Amerikassa sille on jo diagnoosi. Suomessa ahdistutaan ilmankin. Sunnuntaisin. Mikä siinä päivässä oikein on?

Jotkut meistä pääsevät sunnuntaifiilikseen jo ennen auringonnousua. Esimerkiksi turkulainen Anni-Kaisa Tuomas, 24, joka tekee Dynamo-baarin tiskin takana edellisillan tilitystä.
”Pikkuhiljaa ulospäin. Neiti siellä nurkassa, sinä kanssa!”

Nurkasta yritetään sinnikkäästi ovelle päin: kaksi askelta eteen, mutta se pirullinen kolmas lipsahtaa aina taakse tai sivulle.

– Puoli neljä on tätä moonwalk-aikaa, Anni-Kaisa hymähtää.
Työkaveri on pinonnut tiskille miesten vessasta löytyneet lämpimät tuopit. Kaikkien hätä ei ole kestänyt jonotta¬mista. Tänä iltana tuopit eivät ole Anni-Kaisan vastuulla, joten hän heilauttaa takin niskaan jo neljän jälkeen.

Kotiovella tervehtii synttärikortista leikattu koukerokirjaiminen viesti: Anni-Kaisa on prinsessa. Puoli viideltä ei vain ole ihan prinsessafiilis. Anni-Kaisa potkaisee tennarit jalastaan ja kävelee kirjahyllylle tipauttamaan tipit lasipurkkiin. Sitten se iskee. Sunnuntaiahdistus.

Sunnuntaipoikaystävä haussa

Viikon viimeinen päivä ahdistaa ketä mistäkin syystä: Perheenäidin kurkkua kuristavat tulevan viikon työ-, hoito-, harrastus-ja kauppareissuaikataulut. Toiselle pelkkä maanantainen työpäivä puskee hien pintaan. Kaukosuhteessa elävät joutuvat jättämään jäähyväiset. Monelle tulee huono omatunto siitä, että vapaapäivä menee sohvalla rötköttäessä, vaikka ajan voisi käyttää tervehenkiseen reippailuun.

Sitten ovat sinkut, joiden yksinäisyys korostuu sunnuntaisin. Kuten Anni-Kaisa. Aamuyöllä työvuoron jälkeen uni ei tule pariin tuntiin. Silloin sunnuntaipoikaystävä olisi kiva. Siis mikä?

Anni-Kaisa kuuluu Facebookin Sunnuntaipoikaystävä-ryhmään, joka jakaa yhteisen idean: Sunnuntaipoikaystävä on mies, joka pitää kiinni ja sanoo, että olet ihana. Ja katoaa maagisesti maanantaina.

– En kaipaa vakavaa suhdetta, vaan hauskaa ja riippumatonta seuraa, jonka kanssa kuluttaa muuten niin turhaa sunnuntaita, Anni-Kaisa sanoo.

On hänellä muutama sunnuntaipoikaystävä ollutkin, lähinnä baarityöntekijöitä, joiden kanssa voi nujertaa yksinäisen vapaapäivän aiheuttamaa ahdistusta jo yöllä.

Tänään Anni-Kaisa joutuu pyöräyttämään yksin öisen vakioappeensa: ruisleivän juustolla ja suolakurkulla.

– Teepaketti lupailee mielen harmoniaa, mutta enpä tiedä, toimiiko, Anni-Kaisa naureskelee ja hyppää höyryävän teemukin kanssa sohvalle. Siskolta saatu Lohtufantti-pehmolelu pääsee syliin. Sen mukana tuli viesti: voit halata minua, painaa suusi vatsaani ja kertoa salaisuudet korvaani.

Anni-Kaisa laittaa Vicky Cristina Barcelona -leffan pyörimään, mutta ahdistus ei hellitä. Fantti ei täytä sohvalla ammottavaa, poikaystävän kokoista tyhjää tilaa.

– Ahdistus ja turhautuminen iskevät uudelleen, kun herään kolmen aikaan iltapäivällä. Yritän soitella kavereita kahville, taidenäyttelyyn tai vaikka bilettämään, mutta kaikilla on jo mielessä koti-ilta hanipuuselin kainalossa. Ärsyttävintä on, että sunnuntai voisi olla letkeä päivä, mutta sinkkuna joudun näkemään hirveästi vaivaa seuran eteen. Kaipaan olemisen helppoutta ja poikaystävää päiväksi rötköttämään kanssani.

Yksinään tuhiseminen vain pahentaa sunnuntaimorkkista, joten Anni-Kaisa lähtee usein kahviloihin tai baareihin, joissa tietää törmäävänsä tuttuihin.

– Sinkkukavereideni kanssa jaamme valituksen siitä, miten monia hyviä tyyppejä olemme menettäneet leffa-ja koti-illoille.

Työlista takaraivossa

Mutta on sunnuntai sinkuille muutakin kuin poikaystävän puutetta. Pesemättömiä pyykkejä, krapulamorkkista, viimeisiä mahdollisuuksia pelastaa työviikko.

Helsingin Kalliossa asuvan Nacera Ketroussin, 26, sunnuntaipäiviä sävyttää tunne siitä, että pitäisi saada jotain järkevää aikaiseksi.

Ei nyt ihan aamusta kuitenkaan. Tänään Nacera on herännyt ilman herätyskelloa ja tassutellut pyjamahousuissa keittämään kahvia: puolet joululahjaksi saatua erikoiskaffeeta ja puolet tavallista Juhlamokkaa. Muukin Helsinki tuntuu heräävän rauhallisesti. Naapureista ei kuulu ääntäkään. Naceran yksiön ikkunasta näkyy lumisia kattoja ja leveä kaistale taivasta. Jos tarkentaa ikkunalaudalle, näkee ison kellon. Se on vähän yli kaksitoista.

– Vielä ei ole paniikkia; niin mä aina ajattelen tähän aikaan sunnuntaina. Vielä ehtii vaikka katsoa telkkaria ennen kuin pitää ryhtyä.

Nacera ottaa kahvikupin sängyn viereen, läppärin syliin, vetää peiton pääl¬leen ja valitsee Frasier-jakson.

Nacera opiskelee musiikin- ja laulunopettajaksi kahdessa eri koulussa, ja muusikko-opiskelijan vapaa-ajassa on aina taustalla painostava pohjavire. Nytkin voisi treenata. Tai valmistella kohta edessä olevia opetustunteja. Alkaa etsiä laulututkintoon sopivaa musiikkia.

Pitäisi, pitäisi. Kahden aikaan Frasiereja on katsottu jo useampi jakso. Naceran takaraivossa alkaa jyskyttää sunnuntain perustotuus: kohta pitäisi reipastua.

Parasta olisi, jos saisi jo aamulla tehtyä jotain hyödyllistä. Sen jälkeen voisi hyvällä omatunnolla nähdä kavereita, syödä vaikka yhdessä. Se olisi sunnuntai parhaimmillaan. Entä pahimmillaan?

– Pahimmillaan se menee niin, että kello on neljä, on katsonut telkkarista kaiken katsomisen arvoisen ja huomaa tuijottavansa Salkkareita ja vilkuilevansa kelloa: ”Jos mä ihan kohta aloitan, ehdin vielä”.

Nacera tietää kyllä tarkkaan, mitä täytyisi tehdä. Kaikki lukee listalla.

– Rakastan työlistojen tekoa. Saatan käyttää sunnuntaipäivääkin listojen tekemiseen, se ei tunnu työltä. Listoista tulee aikaansaapa olo. Ja oikeasti, jos mä vain tekisin, mitä listalla lukee, siihen menisi vain muutama tunti.

Usein käy kuitenkin niin, ettei tule tehtyä juuri mitään. Tämä taitaa olla yksi niitä sunnuntaita.

Lepo! sanoo psykologi

– Ehkä olisi ihan hyvä, ettei sunnuntaina yritäkään suorittaa mitään, pohtii Työterveyslaitoksen työterveyspsykologi Eila Kallio.

Hän liputtaa sunnuntailaiskottelun puolesta. Ihminen tarvitsee palautumisaikaa, että saa voimia arkeen. Voimia saa
siitä, että unohtaa välillä työasiat.

Ajatukset on vaan hankalampi saada pois töistä, kun arki lähenee. Kalliota vähän naurattaa, kun hän kuulee, että Yhdysvalloissa sunnuntaiahdistukselle on oma kirjainlyhenteensä SNA eli Sunday Night Anxiety.

Oirekuvaukseen kuuluu, yllätys yllätys, hyvä mieliala perjantaina töiden loputtua, mutta lisääntyvää hermostuneisuutta tai alakuloa sunnuntain edetessä.

Kallion mielestä on luonnollista, että ihminen alkaa sunnuntai-iltana jo ennakoida arkea. Mutta jos alkaa ahdistaa joka sunnuntai jo kolmelta, kannattaa tehdä jotain. Kallio kehottaa järjestämään itselleen kivaa sunnuntaitekemistä.

– Vaikka telkkarin katsomista, ratsastusta, mökillä käymistä – mikä nyt vie mukanaan.

Ilta pimenee, kello tulee kuusi ja Naceran työlistalla on vielä monta ruksaamatonta kohtaa.

Onkohan lapsiperheen sunnuntaina suoritettu kaikki, mitä piti?

Ei mentykään kylään

Laura Nevanlinna, 34, vastaa puhelimeen Helsingin Kalliossa.

– Alaovi on lukossa, mutta nykäise reippaasti, kyllä se yleensä aukeaa.

Rappukäytävässä on vielä roinaa ja pölyä putkiremontin jäljiltä, mutta kotona on siistiä ja rauhallista. Radio Helsinki soi hiljaa, punavarjostimisista jalkalampuista helottaa lempeä valo.

Parivuotias Eino sijoittelee lattialla pikkuautokokoelmaansa parkkitaloon.

– Tänään tämä on ollut tällaista sisällä olemista, kun Eino on kipeä. Mies ja esikoinen ovat asuntonäyttö- ja mummolareissulla. Me olemme leikkineet autoilla ja lukeneet, Laura kertoo.

Lauran keittiön seinällä on kalenteri, jonka lauantaisarake on täynnä merkintöjä: ”Talvisirkus Sika. Tedin synttärit. Kirjapiiri! Syömään.” Lauantai on Lauran mielestä ehdottomasti viikon paras päivä. Ehtii tavata ystäviä, käydä ehkä syömässä tai joskus jopa illalla ulkona, ja seuraava päivä on vielä vapaa.
Sunnuntai on kalenterissa koko tammikuun tyhjänä.

– Sunnuntaisin käymme usein mummini luona kahvilla, ja tapaamme ehkä muitakin ystäviä tai sukulaisia. Viimeisen puolen vuoden ajan sunnuntaiharrastuksena on ollut asuntonäytöissä käyminen, Laura kertoo.

Jos Eino ei olisi kipeä, juuri nyt koko perhe olisi Espoossa tuttavaperheen luona. Olisi kiva päästä vihdoin näkemään ystävien uusi talo ja moikkaamaan kummipoikaa. Mutta ehkä joku toinen viikonloppu sitten.

– Viikonloppuun tulee jopa vähän suorituksen makua. Tuntuu, että jos siihen ei sisälly täysipainoisesti sosiaalista elämää, ulkoilua, rentoutumista ja kaikkea mahdollista, se epäonnistuu.

Ennen lapsia Lauran sunnuntait olivat superlöysiä. Telkkarista tuli loppumaton putki sunnuntaisarjoja. Maattiin äksänä, syötiin pizzaa, katseltiin Frendejä. Nyt sunnuntaissakin on oma aikataulunsa: Eino nukkuu päiväunet, oli arki tai pyhä. Sitten kun lapset on saatu nukkumaan, aivot alkavat kääntyä maanantaiasentoon. Telkkarista ei tule mitään, työasioita hiipii mieleen. Laura ottaa seuraavan päivän vaatteet valmiiksi esille, jotta lähtö viikkoon olisi mahdollisimman helppo.

– Mutta ei sunnuntai ole nykyäänkään sillä lailla ahdistava kuin Morrissey lauloi siinä Everyday is like Sunday -biisissä. Että se olisi kuin unohtunut rantalomakohde, jossa kaikki on hiljaista ja harmaata.

Ehkäpä ei. Morrisseyn kappaleessa toivotaan jo ennen puoltaväliä ydinsotaa ratkaisemaan tilanne. Lauran tilanne ei ole läheskään niin synkeä.

– Ehkä sunnuntai on nykyään enemmän Lasse Mårtensson -tyyppinen. Vai kuka se lauloi, että ’on taaskin sunnuntai, ja haalarit jo nurkkaan jäädä sai, eikä kiire laisinkaan, herätyskellokin on hiljaa vaan’.

Melkein maanantai

Lasse Mårtensson saattoi vielä laulaa sunnuntaista, mutta nykyään se on lauantai, jolloin laiskureita laulattaa.

Sunnuntaina laiskuritkin alkavat jo miettiä tulevaa viikkoa. Ajankäyttöä ja kiirettä tutkiva tutkijatohtori Mikko Jalas kuvaa sunnuntaita orientaatiopäiväksi.

– Kollegani havaitsi joskus, että nettipankkien käytössä on sunnuntai-iltana piikki. Sunnuntai-ilta on sellaista aikaa, jolloin jo hoidetaan asioita; lauantai on nykyään se varsinainen pyhäpäivä.

Jalaksen mielestä suomalaisissa elää silti vahvana ajatus, että sunnuntain pitäisi olla jotenkin erityinen. Vaikka ihmiset kannattavat kauppojen sunnuntaiaukioloa, monen mielestä oikea sunnuntai on silti epäkaupallinen päivä, joka kuuluu omistaa ystäville ja perheelle.

Niinpä niin. Oikeanlainen sunnuntai? Epäkaupallinen shoppailupäivä, puuhakas rentoutumispäivä. Vaikka oikeasti me kaikki tiedämme, milloin maailma on valmis: sitten, kun keksitään sellainen sunnuntai, jonka nurkan takana ei vaani maanantaiaamu.

Vuosi sitten ihmiset alkoivat käyttää sosiaalisessa mediassa tunnusta #MeToo. Maailma järisi lupaavasti, mutta valmis se ei vielä ole. 

Mitä yhteistä on Ilkka Kanervalla, Tomi Metsäkedolla ja Tuntemattomalla sotilaalla? Oikein! Kaikkien kolmen asiat voisivat olla eri tolalla ilman näyttelijä Alyssa Milanoa. Jos hän ei olisi laittanut viime syksynä vetoomustaan...

Aikaisemmin Ruudussa nähty Keisari Aarnio alkaa Nelosella. Jokaisen jakson jälkeen nähdään myös sarjan teemoja luotaava Keisari Aarnio Talk Show.

IS TV-LEHTI: Rikossarja Keisari Aarnio perustuu Helsingin Sanomien toimittajien Susanna Reinbothin ja Minna Passin samannimiseen menestyskirjaan. Toimittajat ovat tarinan päähenkilöt, ja heitä näyttelevät Kirsi Ylijoki sekä Pilvi Hämäläinen.

Jo näyttelijöiden ulkonäkö on lähes identtinen toimittajien kanssa. Kummatkin ovat omaksuneet myös toimittajien puhetyylin. Tosin Passin hahmosta on tehty vähän kimittävä ja lapsenomainen, ja näitä ominaisuuksia en Passista tunnista.

Toimittajat itse ovat muistuttaneet, että tarina ei mukaile täysin todellisuutta. Esimerkiksi heidän tutustumisensa ei mennyt kuten sarjassa, eikä heidän välillään ollut kilpailuasetelmaa, kuten aloitusjaksossa annetaan ymmärtää.

Kolmannen päähenkilön eli Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion rooliin valittiin Kari ”Hissu” Hietalahti, joka vakuuttaa vakavassa roolissaan. Hän opetteli ulkoa oikeudenpöytäkirjoja ja omaksui Aarnion puhetyylin.

Sarjan ohjaajat J-P Siili ja Taavi Vartia kävivät käsikirjoittajatiimin kanssa läpi kymmeniä tuhansia sivuja oikeudenpöytäkirjoja, jotta tarinasta tulisi mahdollisimman todenmukainen. Samalla se on tarinan ongelma: kaikki yritetään selittää ja selventää katsojille vähän turhankin tarkkaan.

Tarina on toki monisyinen, mutta olisin toivonut, että tarina olisi käynnistynyt heti alkuunsa dramaattisilla tapahtumilla – vaikka Aarnion ja alamaailman kohtaamisella. Dramaattisia kohtauksia saadaan odottaa aivan liian pitkään. Aloitusjakso on suorastaan puuduttava liian informaationsa vuoksi. Sarja onneksi paranee seuraavissa jaksoissa.

Jokaisen jakson jälkeen nähdään puolen tunnin mittainen Keisari Aarnio Talk Show, jota juontaa Riku Rantala. 10-osaisessa sarjassa poraudutaan Keisari Aarnio -draamasarjan teemoihin, esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen, huumeisiin, poliisin salaisiin pakkokeinoihin ja rikosjournalismiin.

Keisari Aarnio, Nelonen klo 21.00 

Keisari Aarnio Talk Show, Nelonen klo 22.00