Sujahtiko käsi taas pikkareihin? Se on todennäköisesti ihan ok! Kuva: Shutterstock
Sujahtiko käsi taas pikkareihin? Se on todennäköisesti ihan ok! Kuva: Shutterstock

Itsetyydytyksestä liikkuu monia uskomuksia. Tätä mieltä lääketieteen ammattilainen niistä on.

Masturboinnista tulee harvoin puhuttua kovin avoimesti kenenkään kanssa, minkä takia touhuun liittyy myös joitakin avoimia kysymyksiä, jopa myyttejä. Refinery29-sivusto kokosi yhteen yleisiä itsetyydytysmyyttejä, ja pani tohtori Vanessa Cullinsin kertomaan, miten asiat todellisuudessa ovat.

1. Vain sinkut masturboivat

Artikkelin mukaan jotkut saattavat ajatella, että suhteessa on jotain vikaa, jos tekee mieli tyydyttää itse itsensä. Tohtori Cullinsin mukaan suhteessa olevat itse asiassa masturboivat jopa enemmän kuin sinkut, ja se on erittäin ok! Tästä päästäänkin sopivasti kohtaan kaksi:

2. Masturbointi vie seksihalut

Päinvastoin! Itsetyydytys on hyvä keino tutustua omaan seksuaalisuuteensa, mikä tekee myös seksistä kumppanin kanssa nautinnollisempaa. Orgasmin saaminen on myös yhtä helppoa, harjoitti omaa kivaa tai ei.

3. Hieromasauvaan voi jäädä koukkuun

Tohtori Cullinsin mukaan ei voi, vaan se on hauska lisä pariskunnankin seksielämään, mutta hetkonen! Aiemmin psykologi ja seksiterapeutti Lori Buckley väitti samaisella sivustolla, että kylläpäs voi. Buckleyn mukaan ahkera vibraattorin käyttö voi johtaa siihen, että alapää ei ole enää niin herkkä kuin aiemmin, eivätkä oma käsi tai kumppanin hyväilyt enää voita hieromasauvaa. Hänen neuvonsa oli, että vibraattoria voi käyttää kiihottumiseen, mutta orgasmi kannattaa yrittää saada ilman apuvälineitä.

Toisaalta seksiterapeutti myös kertoi, että koukuttuminen on väliaikaista ja menee ohi, kunhan sauvastaan malttaa pysyä hetken erossa. Joten myytti on tavallaan totta, tavallaan humpuukia.

4. Sinussa on jotain vialla, jos et masturboi

Kaikkihan sitä tekevät – paitsi että eivät. Arviolta 95 % miehistä ja 89 % naisista masturboi joskus. Kannattaa ainakin kokeilla edellä mainittujen hyötyjen vuoksi, mutta masturboida ei ole pakko, jos ei halua. Siitä ei ole mitään haittaa.

5. Masturbointi on terveydelle vaarallista

Itsetyydytyksen suurimmat riskit keholle ovat hankaumat ja ihoärsytys, sekä esimerkiksi joidenkin seksivälineiden ja liukasteiden mahdollisesti allergisoivat aineet tai välineiden pesemättömyys. Henkiset riskit sen sijaan ovat suuremmat.

– Jotkut tuntevat masturboinnistaan häpeää tai syyllisyyttä. Negatiiviset tunteet voivat uhata terveyttä ja hyvinvointia. Juttelu luotettavan ystävän, seksikouluttajan tai terveydenhoidon ammattilaisen kanssa voi auttaa, tohtori neuvoo.

6. Liika on liikaa

Nekin, jotka pelkäävät masturboivansa liikaa, harvoin masturboivat niin paljon, että siitä olisi mitään haittaa. Säännöllinen itsetyydytys – jopa enemmän kuin kerran päivässä – on tohtori Cullinsin mukaan normaalia. Kannattaakin kysyä itseltään, haittaako oma kiva päivittäistä toimintaa? Jos se tulee töiden, hoidettavien asioiden tai sosiaalisen elämän tielle, saattaa olla parasta hakeutua terapeutin vastaanotolle. On kuitenkin harvinaista, että liika masturbointi olisi ongelma.

7. Itsetyydytys loppuu – tai sen ainakin pitäisi loppua – jossakin iässä

Lapset löytävät erogeeniset alueensa ennen kuin edes tajuavat mitään seksistä, eikä masturbointihalulla ole myöskään mitään parasta ennen -päivää.

– Et ole koskaan liian vanha masturboimaan. Se on terveellinen tapa missä tahansa iässä, tohtori kannustaa.

Lue myös:

Dildo voi pilata seksielämäsi

Kolme toimivaa masturbointitekniikkaa naisille

Voiko itsetyydytys vähentää haluja kumppania kohtaan?

Uutinen: masturbointi ei ehkä olekaan väärin

Anna Ruohonen ei ainakaan pelkää herättää keskustelua. Kuva: Jaakko Lukumaa
Anna Ruohonen ei ainakaan pelkää herättää keskustelua. Kuva: Jaakko Lukumaa

Muotia turkiksista – muotisyksy tarjoaa uutuutena myös aineksia eettisiin pohdintoihin!

”Suunnittelija Anna Ruohosen uusi mallisto jatkaa hänen vahvaa kestävän kehityksen linjaansa", sanotaan tiedotteessa. Pariisissa toimivan designerin avainsanoja ovat jo pitkään olleet eettisyys, ekologisuus ja luonnonmateriaalit. Nyt mallistossa on mukana uusi luonnonmateriaali: turkis. Mitä ihmettä? Se ei tunnu oikein sopivan yhteen "vahvan kestävän kehityksen linjan" kanssa?

–  Toki mietin tätä asiaa ja tiesin, että turkis tulee jakamaan mielipiteitä. Mutta olen sitä mieltä, että keskustelu turkiksista pitää avata uudelleen. Seison valinnan takana, ja on tässä provokaatiotakin mukana, Ruohonen sanoo.

Turkis kuulostaa tosiaan provokaatiolta vaikka sitä faktaa vasten, että monet isot muotitalot ovat ilmoittaneet luopuvansa kokonaan turkiksista. Ruohosen mielestä sellainen on helppoa populismia.

– Ei turkiksista luopuminen ole Guccilta mikään aatteellinen päätös, se on kaupallinen päätös. 

Kaupallinen päätös on toki myös Ruohosen aluevaltaus turkiksiin. Hän tekee yhteistyötä suomalaisen turkisfirma Saga Fursin ja kiinalaisen EP China -vaateyrityksen kanssa, ja Ruohosen suunnittelemaa turkismallistoa on myynnissä yli 500 kiinalaisliikkeessä. Kuulostaa kaupallisesti kannattavalta!

Näkyykö tässä kuvassa turhaa kärsimystä vai luonnonmukaisia materiaaleja? Kuva syksyn mallistosta (kuvaaja Elena Pallaskivi).
Näkyykö tässä kuvassa turhaa kärsimystä vai luonnonmukaisia materiaaleja? Kuva syksyn mallistosta (kuvaaja Elena Pallaskivi).

Vaikeita kysymyksiä

Mutta turkis eettisenä, uusiutuvana luonnonmateriaalina - siinäpä eksoottinen ajatus. Se olisi helpompaa hyväksyä, jos kysymys olisi kierrätysturkiksista, mutta nyt ei ole. Vaateteollisuudessa eettiset valinnat ovat kyllä kaikin puolin kiven alla: Puuvillan viljelyyn tarvitaan hirveästi lannoitteita, vettä ja peltoalaa. Tekokuidut taas ovat muovia. Sekoitekuituja ei voi kierrättää. Vaatteiden valmistus voi olla vaaraksi halpatyövoiman maissa paiskiville työntekijöille. Nahka ja turkis edellyttävät tuotantoeläimiä, ja turkistarhaus on lopetettu epäeettisenä monissa maissa. Suomessa ei ole.

Ruohosen mielestä tuuli on nyt kääntynyt niin, että tuotantoeläinten kärsimys on pienempi ongelma kuin muut ympäristökysymykset, erityisesti mikromuovi.

– Minusta on aika katsoa isoa kuvaa. On naiivia, että samaan aikaan halutaan kieltää muovikassit ja toisaalta eettisyyden nimissä vaihdetaan käsilaukkujen materiaalina nahka muoviin. Catwalkit ovat täynnä tekoturkista, ja se on ympäristörikos. Ennemmin muovivaatteita pitäisi spreijata kuin turkiksia...

Turkikset edustavat Ruohoselle kestävää ajattelua, käsityövaltaista perinnettä ja kertakäyttövaatteiden vastustamista. Hän toteaa, että turkis on häneltä juuri tämän hetken ratkaisu: ei ongelmaton, mutta monessa suhteessa ok. Jos ja kun viskoosia opitaan kunnolla kierrättämään, siinä olisi Ruohosen mukaan mahdollisuudet aidosti hyvän mielen materiaaliksi. Siihen asti, onhan tämä yksi näkökulma:

– Paremmin ne tarhaketut varmasti voivat kuin valaat ja delfiinit, jotka tukehtuvat pian meidän muoviimme.
 

Turkistarhat lopetettava!

Suomalaissuunnittelijan uudessa mallistossa turkista: ”Ennemmin muovivaatteita pitäisi spreijata kuin turkiksia”

Miksi pitää tappaa ketään elävää vain sen takia, että elitistinen kapitalisti rouva saa status symbolin päällensä. Turkikset ovat täysin turha tuote joka ei itsessään tuota mitään arvoa, muutoin kuin välillisesti työpaikoissa, jotka nekin vain murto osa. Turkis on moraali kysymys.
Lue kommentti

Ingmar Bergmanin juhlavuoden kunniaksi tänä iltana voi nautiskella komean kattauksen Bergman-vaikutteisia lyhytelokuvia. 

IS TV-LEHTI: Onneksi Ingmar Bergmanin (1918–2007) satavuotisjuhlinta ei suju vain hänen omien elokuviensa merkeissä, vaikka ne ovatkin tärkeintä (ja parasta) nähtävää.

Nyt televisiossa nähtävää, kuudesta lyhytelokuvasta koostuvaa episodifilmiä on markkinoitu nimellä Paluu Bergmaniin. Siinä kuusi nykyruotsalaista ohjaajakomeettaa on valmistanut oman Bergman-vaikutteisen lyhytfilminsä.

Kokoelma ei edusta mitään Bergmanin apinointia, vaan tekijät ovat ilmeisesti saaneet varsin vapaat kädet inspiroitua ruotsalaismestarin tuotannosta tai kommentoida sitä. Jopa animaatiota hyödyntävissä lyhäreissä on aika moderni tämän päivän näkökulma.

Bergmanin tutuille avioliittokuvauksille ovat velassa Patrik Eklundin Tulehtunut tilanne ja Pernilla Augustin Kohtauksia yössä, jonka miespääosassa Ville Virtanen näyttelee kuolemansairasta taiteilijaa.

Tekijöistä Augustin kanssa maineikkain on Tomas Alfredson, jonka ”popvideo” Bergmanin Reliquarium kuitenkin sortuu omaan nokkeluuteensa tavoittamatta Bergmanin maailmoja. Vielä kauemmaksi etenee Linus Tunströmin Ariel, josta en helposti keksinyt mitään yhteyttä Bergmaniin, vaikka olen nähnyt melkein kaikki tämän elokuvat.

Kaikkinensa episodikokoelma todistaa, että Ingmar Bergman oli oikeasti elokuvan jättiläinen, jonka saavutuksia nykytekijöiden on vaikea – ellei usein mahdoton – tavoittaa.

Tulehtunut tilanne ja muita lyhytelokuvia, Teema & Fem klo 22.00–23.20