Tiina Tolonen, 41, asuu Helsingissä ja työskentelee business intelligence managerina. Kuva: Juhani Niiranen/HS
Tiina Tolonen, 41, asuu Helsingissä ja työskentelee business intelligence managerina. Kuva: Juhani Niiranen/HS

Mensan ensimmäinen ­naispuheenjohtaja Tiina Tolonen kannustaa puhumaan älykkyydestä avoimemmin.

Onnea puheenjohtajapestistä! Miten Mensassa tulee näkymään se, että olet ensimmäinen nainen tehtävässä?

Puheenjohtajana haluan rohkaista naisia ajattelemaan omaa älykkyyttään: kuinka nopeasti omaksuu uutta, millainen tilannetaju on ja sujuuko käytännön ongelmien ratkaiseminen joka­päiväisessä elämässä. Tällä hetkellä Mensan jäsenistä 70 prosenttia on miehiä ja 30 prosenttia naisia. Lukemani mukaan naiset uskovat usein menestyvänsä ahkeruudella ja tunnollisuudella, kun taas miehet ovat valmiimpia kokeilemaan rajojaan ja hakevat esimerkiksi rohkeammin työpaikkoja, vaikka ihan kaikki hakukriteerit eivät täyttyisikään.

Miten tieto siitä, että olet älykkäämpi kuin 98 prosenttia muista suomalaisista, on vaikuttanut elämääsi?

Looginen päättely on ollut minulle aina luontevaa, ja siitä on ollut hyötyä, kun esimerkiksi nuorena harrastin vaatteiden ompelua. Ratkaisuehdotuksia­ ongelmiin on aina tullut luontevasti.

Mensan testin tekeminen on lisännyt itsetuntemustani. Älykäs saattaa tuntea itsensä erilaiseksi: en ole aina saanut­ itseäni ymmärretyksi. Se on varmaan osittain johtunut siitä, että kun ajattelen nopeasti, menen myös nopeasti johtopäätöksiin, kun ympärillä olevat saattavat miettiä vielä välivaiheita. Olen tietoisesti rauhoittanut ulosantiani ja pyrin perustelemaan ja selittämään enemmän.

Miten sinusta tuli Mensan jäsen?

Pienestä tytöstä asti olen tykännyt tehdä päättelytehtäviä niin isin Valituista­ paloista kuin kirjaston pulmakirjoistakin, joten olen kyllä ollut tietoinen kyvyistäni. Uutta työpaikkaa hakiessani menin soveltuvuustesteihin, joiden älykkyyttä ja päättelykykyä mittaavasta osiosta sain palautetta, että se on minulla erityisen vahva. Se innosti minut käymään Mensan testissä vuonna 2005.

Pidit jäsenyytesi salassa melkein kymmenen vuotta. Miksi?

Olen kertonut jäsenyydestäni vain perheelleni ja muutamalle läheisimmälle ystävälleni, koska en ole halunnut, että älykkyys on minua määrittelevä tekijä. Älykkyys pitäisi käsittää positiivisena asiana, jonka avulla saa aikaan paljon hyvää. Puheenjohtajana toivonkin, että älykkyydestä keskusteltaisiin enemmän, koska Suomessa kasvaa myös älykkäitä lapsia, joiden perheille avoimesta keskustelusta ja kokemusten­ jakamisesta voi olla apua.

Mitä jokaisen naisen tulisi osata, Tiina?

1. Tuntea itsensä. ”Kannattaa miettiä, onko esimerkiksi harkitseva vai syöksyykö uusiin asioihin heti mukaan? Omalla mukavuusalueella on turvallista, mutta hyvällä tilannetajulla sel­viää­ yllättävissäkin tilanteissa.”

2. Tehdä rohkeasti sitä mitä osaa. ”Jos tuntee itsensä, voi luottaa osaamiseensa ja silloin voi rohkeammin kokeilla uusia asioita. Lisäksi on hyvä tunnistaa, milloin on aika luovuttaa. On hyvä ymmärtää, että elämää on myös koulussa, töissä ja vapaa-ajalla, eikä miettiä pelkästään naista kotiroolissaan.”

3. Ylläpitää ystävyyssuhteita. ”Pitäisi pystyä tunnistamaan­ todelliset ystävät ja arvostamaan heitä.”

Lue myös:

Tutkimus: Multitaskaaminen laskee älykkyysosamäärää

Uskoisiko tätä: Kissaihmiset ovat tutkitusti koiraihmisiä älykkäämpiä

Onko ÄO:si yli 130? Uusi deittisivusto älykkäiden pariutumisvaikeuksiin

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.