Suurin osa Me Naisten kyselyn vastaajista juo, koska haluaa rentoutua tai pitää hauskaa. 23 prosenttia on silti haastanut riitaa humalassa. Kuva: Shutterstock
Suurin osa Me Naisten kyselyn vastaajista juo, koska haluaa rentoutua tai pitää hauskaa. 23 prosenttia on silti haastanut riitaa humalassa. Kuva: Shutterstock

Hilpeä nousu vai synkkä lasku? Me Naisten suuren alkoholikyselyn tulokset kertovat, että valtaosa vastaajista haluaa juoda itsensä hauskaksi.

”Kesäyöt puistossa, kun kaveriporukka on kasassa, skumppapulloja korkataan ja vilttiä hilataan jatkuvasti rinnettä ylemmäs, kohti auringon viimeisiä säteitä.”

Näin kuvailee eräs Me Naisten kyselyn vastaaja hauskinta alkoholimuistoaan. Suurimmalle osalle vastaajista alkoholinkäyttö on jotakuinkin tällaista: keino kohottaa tunnelmaa ja rentouttaa oloa. 35 prosenttia vastaajista sanoo juovansa ennen kaikkea silloin, kun haluaa pitää hauskaa, 30 prosenttia rentoutuakseen.

Miksi alkoholikeskustelu sitten pyörii niin usein ongelmien ympärillä?

– Alkoholi on yhtä aikaa hyvä ja paha asia, riemun ja riskien lähde. Julkisessa keskustelussakin on vaikea puhua vain yhdestä puolesta kerrallaan. Jos puhuu hyvistä puolista, joku sanoo, että entäs nämä haitat ja kuolemat. Jos puhuu vain haitoista, joku kysyy, että entäs ne, jotka eivät ole alkoholisteja, sanoo bilekulttuuria tutkinut valtiotieteiden tohtori Antti Maunu.

Hänen mielestään suomalainen alkoholikeskustelu menee usein tunnepitoiseksi inttämiseksi, eikä aiheesta edes haluta keskustella järkevästi.

– Eihän alkoholia käytetä järkisyistä. On myös helppo saada poliittisia pisteitä maalailemalla kauhukuvia tai lupaamalla täydellistä vapautta.

”Alkoholi on yhtä aikaa hyvä ja paha asia, riemun ja riskien lähde.”

Psykiatrian ja päihdelääketieteen työelämäprofessori Solja Niemelä Oulun yliopistosta muistuttaa, että oma kokemus juomisesta ja lääkärien käsitys riskikulutuksesta ovat kaksi aivan eri asiaa.

– Suurin osa käyttää alkoholia, koska se on hauskaa ja siitä tulee hyvä olo. Lääketieteen näkökulmasta juominen on kuitenkin terveydelle enimmäkseen haitallista. Ilman humalajuomistakin pari lasillista viiniä päivittäin nostaa naisilla maksa-arvoja ja lisää rintasyöpään sairastumisen riskiä. Se on vaikea yhtälö.

Vaikea siksi, että melko harva ajattelee riskikulutuksen koskevan itseään.

– Ajatellaan helposti, että ongelmia ei voi olla, jos ei retkota katuojassa. Kuitenkin valtaosa haitoista koituu ns. kohtuukäyttäjille: bileiden jälkeen liukastutaan taksijonossa, käsi katkeaa ja tulee lääkärikäynti, reseptilääkkeitä ja sairauslomaa, Antti Maunu sanoo.

Kännin koodi

Maunun mielestä suomalaisista juomatavoista elää kaksi sitkeää myyttiä. Ensimmäinen on myytti sivistymättömistä suomalaisista, jotka juovat lämmintä kossua yksin liiterissä. Toinen on se, että pian suomalaisista tulee fiksuja eurooppalaisia, jotka litkivät viiniä valoisissa katukahviloissa tiistaisin.

Oikeasti juomista on monenlaista: monipuolista ja joustavaa. Mökillä koulukavereiden kanssa otetaan reilulla kädellä, työillallisella sivistyneesti.

– Valtaosa hallitsee sekä tiistaiviinin että perjantaibiletyksen, Maunu sanoo.

Kerrataan ensin faktat: 90 prosenttia suomalaisista käyttää alkoholia. 10–20 prosenttia heistä on riskikuluttajia ja 5 prosenttia riippuvaisia.

50 % vastaajista on menettänyt muistinsa humalassa.

Kaikki eivät juo humalahakuisesti. 35 prosenttia Me Naisten kyselyn vastaajista sanoo juovansa yleensä 1–2 annosta kerrallaan. Tutkimusten mukaan tällainen parin annoksen kertajuominen yleistyy, kun nuoruus on jo ohi ja humalahakuinen juominen vähenee.

– Juodaan pari lasia samppanjaa salaatin kanssa shoppaillessa. Mutta sitten osalla, erityisesti alle 30-vuotiailla, pienjuomisen päälle tulee viikonloppupainotteinen humalajuominen. Lauantaina klo 21 suomalaisten juomisessa on edelleen piikki, Solja Niemelä sanoo.

Jokaisella on omat syynsä juoda. Yksi juo iloon, toinen suruun, kolmas stressiin, neljäs lasin tai kaksi ruuan kanssa. Juominen on myös keino kuulua porukkaan, tuntea yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Monessa kaveripiirissä on kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan alkoholia käytetään. Lauantai-iltaan voi kuulua se, että laittaudutaan yhdessä – tehdään ruokaa, vaihdetaan kuulumiset, juodaan skumppaa ja lähdetään baariin. Jos joku poikkeaa sanattomasta normista, sitä saatetaan hämmästellä ääneen. Peräti 54 prosenttia alkoholikyselyn vastaajista on sitä mieltä, että alkoholista kieltäytymistä joutuu selittelemään.

– Jos kaikki muutkin juovat, se on toivottua. On ongelma, jos poikkeaa koodista. Alkoholi on sosiaalista liimaa. Ei sitä voi mitätöidä, Niemelä sanoo.

”Alkoholi on sosiaalista liimaa. Ei sitä voi mitätöidä.”

Antti Maunu uskoo, että alkoholi on nimenomaan keino rakentaa sosiaalisia suhteita ja ilmaista tunteita. Juuri niistä syistä alkoholikokeilut myös aloitetaan.

– Ei kukaan opettele juomaan maistelemalla yksin erilaisia punaviinejä, Maunu sanoo.

– Parhaimmillaan alkoholi on mitä mainioin apuväline. Se on voiteluaine, joka vahvistaa kokemuksia ja tunteita, jotka ovat jo olemassa. Se murtaa jäätä ja helpottaa tunteiden ilmaisemista merkittävästi. Siksi sitä käytetään.

Jos se ymmärrettäisiin, moni alkoholinkäytön ongelma voisi ratketa. Maunu uskoo, että juomisen tarve vähenisi, jos ihmiset osaisivat saavuttaa juomalla haettuja tunteita ja taitoja ilman alkoholia. Esimerkiksi kouluissa ja oppilaitoksissa pitäisi Maunun mielestä harjoitella vuorovaikutusta ja hankalienkin tunteiden ilmaisua siinä missä lukemista ja laskemista.

– Sosiaalisten taitojen opettelu olisi tehokkainta ehkäisevää päihdetyötä. Kaikista ei tarvitse tehdä risteilyisäntiä ja matkaoppaita, mutta pitäisi löytää kullekin parhaat keinot olla toisten kanssa.

”Sosiaalisten taitojen opettelu olisi tehokkainta ehkäisevää päihdetyötä.”

Flirttiä ja syyllisyyttä

Hauska. Seksikäs. Upea. Estoton. Beyoncén musiikkivideo? Ei, vaan kyselyn vastaajien näkemys itsestään humalassa.

Moni vastaaja ajattelee, että on humalassa huomattavasti parempi versio itsestään. Se ei välttämättä ole totta, mutta olennaisin onkin tunne, joka itsessä syntyy: Uskallan nyt olla sellainen kuin olen aina halunnut olla. Sosiaalisempi. Hauskempi. Rohkeampi.

– Esimerkiksi hauskuus on sosiaalinen tunne. Yksin ei pysty pitämään hauskaa, Antti Maunu sanoo.

Silti 63 prosenttia alkoholikyselyn vastaajista tuntee joskus syyllisyyttä juomisestaan. Sen lisäksi puolet ajattelee juovansa joskus liikaa.

”Eipähän se taida olla suositusten mukaista joka viikonloppuilta sitä viinilasillistaan vetää”, eräs vastaaja pohtii.

44 % vastaajista on joskus harkinnut alkoholinkäytön lopettamista.

Osittain syyllisyys on aivokemiaa – krapula on kemiallinen depressio, jossa aivojen serotoniinitaso laskee. Mutta on taustalla muutakin. Solja Niemelä muistuttaa, että suomalainen nainen juo nyt saman verran kuin suomalainen mies 1960-luvulla.

– Silti naisilla on ehkä kovempi paine tehdä asiat niin kuin pitää. Toisaalta pitää olla reipas ja rehvakas skandinainen, toisaalta siveyden sipuli. Pitää olla hyvä äiti ja hieno vaimo ja treenata ja syödä terveellisesti, Niemelä sanoo.

– On myös huoli, tuleeko leimatuksi päihdeongelmaiseksi.

Maunun mielestä syyllisyyden tunnetta myös tarvitaan. Hän uskoo, että jos morkkista ei ikinä tulisi, juomista olisi vaikea lopettaa.

Primitiiviset metsäläiset

Kouluterveyskyselyjen mukaan nuorten humalahakuinen juominen on laskussa. Samaan aikaan 20–30-vuotiaat juovat kuitenkin enemmän kuin koskaan. Näyttääkin siltä, että juomisen aloitusikä on noussut.

Alkoholi on varsinkin naisilla myös sukupolviasia: eri sukupolvet ajattelevat alkoholista hyvin eri tavoin, nykynaiset äitejään vapautuneemmin. Solja Niemelä uskoo, että örvellysjuomiseen suhtaudutaan kuitenkin kriittisemmin kuin 20 vuotta sitten.

Myytit elävät silti tiukassa. Ajatus primitiivisistä, sivistymättömistä, humalahakuisesti ryyppäävistä metsäläisistä on hyvin syvällä meissä. Niin kuin sekin, että siinä on jotain vikaa.

– Suomalaisen on hyvin helppo ilmaista olevansa fiksu eurooppalainen vain sanomalla, että suosii tietynlaista alkoholinkäyttöä. Se on tapa sanoa olevansa niin sanotusti parempi ihminen, Maunu sanoo.

– Oikeasti kaikilla ihmisillä on eri tilanteissa ja eri seurueissa eri puolia.

”Riippuu täysin tilanteesta. Joskus yhden, joskus 9.”

”Hankala vastata, sillä ravintolassa juon ruuan kanssa 1–3 annosta, mutta rimpsalle lähtiessä 5–10.”

51 % vastaajista juo joskus yksin

”Joskus iltaan valmistautuessa voi ottaa 'meikkaussiiderin'.”

”Elämän pientä luksusta ovat lasi tai pari viiniä, hyvää ruokaa ja Netflix.”

”Miten muutenkaan yksinäinen ihminen joisi?”

Miksi juomme?

”Juon, koska olen pienessä kekkulissa avoimempi, innostuneempi ja energisempi. Voin myös rentoutua parilla lasillisella viiniä, ja nautin alkoholin tuomasta kevyestä sumeudesta.”

”Kun menen isoihin tilaisuuksiin, kuten konsertteihin tai keikoille, otan yleensä 1–2 juomaa rauhoittuakseni. Kärsin paniikkihäiriöstä, ja yksikin alkoholiannos auttaa sen hillitsemisessä, enkä tarvitse lääkitystä. Muutoin saatan juoda kavereiden seuraksi.”

”Kärsin paniikkihäiriöstä, ja yksikin alkoholiannos auttaa sen hillitsemisessä.”

”Juominen rentouttaa. Emme oikeastaan tapaa enää ystävien kanssa niin, ettemme joisi. Olen sinkku ja käyn usein baarissa. En viihdy siellä selvin päin.”

”Aloitin juomisen 13-vuotiaana ja olen aina ennen juonut humalahakuisesti. Vasta pari vuotta sitten tajusin muuttaa suhdetta alkoholiin, koska voisin helposti luisua riippuvuuteen. Juon kuitenkin edelleen, koska se vain kuuluu ystäväpiirini tapoihin.”

Joskus se tuo onnea…

”Eräässä ravintolassa alettiin tarjoilla euron skumppalasillisia, ja päätettiin tyttöporukalla tavata siellä joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina afterworkeilla. Ravintolat ja elämäntilanteet ovat ehtineet vaihtua, ja skumppakerho on nykyään enemmän jumppakerho, mutta kuohuviinistä se lähti, ja porukan ystävyys täyttää tänä keväänä 10 vuotta.”

”En olisi tavannut nykyistä puolisoani, ellen olisi ollut pikkujouluissa yön pikkutunneilla. Pienessä humalassa uskalsin mennä juttelemaan hänelle.”

”Pidän nousuhumalan tunteesta ja olen oikeasti omasta mielestäni silloin parhaimmillani. Kunpa se jäisinkin sitten aina siihen.”

…joskus ahdistusta

”Alkoholi on aiheuttanut monia perheriitoja. Siis puolisoni juominen.”

”Nuorena liikaa juoneena, kun tuli oksennettua kaverin matolle. En ehtinyt vessaan. Pesetin kyllä maton.”

”Parikymppisenä paluumatka silloisen poikaystävän perheen mökiltä kotiin: oli kesähelle, autossa ei ollut ilmastointia, oksukrapula ja poikaystävän mekastavat naperoikäiset sisarukset, jotka halusivat Puuhamaahan kesken matkan. Sinne mentiin, itse halusin kuolla.”

”Miksi ei? Siitähän se viinipullo olisi näppärä ostaa samalla, kun ostaa muutakin.”

”Luulen, että taloutemme hyötyisi siitä ja valikoima kasvaisi. Ehkä myös hinta halpenisi?”

”Helpottaisi omaa elämää. Ongelmakäyttäjille on aivan sama, vaikka alkoholia saisi vain keskiviikkoisin kello 11–12.”

”Ongelmakäyttäjille on aivan sama, vaikka alkoholia saisi vain keskiviikkoisin kello 11–12.”

”Alkoholiongelmat lisääntyisivät, ja työ kaupassa olisi rauhattomampaa.”

”Tykkään käydä Alkossa, se tuntuu spesiaalilta. Koko hohto menee, jos viinit ilmestyvät marketteihin.”

”Valikoima pienenisi Alkossa pitkällä tähtäimellä, ja heikompilaatuiset viinit valtaisivat hyllyt. Nyt Alkossa on loistava valikoima.”

Ajatteletko, että alkoholinkäyttösi on vain sinun oma asiasi?

Kyllä 53 %

En 47 %

”Yksin asuvan, itsellisen, elämässään pärjäävän ihmisen asiat eivät kuulu muille.”

”Jos alkoholinkäyttö on ongelmallista, siitä voi tulla esimerkiksi perheen tai työpaikan asia.”

”Kun on elänyt lapsuutensa alkoholistiperheessä, tietää, ettei se ole vain oma asiani.”

Nousuhumalainen minä, parempi minä?

”Humalassa minusta tulee vielä puheliaampi, kaikkien ystävä, tosi rento. Pidän tanssimisesta, ja hiprakassa yleensä tanssin vielä paremmin.”

”Olen oma itseni, nauravainen, iloinen ja hieman yllytyshullu. Kadotan myös pienen ujouteni, joka näkyy usein rohkeutena mennä juttelemaan tuntemattomille ihmisille.”

”Humalassa minusta tulee vielä puheliaampi, kaikkien ystävä, tosi rento.”

”Olen humalassa sivustaseuraaja. En hakeudu silloinkaan huomion keskipisteeksi. Välillä vaatteet kyllä vähenevät.”

Ei omena kauas puusta putoa?

”Lapsuudenperheessäni alkoholiin suhtauduttiin vapautuneesti. Alkoholinkäyttöä alaikäisenä ei hyväksytty eikä siihen kannustettu, mutta siitä ei tehty myöskään pirua. Aina sai mennä kotiin, oli kunto mikä tahansa. Samanlainen rento asenne kantaa edelleen.”

”Isä joi reippaastikin, äiti vähän. Riitoja aiheesta ei ollut. Isä oli humalassa leppoisa ja rento, ei koskaan vihainen. En koskaan jäänyt kiinni juomisesta, vaikka 14-vuotiaana sen aloitin. Vanhemmat luottivat liikaakin ja uskoivat kaikki valheeni.”

”Suoraan sanottuna viinalla läträttiin, ja uskon, että äitini oli alkoholisti. Oli siksi, että hän sairasti muutama vuosi sitten haimatulehduksen, eikä voi juoda alkoholia enää koskaan. En ole katkera lapsuudestani. Olen terapiani suorittanut, mutta uskon, että tietynlainen ’samalla tavalla en ainakaan halua alkoholia käyttää kuin äitini’ -mentaliteetti on minulle syntynyt. Paheksun myös ystäviäni, jotka käyttävät alkoholia hiprakkaan asti lastensa läsnä ollessa, sillä muistan hyvin, miten pahalta se tuntui.”

Näin kysely tehtiin

Me Naisten verkkokyselyyn tuli 404 vastausta: naisilta 376 ja miehiltä 28. Puolet vastaajista oli 35–54-vuotiaita.

48 prosenttia vastaajista käyttää alkoholia 2–4 kertaa kuussa. 54 prosenttia vastaajista juo mieluiten viiniä.

Jos Gran Canaria on jo nähty, mutta kohtuullinen lentomatka houkuttaa, lähde La Gomeralle.

Gran Canaria on Kanariansaarten klassikko, josta löytyy aurinkoa, viinitarhoja, mukavaa ajanvietettä sekä hyvät ostosmahdollisuudet.

Joko olet kokenut nämä helmet?

  1. Puerto de Mogan, Kanarian Venetsia, on sympaattinen päiväkohde. Nappaa herkkujäätelö Gelatomaniasta ja istahda ihastelemaan alueen veneitä. Avenida Varadero 20, Puerto de Mogan.
  2. Vuokraa auto ja tee retki Gran Canarian ihaniin vuoristokyliin. Suuntaa Teroriin ja kuvaa uskomattomat, kanarianmännystä tehdyt parvekkeet!

Puerto de Mogan on ihastuttava pikkukylä. Kuva: Shutterstock
Puerto de Mogan on ihastuttava pikkukylä. Kuva: Shutterstock

Jos kaipaat jotain uutta, valitse kohteeksi La Gomera. Sen vihreiden kukkuloiden kauniissa kylissä paikalliset toivottavat vierailijat tervetulleiksi. Erinomaiset patikointimahdollisuudet ja koskematon luonto houkuttelevat luonnonystäviä tälle pienelle Kanariansaarelle.

  1. Casa rural, La Gomeran oma majoitusmuoto eli mökki- tai maatilamajoitus luonnon helmassa, tarjoaa persoonallisia yöpymisvaihtoehtoja. Nuku ihanassa Hotel Rural Ibo Alfarossa, jonka terassilta on upeat näkymät Atlantille. Kahden hengen huone alkaen 70 € / yö.
  2. San Sebastíanissa, saaren pienessä, mutta maalauksellisessa pääkaupungissa, on viihtyisiä ravintoloita ja putiikkeja. Testaa kehuttu La Salamandra -ravintola. Calle Real 16, 38800 San Sebastían.
  3. Valle Gran Rey on täynnä loistavia vaellusmahdollisuuksia. Pulahda vaelluksen jälkeen mereen joltain kylää ympäröivältä rannalta. Valle Gran Reyn upeaa aluetta voi ihastella myös Mirador Ermita del Santon näköalapaikalta.

Turhasta tavarasta luopuminen on vapauttavaa, mutta kulutuskäyttäytymistä pitäisi järkeistää jollakin ihan muulla tavalla.

Yhden roska on toisen aarre! Tällainen kaunis ajatus on monella kierrättäjällä mielessä. Valitettavasti se ei enää pidä paikkaansa.

Tavarat ovat yhä kertakäyttöisempiä, lähes roskaa jo syntymähetkellään. Sukkahousut kestävät yhden illan, koska sellainen on markkinoiden logiikka, ja Kiinasta saa tilattua melkein mitä vain eurolla tai parilla, kunhan ummistaa silmänsä hetkeksi laadulta, tekijänoikeuksilta, työoloilta, haitallisilta kemikaaleilta ja ympäristöltä.

Toki on myös aarteita, joista saa käytettynäkin hyvän hinnan – hittimerkkien lastenvaatteita, aikaa ja muotivirtauksia kestäviä huonekaluja, design-astioita, merkkikenkiä – mutta eivät ne ole roskaa myyjällekään. 

Konmari ei riitä

Japanilaisen järjestelyguru Marie Kondon Konmari-siivouskirjasta tuli jättihitti muutama vuosi sitten. Kirjassa kehotettiin heittämään pois kaikki, mikä ei tuota iloa – ja ihmisethän heittivät.

Siivosin itsekin konmaripäissäni silloisen huushollini. Tuloksena oli kassikaupalla roskaa, mutta myös paljon hyvää tavaraa, jonka suunnittelin myyväni pois halvalla opiskelijajärjestön kirpputorilla. 

Kauppa vain ei käynyt. Potentiaaliset ostajat olivat parikymppisiä, hyvin pienituloisia ja vasta muutama vuosi sitten omilleen muuttaneita, mutta heilläkin oli kaikilla niin paljon tavaraa, etteivät he halunneet mitään lisää edes ilmaiseksi. Sain myytyä ja annettua pois muutaman tavaran, ja loput kiikutin yliopistolla sijainneeseen kierrätyshuoneeseen, josta sai ottaa ilmaiseksi tavaraa. 

Poistuin keirrätyshuoneesta helpottuneena, mutta samalla itseäni inhoten. Olin päässyt eroon tavarasta, mutta tavara oli edelleen olemassa, ja luultavasti vain pieni osa siitä ilahdutti enää koskaan ketään.


Tavaroita lopuksi elämää

Konmari-ajattelu hillitsi ostohalujani jonkin aikaa, mutta nyt useampaa vuotta myöhemmin minulla on taas paljon enemmän tavaraa kuin oikeasti tarvitsen. Ja taas vain murto-osa tavaroista, jotka ovat minulle roskaa, on jollekulle aarteita.  

Tosiasioiden sisäistäminen vie valitettavan paljon aikaa, mutta alan pikkuhiljaa tajuta: jokaiseen tavaraan pitäisi sitoutua loppuiäksi. Tavaroiden heittäminen pois ei ratkaise niiden ylituotantoa ja laatuongelmia. Pitää ostaa vain parasta, tarpeellisinta ja ihaninta, ja sitäkin harvoin.

Ehkä osaan jättää seuraavan tavaran ostamatta.

Haastattelin hiljattain Kati Välimäkeä, joka kirjaa ylös ja kuvaa jokaisen tavaran, joka tulee hänen kotinsa kynnyksen yli. Hän on todennut, että paras tapa hillitä turhan tavaran kertymistä on se, ettei päästä kotiinsa turhaa tavaraa. Kati on oikeilla jäljillä.

Ostohalujen hillintään tarjotaan usein lääkkeeksi sitä, että ostoksia tehdessä pitäisi pohtia, tarvitseeko ostamiaan tavaroita todella. Se voi auttaa jonkin verran, mutta tarpeita on ihan liian helppo keksiä. Parempi kysymyslitania ennen kaupan kassan tai Facebook-kirppiksen kommenttikentän lähestymistä  olisi seuraava:

Haluanko sitoutua tähän tavaraan loppuiäkseni tai kunnes tavara on kulunut puhki?

Rakastanko ja tarvitsenko tätä niin paljon, että haluan muuttaa tämän myös seuraavaan ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaankin asuntooni?

Lupaanko olla antamatta tavaraa ilmaiseksi kiertoon ja myydä sen vain, jos joku todella haluaa sen ja maksaa siitä hyvän hinnan?

Tällaisen seulan läpäisisi aika harva tavara. 

Harmi vain, että hienolla kysymyspatteristolla ei saa kotia minimalisoitua yhtä kätevästi kuin vaikka Konmari-metodilla, eli heittämällä puolet omaisuudestaan kaatopaikalle. 

Tavarasta luopuminen on parhaimmillaan kivaa ja vapauttavaa. Se, että joutuu säilömään asunnossaan kaikkia niitä tavaroita, jotka on joskus heikomman harkinnan hetkenä ostanut, ei ole kivaa, mutta se on opettavaista. 

Ehkä osaan jättää seuraavan tavaran ostamatta.