Pyöritteleekö tämä pari salaa silmiään pöyristyttävän halvoille lahjoille? Kuva: Shutterstock
Pyöritteleekö tämä pari salaa silmiään pöyristyttävän halvoille lahjoille? Kuva: Shutterstock

Kesähäät  – mikä hurmaava tapahtuma! Siis lukuun ottamatta kinkkistä lahjan valitsemista.

Häälahjan valinta on nihkeää hommaa. Mehupuristin tai kakkulapio pölyttyy kuitenkin kaapin perällä, elämyslahja vasta voikin mennä metsään ja itse tehty lahja saattaa tuntua pihistelyltä. Rahalahjan antaja taas voi tuntua mielikuvituksettomalta, ja sopivaa summaa on vaikea valita. Entä sitten nämä jenkkityyliset lahjalistat, jotka yleistyvät Suomessakin? Jos kaikki listan lahjat maksavat omaisuuden, voiko ostaa jotain listan ulkopuolelta? Mitä tässä ylipäänsä uskaltaa lahjoittaa?

Me Naisten kyselyyn vastanneiden mielestä sopiva hinta häälahjalle oli keskimäärin 75 euroa. Ehdotetut summat vaihtelivat 20 ja 200 euron välillä. Moni mainitsi, että sukulaisten lahjoihin satsataan enemmän kuin muiden. Myös itse hääjuhla vaikuttaa satsaukseen: kalliit häät vaativat kalliin lahjan. Lohduttavaa on, ettei yksikään vastaaja ilmaissut pettyneensä liian halpaan lahjaan.

Nämä tarinat tarjoavat vertailukohteita lahjan hankkijalle:

Häälahja juhlakustannusten mukaan

”Ostan häälahjan samalla summalla, jonka hääpari on arviolta maksanut juhlasta minun eteeni. Yleensä se on noin 20–60 euroa. Olemme ostaneet usein kavereideni tai kaveripariskuntien kanssa kimppalahjoja. Niin saa jotain isoa, mutta yksittäisen henkilön kustannukset eivät kohoa mielettömän suuriksi.”

”Hyvä hinta häälahjalle on 80–120 euroa. Lahjan pitää kattaa kustannukset, ja siihen päälle tulee vielä varsinainen lahjaraha.”

Raha tilille on kinkkinen lahja

”Olen käynyt viime vuosina monissa häissä, joissa hääpari toivoo rahaa tilille. Noudatan yleensä toivetta, mutta vien silti kortin, kukan tai muun pienen muiston itse juhlaan. Jokainen pari on ollut iloinen pienestä konkreettisesta muistamisesta.”

”Jos lahja on tavara tai aineeton, hinnalla ei ole niin paljon merkitystä. Tilille en kehtaisi siirtää 50:ttä euroa pienempää summaa. Rakkaan ystävän lahjasta voisin maksaa satasen.”

”Annan paljon mieluummin rahaa kuin ’jonkin kivan elämyksen tai palvelun’. Ne jäävät häiden jälkeen helposti toteuttamatta, ja sitten lahjan saajalle tulee syyllinen olo. Läheisen lahjaan voin laittaa 100–120 euroa, etäisemmille tyypeille puolet vähemmän. Ehdoton minimi on 40 euroa, mutta silloin lahjan pitää olla toivelahja tai muuten ihan varmasti mieluisa. Jos ostetaan kimppalahja, voi riittää 30 euroa per pää, kunhan yhteislahja on jokin hyvä eikä kämänen.”

Itse tehty voittaa rahan

”Ratkaisen rahapulman tekemällä lahjoja itse. Niin voi käyttää vain vähän rahaa, mutta antaa jotain oikeasti merkityksellistä. Kerran annoin sukulaiselle hänestä ja hänen puolisostaan kirjoittamani 20-sivuisen horoskooppitulkinnan.”

”Olen maksanut ystävien häälahjoista 20–100 euroa riippuen siitä, olenko ollut opiskelija vai töissä ja kuinka läheinen olen hääparin kanssa. Joskus olen esimerkiksi laulanut juhlissa, minkä luulisi olevan hääparille yhtä mieluisa kuin lahjakin. Ystävän koskettava, ajatuksella valmisteltu esitys on jotain, mitä ei rahalla saa.”

 

 

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.