Veera Alanärä-Bortolotti elelee miehensä rahoilla.

”Mieheni Corrado on italialainen. Täällä ei lasketa, että mun rahat ja sun rahat, joten meillä on yksi yhteinen tili. En pystyisikään pyytämään mieheltäni joka kerta erikseen rahaa. Jos minun pitäisi tehdä niin, menisin ennemmin töihin.

Mieheni työskentelee lentokapteenina. Olemme onnekkaita, sillä lentokapteeni saa palkkaa melkein kahden ihmisen edestä. Eniten rahaa kuluu asumiseen.

Corrado on talousasioissa minua tarkempi, muttei missään tapauksessa kitsas. Hän ei vahdi rahankäyttöäni. Meillä riidellään enemmän politiikasta kuin rahasta. Kierrätysroskista meille ei ostettu, koska Corradon mielestä olisi älytöntä maksaa 50 euroa roskalaatikosta.

Tosin kun toin kolme kenkä paria kotiin, Corrado huokaili, että voi teitä naisia. Hän ei käsittänyt, että kaikki parit olivat erilaisia. Kun taannoin ostin kaksi Guessin laukkua, mietin pitäisikö ainakin toinen piilottaa, ettei tule kalabaliikkia.

Vaikka käytänkin rahaa enemmän kuin moni muu, ostan laatua. Mielestäni sekin on sijoitus, että ostan 100 euron paidan, jota käytän viisi vuotta, kuin että ostaisin viisi 20 euron paitaa, jotka menevät yhden pesun jälkeen pilalle.

Ei koskaan velaksi

Ruokakaupassa en katso hintaa, ruokaan menee viikossa 150–200 euroa. Ostan lihan tuoreena, kasvikset vihanneskauppiaalta ja leivän leipomosta.

Shoppailu ei ole minulle harrastus, vaan ostan esimerkiksi vaatteet isoina ryppäinä alennusmyynneistä.

Italialaisten silmin suomalaiset elävät leveästi – on hienoja autoja ja isoja asuntoja. Todellisuudessa moni suomalainen on korviaan myöten veloissa. Me emme koskaan osta velaksi. Kun teemme isompia hankintoja, vertailemme hintoja ja ostamme kestäviä tuotteita. Corradokin on ajanut Bemarillaan jo kymmenen vuotta.

Kotitöistä meillä ei riidellä, koska on selvää, että minä teen ne. Italiassa melkein siisti ei riitä: siivoan keittiön jokaisen aterian jälkeen, imuroin ja pesen kylppärin ammeineen joka päivä. Huoneissamme on lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat sekä parvekkeet. Niiden pesemiseen aikani ei riitä, joten siivooja käy kerran viikossa. Hän puhdistaa myös kattolamput, kaappien yläosat ja peilit.

Lentoemännän työ oli raskasta, ja myös Corrado oli sitä mieltä, ettei se sovi naiselle. Kun tulin raskaaksi, oli selvää, että jään kotiin. Sitä ennen tein joitain käännöstöitä, ja vieläkin käännän Aku Ankkaa. Se taskuraha menee opintolainaan, jota otin aikoinaan 15 000 euroa.”

Veera Alanärä-Bortolotti, 33
* Asuu perheineen miehensä työn takia Italian Ciriéssä, 20 kilometriä Torinosta. Kakkosasunto Roomassa.
* Tällä hetkellä kotiäiti, tekee joitain käännöstöitä. Työskennellyt lentoemäntänä.
* Tutkinnot kesken: italialainen filologia Helsingin yliopistossa sekä englannin kieli ja kirjallisuus Rooman Sapienza-yliopistossa.
* Aviomies Corrado, 43, lentokapteeni. Lapsi Greta on 1,5-vuotias.

Voisitko kuvitella eläväsi toisen rahoilla? Kommentoi!

Uutuusdokumentissa Ennen rikosta pohditaan, millainen on maailma, jossa rikostentorjuntaan valjastetaan algoritmit.

IS TV-LEHTI: Tieteiskirjailija Philip K. Dickin novelliin perustuvassa scifitrillerissä Minority Report (2002) on kutkuttava ja vähän pelottavakin tulevaisuusvisio: vuoden 2056 Washington D.C.:ssä viranomaisilla on käytössään teknologiaa, jonka avulla rikoksia voidaan ehkäistä. Selvännäkijöiden avulla poliisit saavat videoetiäisiä tulevista rikoksia.

Steven Spielbergin ohjaaman elokuvan tulevaisuus ei ole pelkkää kaukaista spekulaatiota, vaan tavallaan jo todellisuutta.

Matthias Heederin ja Monika Hielscherin ohjaama dokumentti Ennen rikosta (2017) osoittaa, kuinka ennakoivaa rikoksentorjuntaa on tehty jo vuosia, ja vauhti sen kuin kiihtyy. Selvännäkijöiden sijaan tehtävään on valjastettu algoritmit. Siis samat mekanismit, joiden avulla verkkokaupat tarjoavat ostoskäyttäytymisen perusteella lisää shoppailtavaa ja Spotify ehdottaa kuunteluhistorian pohjalta sopivaa musiikkia.

Niin sanotulle kuumalle listalle päätyivät ihmiset, joilla oli poikkeuksellisen korkea riski joko tehdä rikos tai joutua sen uhriksi.

Dokumentti poimii esimerkkejä niin Yhdysvalloista kuin Euroopasta. Chicagossa poliisi otti muutama vuosi sitten käyttöön järjestelmän, jossa algoritmit raakkasivat kaupunginväestöstä 400 henkilön listan. Niin sanotulle kuumalle listalle päätyivät ihmiset, joilla oli poikkeuksellisen korkea riski joko tehdä rikos tai joutua sen uhriksi.

Riskiprosentti laskettiin muun muassa rikoshistorian, kontaktien ja asuinpaikan perusteella. Heitä poliisi valvoo tiukasti.

Internet, sosiaalinen media ja älylaitteet ovat tuoneet oman lisänsä potentiaalisten rikollisten ja uhrien profilointiin. Ihmiset luovuttavat nettiarjessaan jatkuvasti yksityisiä tietoja itsestään, ja teknologiajätit tekevät kauppaa tietoja kaipaavien kanssa. Dokumentissa esitellyt virkavallan käyttämät järjestelmät käyttävät hyväkseen muun muassa sosiaalisen median tietoja.

Ongelmilta ei voi välttyä, kun yritetään nähdä tulevaisuuteen.

Spielbergin jännärin koukku on siinä, että rikosten ennaltaehkäisyyn käytetyt keinot ja tulokset asetetaan kyseenalaisiksi. Entä jos näyt eivät pidäkään paikkaansa? Elokuvassa Tom Cruisen esittämä poliisi joutuu itse syytetyksi murhasta, jota ei ole tehnyt ja jonka uhria ei ole koskaan tavannut.

Chicagolainen Robert McDaniel löysi itsensä poliisin kuumalta listalta lähinnä sen takia, että hänen ystävänsä joutui henkirikoksen uhriksi.

Saman ongelman ympärillä pyörii myös Ennen rikosta -dokumentti. Esimerkiksi chicagolainen Robert McDaniel löysi itsensä poliisin kuumalta listalta lähinnä sen takia, että hänen ystävänsä joutui henkirikoksen uhriksi.

Algoritmien tarjoamat vastaukset perustuvat kerättyyn dataan ja syötettyihin tietoihin, jotka saattavat jo lähtökohtaisesti vääristää tuloksia. Esimerkiksi vähemmistöjen osuus poliisien listoilla painottuu huomattavasti. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei numeroita ymmärtävä tietokone käsitä rikosten taustalla vaikuttavia sosiaalisia syitä.

Dokumenttiprojekti: Ennen rikosta, TV1 klo 21.30

Voi noita mussukoita! Ruotsalaiset voittivat taas ja antoivat lapsekkaan riemunsa näkyä.

Muistatko, kun Ruotsin voitokas jääkiekkojoukkue tapasi viime vuonna pikkuprinssi Oscarin?

Jotain lapsenriemusta lienee tarttunut Tre Kronorin puseroon, sillä osa eilen illalla maailmanmestaruuden napanneesta joukkueesta juhli voittoaan heittäytymällä selälleen konfettisateen peittämälle jäälle.

Ja jos siihen kerran annetaan mahdollisuus, niin kukapa ei tekisi konfettienkeleitä jäähallissa?

Ainakin hyökkääjä Filip Forsberg antoi riemunsa näkyä.

Expressenin mukaan kultakonfetit villitsivät ainakin hyökkääjä Rickard Rakellin sekä puolustaja Hampus Lindholmin.

– Ei kultaenkeleitä usein pääse tekemään, Lindholm kommentoi ilonpitoaan lehdelle.

Hyökkääjä Jacob de la Rose tuuletti voittoa heittäytymällä polviliukuun.

Toki heti voiton jälkeen nähtiin myös perinteinen kasamuodostelma.

Onnea, Ruotsi!