Ei kun hetkinen, intuitioon tässä piti luottaa eikä kristallipalloon. Kuva: Shutterstock
Ei kun hetkinen, intuitioon tässä piti luottaa eikä kristallipalloon. Kuva: Shutterstock

Intuitio on synnynnäinen taito, johon moni turvautuu vain huomaamattaan. Miten sitä oppisi käyttämään arjessa hyväksi?

Ensin silmäni osuvat hulluun kukkatapettiin, sitten valkoiseen lautalattiaan ja ikkunan takana huojuviin omenapuihin. Kiertelen asuntonäytössä hiljaisena, mutta tiedän sen heti. Tässä se on.

Puolen tunnin päästä ovi sulkeutuu takanani ja huudahdamme puolison kanssa yhteen ääneen: Tämä on pakko saada!

Asunto ei ole yhtään sellainen kuin olen kuvitellut tulevan kodin olevan, ei edes sillä alueella, jota toivoimme. Teemme silti heti tarjouksen.

– Kun jokin tuntuu hyvältä ja vetää puoleensa, se on yleensä hyvä asia, sanoo intuitiotutkija Asta Raami.

Hänen mukaansa moni käyttää intuitiota koko ajan juuri niin kuin minä asuntokaupoilla, tajuamattaan. Teemme päivittäin päätöksiä intuitiolla – yritämme vain keksiä niille järkeviä perusteita.

Kun hankimme asuntoa tai valitsemme puolisoa, mukana on järkeäkin, mutta lopullinen päätös syntyy usein tunteella. Tiedättehän, asunnossa vain oli se fiilis. Ja uudesta tyypistä vain tuli sellainen olo, että tässä on jotain.

Silti se, että jokin vain tuntuu hyvältä, ei ole aina luotettavaa tietoa.

– Intuitio vinoutuu ja tuottaa myös epäluotettavaa tietoa, ja siksi intuition kykyä pitää kehittää, Asta Raami sanoo.

Hän on tutkinut intuitiota vuosia ja uskoo, että se on korvaamaton apu esimerkiksi silloin, kun pitää ratkaista ongelma tai keksiä uutta.

– Arjessa intuitio mielletään epämääräiseksi ja pehmeäksi tietämisen tavaksi, mutta väitän, että se on luovan työn, keksintöjen ja älykkään toiminnan kovinta ydintä.

– Tietyissä tilanteissa intuitio antaa täsmällisempiä ja nopeampia vastauksia kuin tietoinen päättely. Sitä pitää vain osata käyttää.

Intuitio toimii päättelyä paremmin esimerkiksi silloin, kun asiasta on liikaa tai liian vähän tietoa. Liian suuren tai pienen tietomäärän edessä järki lamaantuu.

– Intuitio taas pystyy käsittelemään valtavan määrän tietoa lyhyessä ajassa. Jos pitää tehdä päätös nopeasti, intuitio on täysin ylivertainen, Raami sanoo.

Keskity kehoon

Arkikielessä intuitiolla tarkoitetaan usein satunnaista mieleen juolahtavaa ajatusta. Se on sitäkin, mutta intuitiota voi oppia käyttämään enemmän.

– Monesti ajatellaan, että intuitio on vain sattumanvarainen oivallus, joka tulee, jos on tullakseen. Siihen voi kuitenkin tietoisesti virittäytyä, Asta Raami sanoo.

Hän kehottaa ajattelemaan mieltä radiona, joka vain käännetään uudelle taajuudelle, keskitytään esimerkiksi mielen sijaan kehoon. Moni nimittäin tuntee intuition juuri kropassaan: kylminä väreinä käsivarsissa, levottomuutena vatsanpohjassa tai tykytyksenä sydämessä.

”Järkeillessä päätös tuntuu hyvältä, mutta siitä tulee huono tunne.”

Intuition tunnistaminen ei vaadi erityisherkkyyttä, mutta itsetuntemuksesta on apua. Kun oppii ymmärtämään, miten oma mieli tai keho kussakin tilanteessa reagoi, tunnistaa intuitionkin herkemmin. Esimerkiksi kaikkeen vatsalla reagoiva voi tuntea intuitionkin vatsassaan.

– Ihmiset elävät paljon päässään ja ajatuksissaan eivätkä huomaa, kuinka tarkka keho on, Raami selittää.

– Monet bisnesmiehet puhuvat vatsanpohjatunteista. Järkeillessä päätös tuntuu hyvältä, mutta siitä tulee huono tunne. Silloin asiaa kannattaa tarkastella uudestaan.

Jos intuition ymmärtäminen tuntuu vaikealta, kannattaa muistella hetkeä, jossa oma intuitio on osunut oikeaan. Se voi olla suuri elämänmuutos tai ihan tavallinen arkiaamu. Se, jona huvitti ajaa normaalista poikkeavaa reittiä töihin ja kappas, välttikin ruuhkan. Tai kun ihmisestä tuli heti aluksi outo olo, ja myöhemmin paljastui, että vaisto osui oikeaan.

Miten ajatus silloin tuli? Tuntuiko se kehossa? Näinkö jotain?

Porukassa sama intuitio voi tulla monelle yhtä aikaa.

– Kaikki saattavat ajatella työpaikan palaverissa, että jokin ei nyt toimi, mutta kukaan ei uskalla avata suutaan. Kun yksi avaa, kaikki ovat samaa mieltä.

Joskus intuitio pomppaa esiin hassuna huomiona arjessa. Huomaat esimerkiksi tuijottavasi jotain ruoka-ainetta kaupassa, mutta jätät sen ostamatta, koska sitähän on vielä kaapissa. Kotona huomaat, että juuri se tuijottamasi ruoka-aine uupuu.

– Jos jokin ympärillä pomppaa esiin, kannattaa pysähtyä miettimään, miksi kiinnitän tähän huomioni.

”Jos jokin ympärillä pomppaa esiin, kannattaa pysähtyä miettimään, miksi kiinnitän tähän huomioni.”

Pelot ja toiveet vievät harhaan

Aina intuitiokaan ei ole oikeassa. Usein kun luulemme kuuntelevamme intuitiota, kuuntelemmekin pelkoja, toiveita, taikauskoa, mielikuvitusta tai omaa hyväuskoisuuttamme. Joskus päätös tuntuu väärältä, koska se pelottaa – ei siksi, että intuitio pitäisi sitä vääränä.

Kun näin käy, ihminen alkaa liittää irrallisia havaintoja yhteen ja etsiä niistä tukea omille ajatuksilleen. Jos on esimerkiksi rakastunut, tunteiden kohdetta katsoo vaaleanpunaisten linssien läpi. Jos taas inhoaa jotakuta, hänessä ei näe hyvää niin helposti kuin voisi.

Intuitiota voivat sotkea myös valmiit mallit suhtautua asioihin. Jos tuttavapiirissä on ihminen, josta kaikki pitävät, on vaikeaa ajatella hänestä mitään ikävää – silloinkaan, kun pitäisi.

– Vaikka hälytyskellojen pitäisi järjellä ajatellen soida, ne eivät soi.

Jos ei ole varma, onko kyse intuitiosta vai pelosta, kannattaa jälleen kuunnella kehoaan. Pelko tuntuu usein kireytenä, lihasjännityksenä tai vatsakramppeina.

– Intuitio tuntuu erilaiselta kehossa. Monet kuvaavat, että intuitioon liittyy rauha, kirkkaus ja selkeys. Pelko taas on usein jähmettymistä, kylmettymistä, kireyttä. Sen sijaan moni kokee, että ikäväkin intuitio, kuten ajatus erosta, tulee neutraalina tunteena.

”Pelko tuntuu usein kireytenä, lihasjännityksenä tai vatsakramppeina.”

Intuitio soittaa kahdesti (ainakin)

Parhaimmillaan intuition kuuntelu voi johtaa uskomattomiin yhteensattumiin, kohtaamisiin, joita järki ei pystyisi suunnittelemaan. Se kuulostaa mahtavalta, mutta pelottaakin vähän. Mitä jos en huomaa, kun intuitio huutelee? Kävelen unelmatyön tai elämäni rakkauden ohi vain, koska en ole tajunnut tarttua hetkeen?

Raamin mielestä pelko on turha. Hän itse tunnistaa tärkeän intuition siitä, että se palaa aina uudelleen.

– Tärkeät asiat tulevat kyllä uudestaan eteen. Niin kauan, että ne kuulee, Raami sanoo.

– Jos ajatus palaa uudestaan ja uudestaan, siinä on jotain, mikä täytyy huomioida. Kun sen huomioi, merkitys usein paljastuu.

Saattaa nimittäin mennä hetki ennen kuin intuition äänen erottaa. Jälkikäteen on helppo sanoa, että tätä se mieli koetti jo kauan viestittää.

– Yllättävän usein ongelma ei ole se, ettei intuitiota kuulisi, vaan se, ettei ole rohkeutta toimia sen mukaan.

Mikä intuitio?

Intuitio on tietämisen tapa. ”Tavallisesti intuitio mielletään äkilliseksi, välähdyksenomaiseksi ja välittömäksi tiedoksi. Se voi olla oivallus, tuntemus tai päähän pälkähtävä ratkaisu, joka tulee tiedostamattomasta”, Asta Raami sanoo.

Näin tunnistat:

  • Mieti tilannetta, jossa intuitiosi on osunut oikeaan. Aavistelitko jotain jo aiemmin, etkä vain halunnut huomata? Usein intuitio huhuilee jo varhain, mutta peittyy esimerkiksi pelkojen ja toiveiden alle.
  • Jos jokin ongelma kaipaa ratkaisua, kuulostele, miltä vaihtoehdot tuntuvat kehossasi. Miltä tuntuu kyllä, miltä ei? Nouseeko kylmiä väreitä? Levottomuutta vatsanpohjaan?
  • Palaako jokin tunne tai vaikka uni aina uudelleen mieleesi? Mieti, miksi. Jos jokin ajatus kiinnittää toistuvasti huomion, siinä on jotain, mikä täytyykin huomioida.

Tältä se tuntuu:

”Usein intuitio tuntuu kropassa, joskus se on vain välähtävä ajatus. Olen vaihtanut työpaikkaa luottaen intuitiooni. Kaikki järkisyyt, muun muassa palkka, puhuivat vastaan, mutta valinta tuntui silti oikealta. Jälkeenpäin siirto osoittautui todellakin oikeaksi.” Nainen, 39

”Joskus harvoin tulee tunne, että jokin vaikea, monia järjestelyjä ja uhrauksia vaativa asia on vain sen arvoista, ja pusken sitä kohti. On kannattanut. Tiedän myös pari asiaa, joissa tiesin kyllä, mitä minun pitäisi tehdä, mutta en pystynyt siihen. Myöhemmin olen tajunnut, että pelko, muutosvastarinta ja mukavuudenhalu estivät.” Nainen, 40

”Käytän sisäistä herätyskelloa. Sanoin illalla ääneen, että tahdon herätä kello 5.45. Aamulla heräsin, availin vähän aikaa silmiä ja sitten katsoin kelloa: se oli 5.47. En yleensä herää koskaan tähän aikaan, joten kyse ei voi olla tottumuksesta, eikä tietenkään päättelystä.” Asta Raami

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.