Vaikka musiikkimakumme olisi kehittynyt, saatamme silti jäädä jumiin musiikkiin, jota kuuntelimme teineinä. Kuva: Sanoma-arkisto / Matti Vassinen
Vaikka musiikkimakumme olisi kehittynyt, saatamme silti jäädä jumiin musiikkiin, jota kuuntelimme teineinä. Kuva: Sanoma-arkisto / Matti Vassinen

Ei ole yhdentekevää, mitä musiikkia kuuntelit teininä.

Cyndi Lauperin Time After TimeBon Jovin Always. Banglesin Etenernal Flame. Aiheuttaako näiden kappaleiden kuuleminen sinussa lämpimiä tunteita? Jos olet ollut teini 80-luvun lopulla tai 90-luvun puolivälissä, luultavasti kyllä. Ehkä kelasit c-kasettisi puhki ja kuuntelit aina vain uudestaan ja uudestaan saman biisin?

Suurin osa meistä todella rakastaa yhä teiniaikojemme hittejä. Ja siihen on myös selitys, josta kerrotaan Slate-sivustolla. Psykologit ja neurotieteilijät ovat löytäneet todisteita sille, että aivoihimme jää pysyvämpi muistijälki musiikista, jota kuuntelemme  teininä kuin musiikista, jota olemme kuunnelleet vasta aikuisina. Tämä johtunee siitä, että teini-ikä on hyvin herkkä vaihe. Se on myös vaihe, jolloin monilla ihmisillä on myös tapana käsitellä tunteitaan musiikin avulla. Mieluinen musiikki lohduttaa sekä auttaa purkamaan raivoa ja fiilistelemään ihastustamme. Olemme elämänvaiheessa, jolloin tunnesiteet ovat voimakkaita.

Musiikkia kuunnellessa aivojen mantelitumake aktivoituu – se on alue, joka prosessoi vahvoja elämyksiä. Kun sitten aikuisena kuulemme jonkun teiniajan hitin, muistot aktivoituvat aivokuoremme etuotsalohkossa.

Myös musiikkikasvatuksen professori Jukka Louhivuori on vahvistanut Helsingin Sanomien haastattelussa, että teininä kuunneltu musiikki jättää meihin pysyvät jäljet.

– Yleensä syvimmälle juurtuu 15–20-vuotiaana kuunneltu musiikki, sillä tuossa elämänvaiheessa ihminen rakentaa itseään. Nuoruudessa omaksuttu musiikki voi tuottaa hyvää oloa koko ihmisen elämän ajan, Louhivuori on sanonut.

Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan musiikki käynnistää kehossamme samat palkitsemisjärjestelmät kuin vaikkapa seksi, huumeet ja hyvä ruoka. Lue lisää täältä.

Liikunta on yhä tärkeä osa Virpi Sarasvuon arkea, vaikka hän ei enää ehdikään liikkua entiseen malliin.

Entistä huippuhiihtäjä Virpi Sarasvuota nähdään harvoin parrasvaloissa. Eilen hän saapui Urheilugaalaan ilman puolisoaan Jari Sarasvuota.

– Työskentelen yrittäjänä. Sain juuri viime viikolla postissa valmentajan ammattitutkinnon paperit. Kasailen siihen liittyvää materiaalia valmiiksi, Virpi kertoi kuulumisiaan.

Virpi kertoi, että liikunta on yhä tärkeä osa hänen arkeaan.

– Liikun aktiivisesti, vaikka riippuu tietysti mihin vertaa. Urheilu-ura oli täysin eri elämä ja eri vaihe. Olisi tietysti kauhean kätevää, jos olisin nykyisessä arjessa yhtä hyvässä kunnossa kuin ammattiaikoina.

Virpillä ja Jarilla on kaksi yhteistä tytärtä, joiden elämää nainen ei halunnut tarkemmin kommentoida.

Gaalailtaan hän suhtautui odottavin mielin.

– Täällä on paljon ihmisiä, joita ei muuten tapaa. Elämä on aika lailla työtä ja arkea muuten.

Uutuusdraama Rodin kuvaa, kuinka kuvanveistäjä Camille Claudel jäi mentorinsa Auguste Rodinin varjoon.

Ranskalainen kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840–1917) muistetaan parhaiten Ajattelija-patsaastaan. Jacques Doillonin uutuusdraama keskittyy taiteilijan ja hänen oppilaansa Camille Claudelin (1864–1943) rakkaussuhteeseen. Rodinilla oli avovaimo ja lapsi, joita hän ei Camillelle tekemistään lupauksista huolimatta koskaan jättänyt.

Bruno Nuytten ohjasi Claudelin ja Rodinin skandaalinkäryisestä suhteesta draaman jo vuonna 1988.  Siinä parina nähtiin Isabelle Adjani ja Gérard Depardieu. Tällä kertaa pääosissa nähdään Izïa Higelin ja Vincent Lindon. Higelin onnistuu kuvaamaan hyvin Claudelin vähittäistä murtumista. Suhde tuhosi Claudelin mielenterveyden. Hän syytti Rodinia töidensä plagioimisesta. Claudel vietti viimeiset 30 elinvuottaan psykiatrisessa sairaalassa.

Claudel jäi täysin opettajansa varjoon niin eläessään kuin kuolemansa jälkeenkin. Hänen teoksensa, kuten Valssi, kuvasivat naisen seksuaalisuutta tekoajankohtaansa nähden rohkeasti. Aikaa vaivasi kaksinaismoralismi. Siinä missä miestaiteilijoiden alastomat naishahmot herättivät ihastusta, aikalaiskriitikot eivät pitäneet aihetta naistaiteilijoille sopivana.

Doillon on hakenut elokuvaan autenttista tunnelmaa kuvaamalla sen aidoilla tapahtumapaikoilla. Pariisin Rodin-museo on lainannut kuvauksiin Rodinin keskeisiä töitä. MK

Rodin ***