Veera Alanärä-Bortolotti elelee miehensä rahoilla.

”Mieheni Corrado on italialainen. Täällä ei lasketa, että mun rahat ja sun rahat, joten meillä on yksi yhteinen tili. En pystyisikään pyytämään mieheltäni joka kerta erikseen rahaa. Jos minun pitäisi tehdä niin, menisin ennemmin töihin.

Mieheni työskentelee lentokapteenina. Olemme onnekkaita, sillä lentokapteeni saa palkkaa melkein kahden ihmisen edestä. Eniten rahaa kuluu asumiseen.

Corrado on talousasioissa minua tarkempi, muttei missään tapauksessa kitsas. Hän ei vahdi rahankäyttöäni. Meillä riidellään enemmän politiikasta kuin rahasta. Kierrätysroskista meille ei ostettu, koska Corradon mielestä olisi älytöntä maksaa 50 euroa roskalaatikosta.

Tosin kun toin kolme kenkä paria kotiin, Corrado huokaili, että voi teitä naisia. Hän ei käsittänyt, että kaikki parit olivat erilaisia. Kun taannoin ostin kaksi Guessin laukkua, mietin pitäisikö ainakin toinen piilottaa, ettei tule kalabaliikkia.

Vaikka käytänkin rahaa enemmän kuin moni muu, ostan laatua. Mielestäni sekin on sijoitus, että ostan 100 euron paidan, jota käytän viisi vuotta, kuin että ostaisin viisi 20 euron paitaa, jotka menevät yhden pesun jälkeen pilalle.

Ei koskaan velaksi

Ruokakaupassa en katso hintaa, ruokaan menee viikossa 150–200 euroa. Ostan lihan tuoreena, kasvikset vihanneskauppiaalta ja leivän leipomosta.

Shoppailu ei ole minulle harrastus, vaan ostan esimerkiksi vaatteet isoina ryppäinä alennusmyynneistä.

Italialaisten silmin suomalaiset elävät leveästi – on hienoja autoja ja isoja asuntoja. Todellisuudessa moni suomalainen on korviaan myöten veloissa. Me emme koskaan osta velaksi. Kun teemme isompia hankintoja, vertailemme hintoja ja ostamme kestäviä tuotteita. Corradokin on ajanut Bemarillaan jo kymmenen vuotta.

Kotitöistä meillä ei riidellä, koska on selvää, että minä teen ne. Italiassa melkein siisti ei riitä: siivoan keittiön jokaisen aterian jälkeen, imuroin ja pesen kylppärin ammeineen joka päivä. Huoneissamme on lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat sekä parvekkeet. Niiden pesemiseen aikani ei riitä, joten siivooja käy kerran viikossa. Hän puhdistaa myös kattolamput, kaappien yläosat ja peilit.

Lentoemännän työ oli raskasta, ja myös Corrado oli sitä mieltä, ettei se sovi naiselle. Kun tulin raskaaksi, oli selvää, että jään kotiin. Sitä ennen tein joitain käännöstöitä, ja vieläkin käännän Aku Ankkaa. Se taskuraha menee opintolainaan, jota otin aikoinaan 15 000 euroa.”

Veera Alanärä-Bortolotti, 33
* Asuu perheineen miehensä työn takia Italian Ciriéssä, 20 kilometriä Torinosta. Kakkosasunto Roomassa.
* Tällä hetkellä kotiäiti, tekee joitain käännöstöitä. Työskennellyt lentoemäntänä.
* Tutkinnot kesken: italialainen filologia Helsingin yliopistossa sekä englannin kieli ja kirjallisuus Rooman Sapienza-yliopistossa.
* Aviomies Corrado, 43, lentokapteeni. Lapsi Greta on 1,5-vuotias.

Voisitko kuvitella eläväsi toisen rahoilla? Kommentoi!