Mieskauneuskin tarvitsee joskus ehostusta. Yksi hakee hyvää fiilistä, toinen maalaa kasvoilleen työminän, kolmas haluaa näyttää yhtä hyvältä kuin oma äiti. Jutussa myös ennen ja jälkeen -kuvat!

Toiset tekevät sitä vessan peilin edessä, jotkut keittiön pöydän ääressä, eräät eteisessä.

Tamperelaisen Matti Mikkosen, 28, vakiopaikka on olohuoneen sohvan kulma.

Televisiossa pauhaa mustavalkoinen Suomi-filmi, kun Matti ottaa mukavan asennon ja avaa pyöreän, läpinäkyvän rasian.

– Ensin puuteria, ettei naama kiillä.

Vippa sutii kaaria poskiin, silmänalusiin, otsaan, leukaan ja nenänpieliin. Luomet ja kaulakin saavat tasaisen pinnan. Mattaväri leviää kasvoille varmoin ottein.

Silmämeikin Matti aloittaa, hieman yllättäen, ripsivärillä. Suu vääntyy keskittyneeseen ilmeeseen, mutta käsi ei tärise ripsiä harjatessa.

Eikä se tärise silloinkaan, kun kajalkynää pitävä oikea käsi menee hankalan näköisesti ristiin käsipeiliä pitävän vasemman käden kanssa. Ylä- ja alaluomen rajauksista tulee symmetriset kuin insinöörin piirtämistä kaarisilloista.

Ruskean luomivärin levityksen jälkeen seuraa operaation tärkein osuus: häivytys. Matin mielestä silmämeikki voi olla utuinen ja vähän sotkuinenkin, mutta luomivärin rajat eivät saa missään nimessä näkyä. Ne hän sutii piiloon leveällä siveltimellä.

– Olen häivytyksen mestari. Moni naispuolinen kaveri on taidostani kateellinen.

Äijämeikillä kaupungille

Tummaksi meikatut silmät ja tasainen iho ovat kuuluneet Matin – joka tunnetaan paremmin rockmuusikkona nimeltä Matthau Mikojan – tyyliin jo kymmenen vuoden ajan.

Pitkään aikaan Matti ei kuitenkaan sutinut kasvojaan näin avoimesti. Muutama ensimmäinen vuosi kului kyllä aamusta iltaan täydessä pakkelissa, mutta varsinainen meikin laittaminen tuntui vähän nololta, ja se piti tehdä kotona muilta piilossa.
2000-luvun alussa Tampereella edes rockpiireissä ei ollut kovin tavallista, että mies käytti meikkiä, niin edelläkävijöitä kuin rokkarit ovatkin olleet meikkaavien miesten joukossa.

1980-luvun meikkirokkarit laittoivat kunnolla överiksi. Tämän päivän rokkipojat tuunaavat itseään huolitellummin. Joillakin on jopa ripsenpidennykset ja hiusjatkot.

Aluksi Mattikin haki androgyyniä tyyliä, mutta nykyään hän tekee nimenomaan ”äijämeikin”. Ja vain silloin, kun on fiilistä, vaikkapa ihan arkisin kaupungille lähtiessä.

– Meikkaan itseäni varten. Kun naama on laitettu, tulee hyvä olo. Että nyt kelpaa.

Punoitukset piiloon

Siinä missä rokkarille meikki on tyyliä ja leikittelyä, joka saa näkyä, useimmille laittautuville miehille on tärkeää,
että kasvot on ehostettu huomaamattomasti.

Kuten jokaisena aamuna, tänäänkin helsinkiläinen Juha Lönnberg, 25, on sivellyt peiteväriä silmiensä alle ja taputellut aurinkopuuteria kasvoilleen. Mutta vain sen verran, että tummat
silmänaluset ja ihon epätasaisuudet peittyvät.

– Yritän peittää virheitä. Varsinkin talviaikaan peiliin katsoessa silmä vaatii, että laitan punoitukset piiloon, vaatturina työskentelevä ja näyttämöpuvustusta opiskeleva Juha sanoo ja tutkailee miehille tarkoitettua peitepuikkoa Helsingin keskustan kosmetiikkaliikkeessä.

Miesten tuotteille on liikkeen hyllytilasta varattu oma nurkkauksensa, ja siellä palloilee pari muutakin nuorukaista tyttöystävineen tai yksin.

Etenkin nuoret kaupunkilaismiehet ovat innostuneet kosmetiikan käytöstä, ja heillä on hyvät oltavat – mikäli citykanipopulaation lailla paisunut miesten kosmetiikkatarjonta siitä jotain kertoo.

Kun vielä kymmenisen vuotta sitten miesten kosmetiikka tarkoitti Suomessa deodoranttia ja suihkusaippuaa, viime vuosina kaikki kosmetiikkamerkit ovat lanseeranneet miehille omia sarjojaan.

Tuotteita on yhä yksityiskohtaisempiin tarkoituksiin. On virkistäviä silmänympärysgeelejä, väripigmenttiä sisältäviä kasvovoiteita ja ryppyjä siloittavia emulsioita.

Vaikka varsinaisia miesten meikkejä ei juuri myydä Suomessa peitepuikkoja ja valokyniä lukuun ottamatta, useita tuotteita markkinoidaan kuten naisille meikkejä: ne ”jättävät iholle mattapinnan” tai ”tasoittavat tummia silmänalusia”.

Juha on kokeillut lähes kaikki Suomessa myynnissä olevat miesten tuotteet.

– Olen lievästi mainosten uhri ja haluan kokeilla uusia tuotteita aina, kun niitä tulee. Voidepurkkeihin ja muihin kuluu varmaan enemmän rahaa kuin vaatteisiin.

Kosmetiikkaan tuhlaaminen ei ole poikkeuksellista muillakaan parikymppisillä nykymiehillä, jotka ovat kasvaneet ulkonäkökeskeiseen kulttuuriin. Erityisesti teini-ikäiset pojat ovat sellainen porukka, jota ulkonäkö kiinnostaa yhtä paljon kuin samanikäisiä tyttöjä.

Juhakin innostui ehostamisesta jo teini-ikäisenä, kun finnit alkoivat häiritä. Silloin hän pyysi apua, no, keneltä muulta kuin äidiltään.

– Äiti on aina vimpan päälle ja tavallaan esikuvani. Hän ei ole koskaan paheksunut kiinnostustani vaan on neuvonut, minkä sävyiset ja merkkiset tuotteet sopivat minulle.

Nyt Juha saa puolestaan opastaa muita. Nekin miespuoliset ystävät, joita laittautuminen ei muka kiinnosta, vaativat osansa Juhan peitevoiteesta huomatessaan, miten hyvin sillä piilottaa punoituksen.

Metrosta überiin

Kun kuusi vuotta sitten Helsingin Stockmannille tuli myyntiin miesten värimeikkisarja – luomivärejä, puutereita ja huulikiiltoja –, Juha varasi kaikki tuotteet ensimmäisten joukossa.

Silloin Suomessa kävi kuumimmillaan puhe metroseksuaaleista; uudenlaisista aikuisista miehistä, jotka eivät hävenneet kuluttaa aikaa ja rahaa ulkonäköönsä.

Sittemmin meikkisarja katosi myynnistä, ja vastaiskuna metroseksuaalille alettiin puhua retroseksuaaleista, autoja rassaavista ja metsästävistä tosimiehistä, joita kosmetiikka ei voinut vähempää kiinnostaa.

Sitten tulivat vielä fruittarit, nuoret vaaleanpunaisiin paitoihin pukeutuvat tyylipojat, ja überseksuaalit, machot älyköt.

Mömmöjä enemmän kuin vaimolla

Olipa mies millainen mies tahansa, meikit ja voiteet voivat kuulua arkeen jo työn puolesta. Esimerkiksi tv-esiintyjillä.

– En osaa meikata, sen suhteen olen perusukkeli. Mutta kaiken maailman syväkosteuttavia seerumeita ja mömmöjä on enemmän kuin vaimolla, iho menee tv-maskeista niin huonoon kuntoon, juontaja Janne Kataja, 30, sanoo.

Nykytekniikka vaatii, että tv-meikkikin on entistä huolitellumpi, sillä teräväpiirtokuva paljastaa juonteet ja ihohuokoset analogista kuvaa tarkemmin.

Eikä Jannen huoli ihosta yllätä, kun seuraa, millainen meikkikerros hänelle maalataan Idols Studio -ohjelman nauhoituksiin. Parran siistimisen jälkeen maskeeraaja Mira Aalto levittää Jannelle runsaalla kädellä meikkivoidetta, valoväriä, puuteria ja aurinkopuuteria. Perussettiin kuuluu myös parran väritys: useimmilla miehillä parta ei kasva tasaisesti, joten ihoa väritetään luomivärillä sieltä, mistä iho paistaa läpi.

Meikki on niin luonteva osa Jannen työminää, että hänen vaimonsa ja kaksi tytärtään eivät yhtään hätkähdä, kun isä tulee kotiin paksummassa pakkelissa kuin äiti.

Ja kun kerran on meikkiä käyttänyt, siihen jää koukkuun. Vaikka Janne ei meikkaa vapaa-ajalla, lehtikuviin hän ei suostu meikittä.

– On kiva olla ihmisen näköinen. Häiritsisi, jos näkisin itsestäni kuvan, jossa on mustat silmänaluset ja punaiset poskipäät. Se on myös yleisön kunnioittamista, sillä ilman meikkiä näytän pöhöttyneeltä alkoholistilta.

Silti Janne käy joskus meikattuna kamppailua miehisyytensä kanssa. Toisinaan maskeeraajat ovat innostuneet laittamaan hänelle niin paljon pakkelia, että hän on mielestään näyttänyt enemmän perheenäidiltä kuin mieheltä.

Puhdista edes kasvot

Meikkiä käyttäviä miehiä on esiintyjien lisäksi muissakin ammateissa – it-alalla, myyntimiehissä ja jopa yli kuusikymppisissä perusäijissä, väittää turkulainen myynti- ja asiakaspalveluvalmentaja Juhana Helmenkalastaja, 37.

– Tunnen ja tapaan jatkuvasti erilaisia miehiä ympäri Suomen, jotka kertovat käyttävänsä kosmetiikkaa, jopa valokynää tai peitevoidetta, Juhana sanoo.

Hän on siitä vain iloinen, sillä hänen mielestään jokaisen miehen täytyisi huolehtia ulkoisesta olemuksestaan edes vähän perushygieniaa enemmän. Siis puhdistaa kasvot, käyttää kosteusvoidetta, kuoria iho kerran viikossa ja käyttää käsivoidetta joka päivä. Siten luodaan raikas ensivaikutelma, ja pienestä hemmottelusta tulee hyvä olo.

Juhana itse on viihtynyt peilin ääressä pienestä pitäen ja oppinut kauneuskikkoja, esimerkiksi kulmien nyppimisen, naisystäviltään.

Kun hän rullaa auki jättimäisen kosmetiikkapussinsa, ei ole vaikea uskoa, että avovaimo jää nykyään tuotteiden määrässä miehelleen kakkoseksi.

Matkapussukassa Juhana kuljettaa muun muassa irtopuuteria, peitepuikkoa, päivä- ja yövoidetta, silmänympärysvoidetta, pinsettejä, kuorintavoidetta, kynsinauhavoidetta ja jopa ripsentaivutinta. Koko arsenaalia hän käyttää yleensä työtilaisuuksiin, voiteita kuluu päivittäin, mutta tärkein tuote on kuitenkin viiksivaha, jota ilman Juhana ei voi näyttäytyä edes maitokaupassa.

– Tämä jos mikä on turhamaista, paljon turhamaisempaa kuin naaman laittaminen, Juhana tuhahtaa näprätessään viiksiään.

Viiksien muotoilu onkin miesten ihan omaa reviiriä. Juhana kampaa pitkiä viiksikarvojaan, levittää niihin vahaa ja taivuttelee kärjet sojottamaan piikkimäisesti suoraan sivuille. Hommaan kuluu parikymmentä minuuttia.

Kosteusvoide, uusi tuttavuus

Juhanalle, kuten Matille, Juhalle ja Jannellekin, itsensä ehostaminen on luonnollista puuhaa.

Entä muille miehille?

Vaikka tyrkyllä on jos jonkinlaista tuotetta ja näennäistä vapautta näyttää miltä haluaa, moni mies välttelee turhamaiseksi leimautumista. Juhana Helmenkalastajan mukaan ulkonäköönsä kuluttava heteromies ei usein uskalla avoimesti tunnustaa kiinnostustaan – miehisyyden menettämisen pelossa.

Kaikki eivät ole silti lähteneet varustelemaan kosmetiikkapussejaan. Tutkimukset osoittavat, että vaikka suomalaiset miehet kuluttavat kosmetiikkaan enemmän rahaa kuin ennen, kulutus on lisääntynyt melko hitaasti. Eivätkä miehet ole ottaneet naisia kiinni, sillä naisten kosmetiikan kulutus on kasvanut samassa suhteessa. Nykyteinipojistakaan ei voi vielä varmasti ennustaa, ovatko he aikuisinakin kosmetiikkahyllyjen vakioasiakkaita.

Valtaosa miehistä tekee kuitenkin vasta tuttavuutta kosteusvoiteen kanssa.

Ja sekin taitaa olla useimmiten naisten toive. Niin kuin Juhana sen muotoilee:

– Kukaan nainen ei ole sanonut minulle, että voi kun sulla olisi karheampi iho.

Tiesit. Mutta jos kuitenkin vielä muistutettaisiin. Kävisikö semmoinen?

Väestöliiton perhebarometri julkaistiin juuri. Sen huolenaihe on sama kuin jo monena vuonna: suomalaisia syntyy koko ajan vähemmän. On Väestöliiton ydintehtäviä olla asiasta huolissaan, ja se on aivan ok.

Väestöliiton ydintehtävänä on kai myös olla hiukan ärsyttävä taho, joka harmittelee vuosittain, että lasten tekemistä lykätään liian myöhäiseen ikään. Jo sana ”lykkääminen” saakin perheen perustamisen kuulostamaan yhtä kiinnostavalta velvollisuudelta kuin kellarivaraston siivoaminen tai hammaslääkärin määräaikaistarkastus.

Varsinainen hämmästyttävä pommi on kuitenkin se, että perhebarometrin mukaan Lykkääminen johtuu usein tiedon puutteesta. Naiset eivät hahmota, että hedelmällisyys alkaa laskea 35 ikävuoden jälkeen. Mitä ihmettä? Eivätkö? Tämähän loukkaa paitsi älykkyyttäni, myös niitä monia hienoja ammattilaisia peruskoulussa ja terveydenhuoltoalalla, jotka ovat muistutelleet asiasta koko elämäni ajan. Olen varma siitä, että moni nainen tekee viiden vuoden lykkäämispäätöksen kiusallaan joka kerta, kun joku vihjaa kellon tikittävän.

Suomalaiset nuoret aikuiset vaikuttavat siinä mielessä itsetuhoisilta, että heidän mielestään ideaaliperhe on kaksi lasta, pienellä ikäerolla.

Painostuksen tunne saattaa toki tulla aivan omien korvien välistä. Väestöliittokin on huolissaan ennen kaikkea siitä, että ihmiset eivät saa niin montaa lasta kuin haluaisivat, ja perhebarometrin kanssa on tehty itse asiassa tänä vuonna tosi kiinnostavaa työtä. Nuorilta aikuisilta on kysytty, miksi lisääntyminen ei kiinnosta. Kävi ilmi, että lapsiperheiden elämä näyttää heidän silmissään pelkältä ankealta arjenhallinnalta, ruuanlaitolta ja Prismassa käymiseltä.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että tasa-arvotyötä olisi vielä: naiset ovat huolissaan omasta urastaan ja oman elämänsä menettämisestä vauvan myötä. Miehet taas ovat pikkuisen huolissaan siitä, voiko lapsen jälkeen tehdä yhtä paljon ylitöitä kuin ennen. Tässä valossa syntyvyyden pieneneminen alkaakin jo saada selityksensä.

Suomalaiset nuoret aikuiset vaikuttavat siinä mielessä itsetuhoisilta, että heidän mielestään ideaaliperhe on kaksi lasta, pienellä ikäerolla. Väestöliiton Anna Rotkirchkin toteaa, että tällainen perhenormi ei ainoastaan näytä raskaalta setiltä vaan oikeasti on raskas. Olisiko pieni perhekäsityksen laajentaminen paikallaan? Että jospa vaikka yksi lapsi riittäisi? Eipä tällä planeetalla ihmisistä tule pulaa, vaikka muutama suomalainen jäisi syntymättäkin.

Tauno Todellisuus

Nainen! Tiesitkö, että hedelmällisyytesi laskee nelikymppisenä!

Eikö lapsiluvun pienentäminen ja rajojen vartioiminen ole ainut järkevä toiminta tällä hetkellä? Sitten kun ja jos päättäjät heräävät todellisuuteen ymmärtäen että tämä globalismi olikin bankstereiden tilaama ja mainosmiesten luoma kusetus (taas kerran) ja jonkinlaista järkeä ja ennustettavuutta alkaa päätöksissä olemaan niin ehkä sitten voitaisiin harkita lastenkin hankkimista tähän maahan. Ihmisten ruokaketjun tietoinen tuhoaminen, mikrosäröytys ja kuplatalous malli puhumattakaan AI:n...
Lue kommentti

– En olisi ikinä uskonut, että mulle järjestetään tällaista, Henna, 26, kommentoi isänsä järjestämää yllätystä.

Suomi Love -ohjelman toisessa jaksossa nähtiin ja kuultiin lauantaina taas koskettavia tarinoita ja esityksiä. Yksi jakson liikuttavimmasta hetkistä oli, kun kempeleläinen Simo halusi ilahduttaa 26-vuotiasta tytärtään Hennaa. Hennan ja hänen perheensä elämä ei ole ollut helppoa viime vuosina. Vuonna 2014 Hennan raskausoireet paljastuivat kallonpohjan syöpäkasvaimeksi. Lue lisää:

Jaksossa Simo-isä järjesti tyttärelleen yllätyksen: Henna pääsi kuuntelemaan livenä suosikkibiisinsä, Haloo Helsingin Vapaus käteen jää.

”Nyt kun on jaksamista sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena.”

– Haluan sanoa Hennalle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään. Ja nyt kun on jaksamista tämän sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena, Simo kertoi jaksossa.

Haloo Helsingin Ellin tekemät sanat sopivat Hennan elämään, jossa on ollut niin ala- kuin ylämäkiäkin.

Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan,
kertosäkeessä lauletaan.

Henna liikuttui isänsä järjestämästä yllätyksestä.

– Ihan meni sanattomaksi, ja itku pääsi. En olisi ikinä uskonut, että mulle järjestetään tällaista, Henna kertoi esityksen jälkeen.

Jos et nähnyt Simon yllätystä ja Haloo Helsingin esitystä, katso se tästä: