunnelmassa mitään painostavaa. Armeijassakin oltiin hyväntuulisia.

Raita tutustui moneen armeijaa käyvään israelilaisnuoreen, ja se oli hänen mielestään koko vapaaehtoisohjelmassa parasta. Puhuttiin tulevaisuudensuunnitelmista, harrastuksista, perheistä, pojista. Iraelilaisten unelmat kuulostivat tavallisilta nuorten unelmilta.

Nykyään 26-vuotiaalla Raitalla on Israelissa monta kyläpaikkaa, ja kun Suomessa tulee uutisia Israelista, Raita laittaa tekstarin paikan päälle. Mikä on tilanne oikeasti, onko asia niin kuin meillä kerrotaan? Onko kaikki hyvin?

Ankea alku

Raita on käynyt Isralissa sittemmin pariin otteeseen. Ensimmäinen reissu venähti, kun Raita meni armeijajakson jälkeen kibbutsille, vapaaehtoisvoimin toimivalle kollektiivitilalle, töihin.

Toisella kerralla hän lähti Sar-El-matkalle siskonsa kanssa. Tyttöjen tukikohta oli Negevin autiomaan lähellä, ja heidän majoitettiin telttoihin.

– Teltta oli niin repaleinen, että se ei suojannut hyttysiltä. Nukuimme hetekoissa ja seuraavana aamuna olimme puremilla, koska patjoissa oli luteita. Silloin ajattelin, että jaksaakohan tätä.

Kolmannesta yöstä lähtien Raita pääsi sisätiloihin nukkumaan. Työtä tehtiin tukikohdan varastossa, ja se sisälsi siivousta, maalausta, lääkintäreppujen täyttöä ja aseiden puhdistusta. Raitasta aseiden käsittely oli ennemmin jännittävää kuin kylmäävää.

– Kai sitä tehtiin mekaanisesti, ajattelematta, että aseella voi tappaa ihmisiä. Vähän kuin Suomen armeijassa, luultavasti sekään ase ei ollut ollut tositoimissa. Ajattelen Israelin armeijasta niin, että he vain varautuvat puolustamaan kansaansa. En kokenut olevani auttamassa ketään aseellisessa konfliktissa.

Ennen kaikkea Raitakin haluaa vapaaehtoistyöllään osoittaa solidaarisuutta Israelia kohtaan.

Sar-Elin vapaaehtoistyössä oli Raitan kanssa yhtä aikaa juutalaisia eri maista ja lisäksi kristittyjä. Jokunen ateistikin, mitä Raita hiukan ihmetteli.

Suomalaisia kristittyjä Israelin asia kiinnostaa poikkeuksellisen paljon. Poliittisen historian tutkija Timo Stewart on etsinyt ilmiölle väitöskirjassaan selityksiä. Hän miettii, olisiko Israel kiinnostanut vanhastaan suomalaisia siksi, että täällä on koettu kohtalonyhteyttä toisen pienen valtion kanssa? Molemmilla on kokemusta sodasta rajanaapurin kanssa, molempien liput ovat sinivalkoisia. Tiedä häntä.

Ainakin kaksi näkökulmaa

Israelin kriisiin on kaksi näkökulmaa riippuen siitä, ketä sympatiseeraa. Toisen mukaan Israel on se rikas ja paha osapuoli, joka saartaa köyhät palestiinalaiset hengiltä, vie alueen vähän veden appelsiiniviljelmilleen, perustaa siirtokuntia toisten maille ja vastaa pikku tussauksiin ohjuksilla. Toisen näkemyksen mukaan Israel on arabimaailman keskellä sijaitseva yksinäinen demokratia, jolle annettuja lupauksia ei ole pidetty ja jonka melkein kaikki naapurimaat unelmoivat tuhoavansa.

Eila ja Raita ovat jälkimmäisen kannalla.

– Mutta sitä en sano, etteikö olisi järkyttävää, että siellä kuolee lapsia. Julmuuksia tapahtuu molemmin puolin, Eila sanoo.

Eila on asunut Israelissa myös palestiinalaisalueilla. Siellä huomasi, että juutalaiset ja arabit pystyvät elämään keskenään sovussakin.

Raitan ystäväpiirissä jotkut ymmärtävät hänen ajatuksiaan, toiset eivät. Yksi, jolla on sukua Jordaniassa, suhtautuu melkein vihamielisesti.

– Ja kyllä mä senkin ymmärrän. Mutta suomalaismedian uutisointi ärsyttää: eivät konfliktit ikinä ole mustavalkoisia. Toisen vapaustaistelija on toisen terroristi.

– En pidä kaikkia Israelin tekemisiä oikeana, vaikka uskonkin, että se on pyhä kansa. Mutta ajattelen, että he ovat hyviä tyyppejä. Israelissa asuu paljon arabeja, ja he viihtyvät siellä. Olen varma, että jos palestiinalaiset luopuisivat turhasta taistelustaan siitä yhdestä maakaistaleesta, Israel järjestäisi heille asiat hyvin.

Mutta mikä lopettaisi vuosikymmenien kiistan? Eilan ja Raitan mukaan se ei lopu.

– Minusta palestiinalaiset tekivät ison virheen, kun alkoivat yhteistyön Hamasin kanssa. Nyt siellä pitäisi tapahtua ihme. Ja israelilaiset pitävät itsestään selvänä, että heillä on aina vihollisia, miettii Raita.

– Raamatussa sanotaan, että koko maailma tulee vihaamaan Israelia. Uutisista saa Raamatulle vahvistusta.

Yhtä asiaa Eila ei silti ymmärrä: mikseivät ihmiset voisi vain elää rauhassa.

Lue lisää:

Israelissa on maailman parhaimpiin kuuluva vaellusreitti

Mistä siinä on kyse?

Nykyisen Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ytimessä on Israelin juutalaisten ja islaminuskoisten palestiinalaisten välinen kiista maasta Palestiinassa. Sadattuhannet palestiinalaiset pakenivat tai ajettiin pois kotiseudultaan, kun Israelin valtio perustettiin 1948.

YK:n tunnustamia palestiinalaispakolaisia on nyt noin viisi miljoonaa, ja heistä runsaat kaksi miljoonaa asuu pakolaisleireillä kiistellyillä Gazan ja Länsirannan alueilla Israelissa. Pakolaiset kärsivät köyhyydestä, minkä katsotaan lisäävän terroristijärjestöjen, kuten Hamasin, vetovoimaa heidän keskuudessaan.

Kesällä 2014 Gazassa taisteltiin 51 päivän sota. YK:n mukaan Israelin tulituksesta kuoli 1462 siviiliä, joista noin kolmannes oli lapsia. Israelilaisia siviilejä kuoli 6 ja haavoittui noin 1 600. YK:n mukaan sekä Israel että ääri-islamilaiset palestiinalaisjärjestöt saattoivat syyllistyä sotarikoksiin.

Rauhasta on neuvoteltu EU:n, YK:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän johdolla yli 20 vuotta. Ratkaisuksi konfliktiin on esitetty erillisten Palestiinan ja Israelin valtioiden perustamista tai koko alueen muuttamista jommaksikummaksi. Pauliina Suominen

Elli

Miksi suomalaisnaiset lähtevät Israelin armeijaan?

Monien suomalaisten sympatiat ovat pienen Israelin kansan puolella. Israelin naapurivaltiot tahtovat tuhota Israelin ja lausuvat sen myös ääneen. Israel joutuu toimimaan ankarissa olosuhteissa pitääkseen huolta kanslaisistaan, erityisesti naisista, lapsista ja vanhuksista, jotka jatkuvasti joutuvat palestiinalaisalueilta tulevien raukkamaisten raketti-iskujen tai palestiinalaisten itsemurhapommittajien iskujen kohteiksi. Tämän takia rauhaa rakastavissa ja itsekin naapurista lähtöisin olevan...
Lue kommentti
Eija Niskanen

Miksi suomalaisnaiset lähtevät Israelin armeijaan?

Toivottavasti saamme lukea jostain syksyn Me Naisista vastaavan haastattelun toiselta puolelta nähtynä, eli suomalaisnaisista, jotka ovat olleet vapaaehtoisina auttamassa Palestiinaa. Esim. Kirkon Ulkomaanavun EAPPI-ihmisoikeustarkkailijoina Länsirannalla tai ICAHDin jälleenrakennusleirillä rakentamassa taloa, jonka Israelin armeija jyräsi maahan. Näitä naisia on useita Suomessa. Artikkelissa on myös ihan faktavirheitä, joita toimitus ei ole vaivautunut korjaamaan.
Lue kommentti

Alkaako kengännumerosi nelosella? Tervetuloa porukkaan!

En muista, missä vaiheessa jalkani venähti yli neljänkympin, mutta pitkään se on ollut kokoa 41. Varmasti jo teini-iässä siirryin kolmoskerhosta isokenkäisiin, sillä muistan hävenneeni suurta kalossiani. Nykyään olen asian kanssa sinut – ainakin suurimman osan ajasta. Maailmassa on asioita, joihin vain me isojalkaiset naiset olemme törmänneet.

 

  1. Kaupasta ei löydy kokoasi – eikä se ole loppuunmyyty. Kiitokset kaikille kenkävalmistajille, jotka teette naisten popoja kokoon 42 asti. Moitteet teille, joiden valikoimissa isoin koko on 40.
  2. Tuliaisostoksiisi ei kuulu kenkiä. Italian-reissulla ei kannata edes kysyä kokoja, vastaus on jo tiedossa.
  3. Huomaat, ettei bodyshamingin vastainen kulttuuri ole laskeutunut vielä varpaiden tasolle. ”Ai sulla on niin iso jalka! Pysyt hyvin pystyssä.” Asia saattaa myös olla omien korviesi välissä. Kenkäkaupassa sanot kokosi hiljaisella äänellä ”Nelkyt. Tai ehkä nelkytyks.”
  4. Kantapääsi kohtaavat kylmän lattian. Kylpylöiden ja hoitoloiden one size -lipokkaat on parempi pyytää miesten koossa.
  5. Joku luulee kenkiäsi miesten jalkineiksi. Asuin kimppakämpässä Thaimaassa, kun kaverini epäili, että joku on tuonut paikallisen ladyboyn yövieraaksi kotiimme. Olin jättänyt kuistille uudet kiilakorkosandaalini koossa 41.
  6. Kun pillifarkut tulivat muotiin, hikikarpalo nousi otsallesi. Kapealahkeisten housujen valtakausi on ollut isojalkaiselle totuttelemisen paikka. Kengät nimittäin näyttävät paljon isommilta pillifarkkujen parina. Myös cat-heelsit eli matalat piikkikorkkarit saattavat aiheuttaa tunteen, että jalkapöytäsi jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
  7. Teet mahtavia alelöytöjä. Jos jalkojen koko aiheuttaa hetkittäin harmitusta, myös ilonaiheita löytyy. Alennusmyynneissä on lähes aina jäljellä kokoa 41 huokeaan hintaan.
  8. Hurraat mielessäsi, kun pienempi koko mahtuu sinulle. Joidenkin merkkien valmistajat ovat jopa niin ajattelevaisia, että tekevät mitoituksestaan hieman väljää. Jotenkin se vain ilostuttaa, kun pohjaan on painettu yhtä pienempi numero.
  9. Voit ostaa popoja myös miesten osastoilta. Vastakkaisen sukupuolen valikoimat etenkin lenkkarimarkkinoilla ovat omaa luokkaansa. Niissä mallistoissa neljän kympin alkupää on pientä kokoa!

Suomalaisia kiinnostaa, miten tehdä limaa sekä miten saada unta ja rahaa.

10 miljardia. Sen verran Suomessa tehdään Google-hakuja vuodessa. Nyt Google on julkaissut tämän vuoden haetuimmat ihmiset ja asiat. Miten/kuinka-kategoriassa suomalaisia askarrutti eniten kysymys siitä, miten tehdä limaa. Toiseksi eniten googlattiin sitä, miten saada poikaystävä, ja kolmanneksi eniten sitä, miten saada unta. 

10 googlatuinta asiaa miten/kuinka-kategoriassa

  1. miten tehdä limaa
  2. miten saada poikaystävä
  3. miten saada unta
  4. miten laihtua nopeasti
  5. kuinka laihtua
  6. miten saada rahaa
  7. kuinka monta prosenttia
  8. miten selvitä erosta
  9. miten säästää rahaa
  10. kuinka nopeasti raskaaksi

Jotta säästyisit googlaamiselta, päätimme etsiä vastaukset googlatuimpiin asioihin puolestasi. Kas tässä, olkaa hyvät!

1. Miten tehdä limaa?

Vauva.fi:n toimitus on tehnyt helpot ja selkeät ohjeet liman valmistukseen. Vauvan ohjeilla liman saa valmistettua vain kahdesta raaka-aineesta – ja kaiken lisäksi vieläpä ilman partavaahtoa, liimaa ja piilolinssinestettä. Katso ohje:


2. Miten saada poikaystävä?

Sinkkuna olemisessa on ainakin 20 hyvää puolta. Mutta jos silti kaipaa kultaa kainaloonsa, maailman hauskimmalla naisella Amy Schumerilla on vinkki: kokeile deittisovellusta – mutta ole rehellinen.

Kun Amy itse oli ollut kolme vuotta sinkkuna, hän päätti kokeilla ystävän suosittelemaa ”luoville ihmisille suunnattua” deittisovellusta. Hän latasi sinne kaksi kuvaa: toinen oli lenkillä otettu meikitön räpsy, jossa hän irvistelee kuin olisi kuolemaisillaan, ja toinen oli kuva Tyttökultien Sophie-mummosta. Ding! 40 minuutin päästä häneen otti yhteyttä Ben Hanisch, chicagolainen huonekalusuunnittelija ja puuseppä. Kun pari tapasi ensimmäisen kerran, Amy oli tulossa akupunktiosta tukka öljyisenä ja kasvot punaisina. Siitä huolimatta – tai sen takia – pariskunta on seurustellut vuoden päivät.

3. Miten saada unta?

Aineenvaihdunta menee sekaisin. Mielialat vaihtelevat omituisesti. Herkuttelu lähtee käsistä. Muisti pätkii. Jatkuva univaje aiheuttaa monia vaivoja. Prisma Studion ja Helsingin yliopiston teettämän Väsy-kyselyn mukaan suomalaisten yöunet ovat lyhentyneet ja valtaosa kärsiikin univajeesta. Siksi ei ole ihme, että muutkin kuin kroonisesta unettomuudesta kärsivät ovat googlanneet uneen liittyviä kysymyksiä.

Olemme koonneet 14 + 8 vinkkiä, mitä kannattaa kokeilla, jos uni ei tahdo tulla.


4. Miten laihtua nopeasti? + 5. Kuinka laihtua?

Koomikko-poliitikko Lotta Backlund laihtui 30 kiloa ottamalla rennosti. Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä laihtui puolestaan 12 kiloa 5:2-dieetillä. Maskeeraaja-meikkaaja Mariela Sarkiman paino putosi 12 kiloa, kun hän teki pysyvän elämänmuutoksen. Laihdutukseen liittyvissä asioissa suomalaisia kiinnosti sekä se, miten laihtua nopeasti että miten ylipäätänsä voi laihtua.

Vastaukset näihin kysymyksiin löydät seuraavista jutuista.

 

Artikkeli jatkuu alapuolella
Näin selätät tunnesyömisen
Hyvä olo
Näin selätät tunnesyömisen

 

 

6. Miten saada rahaa? + 9. Miten säästää rahaa?

Heidi tienasi kuukaudessa lähes 2000 euroa nettikirppiksillä. Julia sai taas vuodessa säästöön lähes kymppitonnin. Mutta on niitä muitakin tapoja saada rahaa ja panna se poikimaan:

 

 


7. Kuinka monta prosenttia...?

Jos prosenttilaskut ovat hakusessa, esimerkiksi laskurit.fi-sivustolta löytyy apua.

8. Miten selvitä erosta?

Ero on tunnevuoristorata, josta selviät parhaiten ja nopeiten noudattamalla yhtä neuvoa: pysy mahdollisimman kaukana entisestä puolisostasi. Lue lisää:


10. Kuinka nopeasti raskaaksi?

Tästä google-hausta ei täysin selviä, mihin kysymyksellä on haettu vastausta. Mutta jos sillä tarkoitetaan sitä, miten nopeasti yhdynnän jälkeen voi tulla raskaaksi, vastaus löytyy esimerkiksi tästä jutusta:

Mikä on erikoisin asia, mitä sinä olet googlannut? Kerro kommenteissa!