Matkustamisen ammattilainen tietää, että Pariisi on kaunein illalla.

Pariisi näyttää levolliselta kaukana lentokoneen siipien alla, kun lentoemäntä Nana Arjopalo liitää kaupungin yli työmatkoillaan.

Maan kamaralta katsottuna miljoonakaupunki kuhisee ihmisiä, ja juuri se on Nanasta parasta.

– Pariisissa on paljon historiaa ja nähtävää, ja suurkaupungin ihmis­vilinää on aina ihana seurata.

Lentoemäntä Nana Arjopalo tietää, kuinka pakata Pariisiin.

Nana kävi Pariisissa ensimmäisen kerran interraililla kesällä 1991, mutta suhde kaupungin kanssa syveni, kun Nanan sisko muutti sinne 1996. Nyt Nana nauttii Pariisin ilmapiiristä lomillaan ja vapaapäivinään.

– Niin kliseistä kuin se onkin, Pariisi on romantiikan ja iättömän kauneuden kaupunki. Erityisesti iltavalaistus on kaunis, ja halki virtaava Seine-joki luo viehättävän  tunnelman.

Pariisi on parhaimmillaan keväällä ja kesällä, mutta Nana suosittelee matkustamaan kaupunkiin pääsesongin ulkopuolella, jolloin tunnetuimmissa nähtävyyksissä ei ole ruuhkaa.

Nana rakastaa Montmartren näköaloja.

– Elokuussa pariisilaiset lomailevat itse. Silloin pienemmät ravintolat, kahvilat ja putiikit ovat kiinni keskustassakin.

Nana tietää, että Pariisissa voi sattua erikoisia asioita.

– Olin kerran shoppailemassa ja ihailin kenkiä erään kaupan ikkunassa. Viereeni pysähtyi parikymmentä vuotta minua vanhempi herra ja alkoi jutella kanssani. Lopulta hän tarjoutui ostamaan ne kengät minulle. Mies sanoi: ”Kauniit kengät ansaitsevat päästä kauniin naisen jalkaan.” En uskaltanut ottaa tarjousta vastaan, koska en voinut olla varma, olisinko samalla sitoutunut johonkin muuhun.

Nanan vinkit Pariisiin

Pakkaa

Ota ehdottomasti mukaasi hyvät kengät. Vaikka Pariisissa on kattava metroverkosto, jalan taitettavia kilometrejä kertyy paljon. Käveleminen kannattaa, jos haluaa nähdä enemmän.

Illaksi on kiva varata jotakin siistimpää päälle. Katukuvasta ei erotu farkuissa ja t-paidassakaan.

Näe & koe

Mene Eiffel-torniin illalla, kun jonot ovat lyhyet ja kaupungin valot upeat. Myös rakennukset Seinen rannalla näyttävät romanttisilta ilta­valaistuksessa.

Notre Damen katedraali on vaikuttava. Piipahda myös  Pohjois-Pariisissa taiteilijoiden Montmartressa, jossa on hyvä tunnelma ja upea näköala kukkulalta, sekä Monet-­museossa (2 Rue Louis Boilly), jonka lummehuoneessa   ainakin minä voisin viettää tunteja.

Katsasta myös trendikäs Marais, latinalaiskorttelit Place de la Centrescarpe ja erityisesti Rue Mouffetradin alue, jossa on ihana tunnelma.

Louvresta kannattaa katsastaa ainakin osa. On ihan turhan haasteellista kiertää ­koko museota. Valitse pari osastoa tai aikakautta, jotka kiinnostavat eniten.

Luxembourgin puisto on keidas keskellä kaupunkia, täydellinen paikka katsella ihmisiä tai lukea.

Piipahda myös Cafe de Floressa (172 Boulevard Saint-Germain), jossa myös filosofit Jean Paul Sartre ja Simone de Beauvoirkin istuivat.

Shoppaa

Pariisi ei välttämättä ole halpa paikka shoppailla, mutta valinnan varaa löytyy enemmän kuin Suomesta. Jos on kallis maku, Pariisi on hyvä paikka ostoksiin.

Galerie Lafayette (40 Boulevard Haussmann) on helppo paikka, jos aikaa on vähän: sieltä löydät vaatteet ja kengät saman katon alta.

Pariisin vintage-kaupoista voi tehdä huippulöytöjä. Yksi on Kiliwatch (64 Rue Tiquetonne). Muista, että vintage-­kaupoissa shoppailu vaatii energiaa ja aikaa.

Yksi suosikki­kaupoistani on Colette (213 Rue Saint-­Honoré), joka on ­lifestyle-store. Sieltä löytyy kaikkea hauskaa kirjoista muotiin.

Hyvän katsauksen kauden ­haute couture -trendeihin saa kävelemällä Rue St. Honoren päästä päähän.

Galeries Lafayettessa on hohtoa.

Syö

Pariisissa on loistavia etnisiä ravintoloita. Suosikkejani ovat libanonilaiset, vietnamilaiset ja japanilaiset ravintolat. Perinteinen ranskalainen ruoka on aika raskasta ja lihapitoista.

Lämmin voileipä on hyvä välipala pariisilaisessa kahvilassa.

Rapeakuorinen, tuore ja lisä­aineeton leipä on uskomattoman hyvää.

Lue myös:

Lentoemännän parhaat vinkit Teneriffalle

Rosa Meriläisellä on aina aikaa seksille ja itsetyydytykselle. Kuva: Milka Alanen

Kirjailija Rosa Meriläinen suhtautuu omaan seksuaalisuuteensa mutkattomasti. Hän masturboi päivittäin ja suosittelee sitä muillekin.

Seksistä puhuminen on ollut kirjailija Rosa Meriläiselle aina luonnollista. Nykyään hän pitää Lipstick Mafia -podcastia, jossa seksistä ja seksuaalisuudesta pyritään puhumaan avoimesti ja suoraan – Rosalle tyypilliseen tapaan.

– Olen kotona paljon alasti. Silloin näkee oman kehonsa monesta kulmasta ja oppii pitämään siitä, hän kertoo.

– Olen luonteeltani avoin ja puhelias ja olen pystynyt puhumaan suoraan seksistä miesten kanssa jo teininä. Ikääntyminen auttaa siinä, että toiveistaan osaa kertoa entistä paremmin.

”Olen seurustellut 17-vuotiaasta asti enkä osaa olla yksin. Minun on pakko saada koskettaa toista ihmistä.”

Rosa erosi juontaja Simo Frangénista alkuvuonna. Nyt hän on kihloissa toimittaja Tuomas Murajan kanssa. Koko aikuisikänsä aikana Rosa ei ole koskaan ollut sinkku.

– Olen seurustellut 17-vuotiaasta asti enkä osaa olla yksin. Minun on pakko saada koskettaa toista ihmistä ja nukkua toisen kanssa. Ajattelen, että onnellista parisuhdetta on vaikeaa ylläpitää ilman seksiä. Sille pitää löytyä aikaa.

”Jos minulla on kiire, mieluummin masturboin kuin meikkaan.”

Myös itsetyydytys on Rosa Meriläisen mukaan tärkeä osa seksuaalisuutta. Hän ottaa sille aikaa päivittäin.

– Ajattelen, että masturbointi on konkreettinen rakkauden teko itseä kohtaan. Jos minulla on kiire, mieluummin masturboin kuin meikkaan. Siitä tulee hyvä ja hehkuva olo, hän kuvailee.

Rosa kertoo tietoisesti treenaavansa lantionpohjan lihaksiaan.

– Treenaan vaginapainonnostoa ja nostan esimerkiksi ketsuppipulloa. Olen opiskellut asiaa netistä.

Treenien ansiosta Rosa on oppinut olemaan paremmin läsnä omassa kehossaan.

– Pystyn saamaan orgasmin ajatuksen voimalla sekunneissa. Olen saanut orgasmin myös suudellessa. Pystyn säätelemään sen kestoa ja pitkittämään sitä.

Lue koko Rosan haastattelu torstaina ilmestyvästä Me Naisten numerosta 43/17.

Naisten kokemuksia kerännyt elokuvaohjaaja uskoo, että Suomen Harvey Weinsteinit paljastuvat pian.

Elokuvaohjaajana, tuottajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä työskentelevä Heidi Lindén kertoi tänään Helsingin Sanomissa seksuaalisen ahdistelun kulttuurista, joka elokuva-alalla vallitsee. Lindén on selvittänyt naisten ja erityisesti naispuolisten ohjaajien sekä tuottajien kohtaamaa seksuaalista häirintää aikanaan kandidaatintyössään ja myös viime vuosina.

Nyt hänellä on koossa yli 40 naisen kertomukset seksuaalisesta ahdistelusta tai häirinnästä elokuva-alalla, ja HS:ssa hän kertoo, että aineistossa ahdistelijoina toistuvat samat 5–10 miestä. Lindénin mukaan kaikki alalla olevat tietävät tyypit, mutta nimiä jutussa ei mainita. Miksi?

– Ne ihmiset ovat olleet monen ihmisen pomoja ja opettajia. Yleisin selitys sille, miksi ahdistelusta ei ole kerrottu, on se, ettei haluta rikkoa pomon tai opettajan avioliittoa. Ajatellaan, että ahdistelijan lapset olisivat täysin järkyttyneitä, jos saisivat tietää, Lindén sanoo Me Naisille.

Lindénistä se tuntuu absurdilta. 

– Uhrit kantavat huolta ahdistelijoiden henkilökohtaisesta elämästä, vaikka ahdistelijoita ei voisi vähempää kiinnostaa uhrien henkilökohtainen elämä ja se, että he teoillaan pilaavat uhrien ensivaikutelman alasta.

Aika on pian kypsä

Keskustelu seksuaalisesta ahdistelusta on ryöpsähtänyt esiin Suomessakin juuri nyt siksi, että New York Times paljasti muutama viikko sitten, että tunnettu elokuvatuottaja Harvey Weinstein on ahdistellut seksuaalisesti lukuisia elokuva-alalla työskenteleviä naisia. Heidi Lindénin kertoman perusteella meillä on Suomessa omat Weinsteinimme, mutta heitä ei vain ole vielä paljastettu koko kansalle.

Lindén kertoo, että paraikaa selvitetään, riittääkö hänen saamansa materiaali saattamaan tekijät juridiseen vastuuseen. Hän toivoo, että pian ihmiset uskaltaisivat tuoda kokemuksiaan julki nimillään ja kasvoillaan Suomessakin.

” On kysytty, aionko pitää korkokenkiä elokuvan kuvauksissakin.”

Toistaiseksi ahdistelusta vaietaan Lindénin mukaan elokuva-alalla, koska häirintää ja ahdistelua kokeneet pelkäävät menettävänsä työnsä tai saavansa hankalan naisen leiman. Ahdistelevan pomon yläpuolella ei aina ole ketään, jonka kanssa asian voisi ottaa puheeksi, projektitöissä ei ole luottamusmiehiä eikä ammattiliittokaan välttämättä auta.

Erityisen vaikeaa kertominen on, koska piirit ovat pienet.

– Olen ollut tilanteissa, joissa on ollut ahdistelua tai häirintää, ja sitten olen kuullut, että ahdistelijan vaimokin on kanssani samassa työryhmässä, Lindén kertoo. 

Lukemattomia esimerkkejä

Oikeastaan Heidi Lindénin ei pitänyt tehdä kandidaatintyötään seksuaalisesta häirinnästä vaan siitä, miksi naispuoliset elokuvantekijät eivät pääse toteuttamaan elokuvaideoitaan monipuolisemmin eri genreissä. 

– Kun aloin tutkia aihetta, tajusin, etteivät naisohjaajat pääse edes puhumaan elokuvien sisällöstä, koska valtaosa palavereista on jo aluksi virittynyt väärään suuntaan. Minulta esimerkiksi on kysytty, aionko pitää korkokenkiä elokuvan kuvauksissakin ja sanottu, että tarvitsen elokuvaan mieskäsikirjoittajan ja -tuottajan. On sanottu, että sinä et tule tuota naisena tekemään. 

”Eihän kukaan jatkuvasti jaksa puuttua joka asiaan.”

Lindénillä on lukemattomia omakohtaisia esimerkkejä siitä, millaista on työskennellä naisena miesvaltaisella elokuva-alalla. On työhaastatteluja, jotka halutaan välttämättä järjestää illalla ravintolassa punaviinipullon kera ja joissa haastattelija loukkaantuu, kun Lindén lähtee kolmen tunnin ”haastattelun” jälkeen kotiin.

On isoja rahoittajia, jotka kysyvät tapaamisen aluksi, onko Lindén sinkku vai varattu. On vanhempia naisia, jotka sanovat, että voi kuule, tämä on ollut tätä vuosikymmeniä, kannattaa vain olla hiljaa. On töitä, joissa Lindén on ensimmäinen työryhmään koskaan palkattu nainen ja häneltä odotetaan siitä kiitollisuutta, vaikka hän saa puolet pienempää palkkaa kuin muut.

Lindénin mukaan häirintä ja asiaton kohtelu tekevät normaalista työnteosta vaikeaa ja selittää, miksi varsinkin ohjaajien ja tuottajien joukossa on niin vähän naisia. 

– Moni on niin traumatisoitunut, että on jättänyt alan tai ollut välillä vuosia pois alalta.

Toisaalta häirintään ja ahdisteluun myös totutaan, koska se on jatkunut arkipäiväisenä niin pitkään.

– Eihän kukaan jatkuvasti jaksa puuttua joka asiaan. Sitten vain ohitetaan asiat ja jatketaan töitä, Lindén sanoo.

Väärintekijät vaihtoon

Heidi Lindén ei ole huolissaan siitä, että 5–10 ahdistelevasta elokuva-alalla työskentelevästä miehestä puhuminen leimaisi kaikkia alalla töitä tekeviä miehiä. 

– Muutenhan mistään ei voisi puhua. Koko ajan ollaan huolissaan siitä, miltä ahdistelijoiden vaimoista tuntuu ja miltä muista miehistä tuntuu. Pitäisi puhua niistä ahdistelevista tyypeistä. 

Valta elokuva-alalla Suomessa on Lindénin mukaan muutaman ihmisen käsissä. Jos väärintekijät saataisiin vaihtoon ja uudet ihmiset tilalle, uusilla olisi toivottavasti paine siitä, että ei voi käyttäytyä asiattomasti

mies joka rakastaa naisia,kunn...

Ohjaaja Heidi Lindén kertoo seksuaalisesta ahdistelusta Suomen elokuvapiireissä: ”Moni on niin traumatisoitunut, että on jättänyt alan”......

ei kait se ole s-häirintää jos ei oteta NAISEN ehdotuksia huomioon tahi ei kuunnella uutta vihreää kokematonta ihmistä? täyttä puppua koko touhu ja vetävän köyden pää loppuu aikanaan. naisten pitäisi vähän miettiä mitä puhuvat. jos miehet alkaa tosiaan kohdella naisia kuten miehiä,naiset ovat todella pulassa. s-häirintää on mielestäni fyysinen koskettelu ja myös liiallinen flirttailu jos nainen antaa ymmärtää ettei pidä siitä. ainahan,onneksi miesten/naisten kanssa on ja pitää olla pientä...
Lue kommentti