Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Yhdeksäsluokkalaisille jaettava kirja nostatti metelin ennen kuin kukaan ehti edes avata sitä.

Marraskuun lopussa uutisoitiin, että ensi keväänä jokaiselle yhdeksäsluokkalaiselle annetaan Chimamanda Ngozi Adichien TEDx-luentoon perustuva kirja Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (Otava).

Adichie on nigerialaissyntyinen kirjailija, jonka tunnetuin teos on Puolikas keltaista aurinkoa (Otava, 2009).

Adichien tasa-arvoa käsittelevä teos nostatti kovaa keskustelua, vaikka aniharva on kirjan lukenut taikka katsonut Youtubesta Adichien puheen, johon kirja perustuu.

Koska moni ei lue kirjaa eikä jaksa katsoa puolen tunnin puhetta englanniksi, tässä teoksen pääpointit:

1. Adichie kertoo omista kokemuksistaan naisena Nigeriassa. Hänellä on paljon konkreettisia esimerkkejä, millä tavalla naisia ja miehiä kohdellaan samanlaisissa tilanteissa eriarvoistavalla tavalla. Esimerkit ovat kiinnostavia ja avartavia.

2. Lapset kasvatetaan yhä edelleen sukupuolirooleihin, vaikka itse emme aina sitä tiedostaisikaan. Tiukat ja jäykät sukupuoliroolit ovat pojille yhtä vahingollisia kuin ne ovat tytöille. Pojat suljetaan tiukkaan ja ahtaseen häkkiin, jotta he ovat ”kunnon miehiä”, kuten Adichie kuvaa. Kasvatuksessa ja kasvamisessa pitäisi keskittyä enemmän henkilön kiinnostukseen, taitoihin ja osaamiseen kuin ohjailla lapsia tekemään asioita sukupuolinormien mukaan. Ihmiset luovat perinteitä, perinteet eivät tee ihmistä, Adichie sanoo.

Feminismistä luopuminen olisi epärehellistä.

3. Adichie haluaa käyttää sanaa feminismi, vaikka häntä on monta kertaa pyydetty luopumaan siitä, koska se herättää negatiivisia mielleyhtymiä. Adichien mukaan feminismistä luopuminen olisi epärehellistä – jälleen yksi tapaus, jossa naisen on annettava periksi ollakseen miellyttävä ja uskottava – sillä se häivyttäisi faktan, että sukupuolella on merkistystä.

Chimamanda Ngozi Adichien puheen voi katsoa täältä.

egalitaristi

Miksi kaikkien pitäisi olla feministejä – lue juttu ennen kuin hermostut

"sillä se häivyttäisi faktan, että sukupuolella on merkitystä" niinpä ;) sukupuolella on merkitystä, eikä ketään ole niin kaikkivoipa, että voisi oikeasti "olla mitä vain haluaa". Niin kauheaa kuin se onkin, niin luonto lokeroi meidät aika pitkälle, halusimme sitä itse tai emme. Naiset siis olkoot naisia, ja miehet miehiä. Molemmille tulee silti antaa sama arvo. Ja se on todellista tasa-arvoa. (tai onhan sekin, että kaikki ovat ihan sekaisin, tasapuolisesti. Se vain ei ole kovin hyvä kenenkään...
Lue kommentti

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***

 

Hugh Jackmanin musikaali The Greatest Showman nostalgisoi viihteen muotoa, jota ei ole ikävä.

P. T. Barnum (1810–1891) rikastui freak show -esityksillä, joissa yleisö sai pällistellä sellaisia ”kummajaisia” kuin parrakas nainen, maailman lihavin mies tai siamilaiset kaksoset. Nykynäkökulmasta viihde ei ollut eettistä: liikakarvoituksesta kärsiviä naisia, sairaalloisen ylipainoisia miehiä tai yhteen kasvaneita kaksosia ei enää pidetä friikkeinä, vaan ihmisiä siinä missä muitakin.

Tämä on Michael Graceyn uutuusmusikaalin The Greatest Showman ongelma. Se kertoo Barnumin (Hugh Jackman) menestystarinan kyseenalaistamatta yhteiskunnan hyljeksimien ihmisten hyväksikäyttöä. Elokuvassa esiintyjät laulavat ja esittävät huikeita tanssikoreografioita. Todellisuudessa ”luonnonoikkuja” oli tapana esitellä häkeissä.

Elokuvan pelastaisi esiintyjien oma näkökulma. Sen sijaan tapahtumat kerrotaan Barnumin kannalta. Asenne on nostalginen: oi niitä aikoja, kun kansa vielä pääsi nauttimaan näin ihmeellisestä viihteestä! ”Friikit” saavat sentään yhden oman laulunumeron, jossa juhlitaan jokaisen oikeutta olla sellainen kuin on. Tai niin kuin Barnum toteaa kenraali Tom Thumbiksi (suom. Pekka Peukaloiseksi) nimeämälleen lyhytkasvuiselle miehelle: ”Jos sinulle joka tapauksessa nauretaan, on parempi ottaa siitä maksu”. Maksusta tosin valui suurin osa Barnumin omaan taskuun.

Moraaliset pohdinnat sikseen. Musikaalinakaan elokuva ei ole katsomisen arvoinen. Voimaballadit ovat laskelmoituja ja tanssikoreografiat jäykkiä. Barnumin vaimoa näyttelevä Michelle Williams on muovinen kuin Barbie ja Barnumin liikekumppania tulkitseva Zac Efron vahamainen kuin Ken. Elokuvasta on turha hakea mitään tunteita. Ilo, riemu ja taika loistavat poissaolollaan. Niin kuin freak show’sta aikanaan.

The Greatest Showman **