Olen esiintymässä kirjastossa. ”Millaista on olla suomalaisen kirjallisuuden ainoa naishumoristi?” kysyy mieshaastattelija.

Minulla lyö vähän aikaa tyhjää. Mitä tähän pitäisi vastata? Miten niin ainoa?

Haastattelija tarkentaa: ”Kaikki muut humoristit ovat miehiä. Naisethan eivät tee komiikkaa. Stand up -koomikotkin ovat aina miehiä.”

Alan listata hauskoja naisia, mutta mieleeni jää kummallinen kaiherrus. Tuntuu siltä kuin minut olisi vedetty tilille oudosta ja epänaisellisesta toiminnasta.

Mikä kumma oikein saa sinut kasvattamaan varta vasten partaa, vaikka olet nainen?

Vastaaviin näkemyksiin törmää usein, vaikka komedian parissa toimivia naisia on paljon. Meillä on Sinikka Nopola, Lotta Backlund, Miitta Sorvali, Sirkku Peltola ja monta muuta.

Putouksenkin porukasta puolet ovat naisia. Chick lit -kirjallisuus on romanttista komediaa, jossa sankarittaret joutuvat hassusta kommelluksesta toiseen matkallaan kohti rakkautta. Sen tyyppistä tarinaa kirjoitti jo Hilja Valtonen aikoinaan.

Joskus tuntuu siltä, että miehet eivät tunnista naisten huumoria sellaista kohdatessaan. Vanity Fair -lehteen kirjoittanut Christopher Hitchens piti naisia synnynnäisinä tylsimyksinä ja neitojen huonoja vitsinkertomistaitoja luonnonlakina.

Hitchensin mielestä naiset kuvailevat unelmiensa miestä tähän tapaan: ”Hän on söpö, kiva minun kavereilleni, hän tietää yhtä ja toista ja on niin hauska.”

Miehet eivät koskaan listaisi hauskuutta unelmanaisensa ominaisuuksiin. Hitchensin teorian mukaan miehet ovat vitsiniekkoja tavallaan evoluution tähden. He joutuvat käyttämään huumoria vokotellakseen naisia.

Erityisesti vähemmän komeat ja ­varakkaat urokset ovat oivallisia kotikoomikoita. Naiselle hauskuus on sen sijaan tarpeeton ominisuus.

Äkkiseltään analyysi kuulostaa totaalisen pöljältä ja epämääräisen loukkaavaltakin.

Mutta jos asiaa tarkastelee miesten kannalta, ehkä siinä on pikkuisen perää. (Ainakin siinä tapauksessa, että typistää inhmillisen toiminnan henrylaasasmaisesti pelkiksi ihmissuhdemarkkinoiksi.)

Marilyn Monroe on nerokas komedienne, mutta ehkä hänen avunsa ovat monien heteromiesten mielestä toisaalla.

Minusta huumorilla ei ole sukupuolta. Hassu juttu naurattaa, oli sen kertoja sitten nainen tai mies.

Hyvällä vitsillä voi iskeä seuraa, viihdyttää kavereita tai ilahduttaa vaikka vanhaa mummoansa.

Joten vitsit kehiin, siskot! Pelleilyä talveen!

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.