Näiden syiden takia ikääntymistä ei kannata pelätä, vaan toivottaa uudet ikävuodet tervetulleiksi.

Ryppyjä siellä ja täällä. Ai ai, kun kolottaa sängystä noustessa. Niveletkin naksuvat, eivätkä kasvot hehku enää samaan malliin kuin parikymppesinä. Kyllä harmittaa.

Pyh! Eipä ruokita turhalla valittamisella enää yhtään myyttiä, että vanhenemisessa on vain huonoja puolia. Oikeastihan esimerkiksi seksi on sitä parempaa, mitä vanhempi on. (Ja harva asia tekee yhtä onnelliseksi kuin hyvä seksielämä.) Ja on niitä syitä nauttia kertyneistä ikävuosista muitakin. Huffington Post julkaisi jouluna oodin iälle, ja listasi syitä, miksi paranemme vanhetessa.

1. Hyvästi ongelmaiholle!

Juu, juu. Ryppyjä kyllä tulee, mutta samalla ihosta tulee vähemmän rasvainen. Se ei enää kuki samalla tavalla kuin nuorempana, ja aknekin saattaa helpottaa. Rypyissä on sitä paitsi jotain hyvääkin: niiden alle on helpompi kätkeä ihon virheitä, kuten vaikkapa leikkausarpia, amerikkalainen ihotautilääkäri Julie Karen kertoo lehdelle.

2. Osaat tulkita muita.

Yli nelikymppiset ovat tunneälykkäämpiä. Tunteellisesti älykkäät osaavat lukea muiden tunnetiloja pienistä vihjeistä, ja reagoida niihin paremmin. Time-lehti julisti syyskuussa, että tunneäly on juuri se ominaisuus, joka saa pärjäämään työelämässä. Oikea menestyjän merkki.

3. Energiaa on vaikka muille jakaa.

Onneksi olkoon sinä terve 66–83-vuotias. Tutkimuksien mukaan olet todennäköisesti päivisin virkeämpi kuin nuorempana. Ehkä se, että ikäihmiset toistelevat pärjäävänsä vain vähillä unilla, ei olekaan ihan palturia – kunhan he saavat tarpeeksi unta. Jatkuvat liian vähäiset yöunet nimittäin altistavat terveysongelmille.

4. Kukoistat!

Itsetuntosi on voimissaan. Mitä vanhempi, sitä itsevarmempi. Tiedät, kuka olet, ja itsetuntosi on saanut muhia elettyjen vuosien aikana.

Eikä siinä vielä kaikki!

  • Hiukset eivät vanhempana rasvoitu yhtä nopeasti kuin nuorempana.
  • Sairastut harvemmin flunssaan.
  • Hampaita ei enää vihlo, koska ne eivät ole yhtä herkät.
  • Migreeni voi jättää sinut rauhaan.

Miksi näin? Lue täältä lisää.

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.