Kuvat Panu Pälviä
Kuvat Panu Pälviä

Laura kärsii unettomuudesta. Hyvinä päivinä arki sujuu jotenkuten, huonoina kahvinkeittokin on liian suuri ponnistus.

4:15

Silmäni rävähtävät auki. Jahas, taas aamu. Lily-kissa venyttelee peiton alla. Nousen ennen kuin silmäni ovat edes kunnolla auki: ajatuskin sängyssä pyörimisestä ahdistaa.

Laura, 23, suuntaa keittiöön, näkee mikron kellon ja hätkähtää: vasta varttia yli neljä. Tänä yönä hän on siis torkkunut kolme tuntia. Sitten hän muistaa: lääkkeet. Yleensä jokailtainen pillerinotto hoituu rutiinilla, mutta välillä Laura unohtaa. Ilman lääkettä hän nukkuu kaksi, kolme tuntia ja herää aamuyöllä. Lääkityksen avulla hän saa viisi tai kuusi tuntia unta, joskus ei sitäkään.

Tänä aamuna Laura on niin virkeä, että hän jaksaa keittää teetä.

Maailma vantaalaisen opiskelija-asunnon ulkopuolella on äänetön, hämärässä loistavat vielä katuvalot. Laura kaataa jaloissaan kiehnääville kissoille lisää ruokaa.

Ilmastointilaite hurisee tasaisesti. Joillekin aamuyön tunnit ovat arvokasta omaa aikaa. Lauralle eivät.

– Ajatukset harhailevat unen ja valveen rajalla. Ihan kuin pakotettaisiin tekemään tiivistä keskittymistä vaativaa työtä sydänyöllä, pilkkopimeässä, hän vertaa.

Laura kääntää television päälle ja istahtaa sohvalle. Hyvällä tuurilla chattijuontajien monotoninen ääni saa hänet vielä torkahtamaan hetkeksi.

– Moni hämmästyy, kun kerron kärsiväni unettomuudesta. Olen aina ollut hyvä nukahtamaan: sohvalle, bussiin, mihin tahansa. En vain millään pysy unessa.

Lauran mielestä pahinta on mennä yökylään ja huomata, että lääkkeet ovat lopussa tai unohtuneet kotiin. Silloin ei voi nousta herättämään koko taloa vaan on maattava tuntikausia pimeässä, odotettava silmät särkien unta, joka ei tule.

Nytkin Laura odottaa. Kunhan ei tarvitsisi kestää tuota tunnetta, olla kuin kuolleista herännyt.

6:04

Aamun ensimmäinen auringonsäde osuu kasvoilleni. Otan sen vastaan välinpitämättömästi, tottuneesti. Koulustressi on helpottanut kesän ansiosta, joten kuvittelin, että alkaisin nukkua hyvin. Turha luulo. 

Koulussa Laura oli tunnollinen oppilas, joka ei koskaan lintsannut. Syksyllä 2006, ylioppilaskirjoitusten paineiden alla, hän romahti. Orastava masennus paheni, eikä Laura enää ollut päästä sohvan pohjalta ylös.  Hän kuitenkin sinnitteli ja sai huippupisteillä graafisen suunnittelun opiskelupaikan syksyksi.

Uupumus seurasi mukana, eikä Laura kestänyt tavallista arkea. Hän oli pitkiä aikoja poissa koulusta. Pieninkin työmäärä oli liikaa.

– Onneksi minulla oli äitini, jonka kanssa pystyin jakamaan sen kaiken. Meidän välimme ovat aina olleet todella läheiset, Laura kertoo.

Lopulta Laura rohkaistui hakemaan sairauslomaa, joka venyi kuukausiksi. Sieltä hän pääsi Kelan tukemalle sairauseläkkeelle. Laura saa opiskella ja tehdä hieman töitäkin menettämättä eläkettään. Nyt hän suorittaa opintojaan omassa tahdissaan, kuvittaa lastenkirjaa ja ohjaa kerran viikossa lasten mangaryhmää.

Laura piirtää luonnoslehtiöönsä koko ajan puhuessaan. Hän siirtyy lähemmäs ikkunaa, jotta luonnonvalo olisi otollisempi. Lehtiön sivuille ilmestyy abstrakteja kuvioita, ihmishahmoja, kissoja. Luovuudestaan Laura ei luopuisi mistään hinnasta. Ei, vaikka saisi tilalle hyvät unenlahjat.

– Piirtäessäni saan purettua pahaa oloani enkä joudu kokemaan sitä kaikkea itse. Joskus voin istua tuntikausia piirtopöydän ääressä ja menettää ajantajuni kokonaan.

Laura laittaa puurokattilan liedelle. Lämmin, hiilihydraattipitoinen annos rauhoittaa hieman. Vuosien myötä Lauran aamuyön rutiinit ovat muuttuneet melkein automaattisiksi: teenkeitto, kissojen ruokinta, kahvinkeitto, aamupala. Tänään on kaunis aamu, joten Laura juo kahvinsa parvekkeella, kun useimmat vielä nukkuvat.

7:50

Muistan, ettei tänään olekaan sunnuntai ja käännän aamutelevision päälle. Tunnit kuluvat toivottoman hitaasti. Torkahtelen sikiöasennossa juontajan papatukseen.

Lauran uni alkoi häiriintyä samoihin aikoihin, kun hänen masennuksensa syveni. Hän ei koskaan hakeutunut yöheräilynsä takia lääkärille, vaan ongelma tuli esiin rutiinikäynnillä.

– Lääkäri kysäisi, miten nukun. Vastasin, että en ollenkaan.

Siitä alkoi lääkerumba: unilääkkeitä, masennuslääkkeitä, pimeähormonia, rauhoittavia, antipsykootteja, kipulääkkeitä. Mikään ei auttanut. Vasta skitsofrenian hoitoon tarkoitettu psykoosilääke sai Lauran nukahtamaan. Monille hänen tutuilleen, jopa isoille miehille, riittää 25 milligramman annos. Pienikokoinen Laura pysyy unessa vasta 500 milligrammalla.

Pehmeitäkin keinoja Laura on kokeillut. Hän syö terveellisesti ja harrastaa liikuntaa aina, kun jaksaa. Laura tietää, ettei kotisohvalle kannata jäädä, vaikka mieli tekisi. 

– Väsymyksestä huolimatta yritän pysyä aktiivisena. Käyn kaupassa, tapaan ystäviä, piirrän. Teen edes pieniä asioita.

Välillä Lauralla on hyviäkin öitä, viimeksi viikko sitten. Hän rauhoittui vieressä syvää unta nukkuvan poikaystävänsä lämmöstä ja havahtui vasta aamukuudelta. Hän muisti jopa nähneensä unia, mitä ei yleensä tapahdu.

– Niiden öiden jälkeen arvostan pieniä juttuja. Olo on levännyt, ja aistit terävöityvät. Silloin pystyn suunnittelemaan muutakin kuin sitä, miten selviän seuraavat tunnit. 

Laura on seurustellut miehensä kanssa kohta viisi vuotta. Suhde voi hyvin, vaikka pariskunnan unirytmit ovat tyystin erilaiset.

– Mieheni on jo tottunut siihen, että tulen myöhemmin sänkyyn ja nousen aikaisemmin. Jos olen todella väsynyt, hän saattaa keittää aamukahvin puolestani, Laura hymyilee.

Kolmannen teekupillisen jälkeen Laura laittaa mutteripannun porisemaan. Hän vitsailee, ettei pysyisi hengissä ilman vahvaa espressoa. Ympäristö alkaa herätä hiljalleen. Laura helpottuu: yksi aamuyö on taas ohi.

13:15

On syksyn ensimmäinen koulupäivä, aurinkoista ja helteistä. Heräsin aamulla jo valmiiksi lamautuneena, joten odotan kuuden tunnin istumisen olevan yhtä tuskaa. Luojan kiitos pääsemme kotiin kaksi tuntia etuajassa. 

Laura ehtii pyöräillä kilometrin matkan kotiin ennen kuin hänen luokkakaverinsa soittaa.

– Tuletko vielä tänne? Mentäisiin terassille yksille.

– Kuinka pitkäksi aikaa? Laura tiukkaa.

– Vaikka tunniksi, kaveri ehdottaa hämmentyneenä.

Pala nousee Lauran kurkkuun. Raahautuisi takaisin? Koko tunniksi? Miten kukaan voi vaatia häneltä jotain noin kohtuutonta? 

Laura keksii pikaisesti tekosyyn: hänellä on illalla yksi todella tärkeä juttu, eikä hän pääse. Hän haluaisi kyllä. 

Niin hän haluaisikin, haluaisi kamalasti. Laura häpeää itseään. Miksi hän on niin väsynyt? Miksi tekosyyt päivästä toiseen?

Laura on tottunut piilottelemaan ongelmiaan: unettomuudestaankin hän on kertonut vain muutamille läheisilleen. Valvominen näkyy ulkopuolisille lähinnä itkuherkkyytenä ja tummina silmänalusina, jotka Laura osaa meikata piiloon.

– Parikymppisen odotetaan juhlivan ja valvovan väsymättä.

Nuoren aikuisen uniongelma on monelle melkein eksoottista. Pitkäaikaisen unettomuuden takia pienet ja arkisetkin asiat vaativat joskus valtavia ponnistuksia. Aina Laura ei muista armahtaa itseään siitä, ettei hän kykene samaan tahtiin kuin perusterveet. 

– Silloin sätin itseäni kaikesta: siitä, että en ole tarpeeksi ahkera, luova tai sosiaalinen. Vaikka syy on oikeasti siinä, että en saa tarpeeksi lepoa. Tuntuu, että muutkin odottavat minun pärjäävän, koska minulla ei päältä päin katsottuna ole mikään hullusti. 

20:10

Syyllisyys siitä, että jäin loppupäiväksi kotiin, alkaa helpottaa. Ilta-aurinko kiipeää sisään ikkunasta. Enää en ahdistu yön tulosta. Kun unettomuuden kanssa elää pitkään, sitä ei aina edes ajattele. Toipuminen on ristiriitainen juttu. Toisaalta jaksan jo enemmän, toisaalta syyllistän itseäni väsymyksestäni ankarammin kuin ollessani sairaimmillani. Se kai kuuluu paranemiseen.

Lauran nukkumisessa ei ole tapahtunut suurta muutosta vuosiin. Sen sijaan hänen asenteensa on muuttunut.

– Olin pitkään varma, että kuolen pahaan olooni ennen kuin täytän 26. Nyt olen sujut ongelmani kanssa: jotkut saavat astmakohtauksia, minä heräilen yöllä.

Laura toivoo silti hartaasti pääsevänsä lääkkeistä eroon. Yksi syy on hinta: purkillinen haukkaa neljäsosan opiskelijan kuukausituloista. Lääkärit kehottavat kuitenkin vielä odottamaan, sillä suuri annostus auttaa myös ahdistukseen. Pahinta olisi uusi romahdus. Sitä Laura ei tahdo, ei mistään hinnasta. 

– Unettomuus on muovannut minusta raa'an realistin. Elämällä voi olla paljon tarjottavaa, vaikka ongelmistaan ei pääsisi eroon ihan kokonaan. Yritän parhaani mukaan keskittyä elämäni muihin olennaisiin asioihin, Laura toteaa.

Laura ajattelee lämmöllä ammattitaitoisia lääkäreitään ja terapeuttiaan. Äitiään, jonka olkapäähän voi aina nojata. Poikaystäväänsä, joka rakastaa Lauraa juuri sellaisena kuin tämä on. Vuosien työ on tuottanut tulosta: nykyään Laura osaa jo olla hiukan lempeämpi itselleen. 

– Olen jo saanut takaisin kiinnostukseni elämään. Kun on utelias, on toivoa.

00:10

Havahdun. Olen torkahtanut television ääreen, aurinko on laskenut. Kampean itseni sohvalta ja rojahdan sänkyyn. Minut valtaa rento, jopa autuas olo. Aistin hetken syvää rauhaa. Saan taas pienen palasen omaa aikaa itseni keräämiseen. Lily kaivautuu pieneksi sykkyräksi kainalooni, alkaa kehrätä ja leipoa tassuillaan. Ehkä tämä on hyvä yö.

Kuka oli kenenkin aviomies, seurustelukumppani ja salarakas, ja milloin? Tämä testi paljastaa, oletko lukenut viihdeuutisesi.

Vaikka Suomi on pieni maa, riittää täkäläistenkin julkimoiden rakkauselämässä seurattavaa, jos mielii pysyä kärryillä kaikkien telkkarista tuttujen suhdekuvioista. 

Jos luulet tuntevasi kotimaisten kuuluisuuksien lemmekkäät vaiheet kuin omat taskusi, tee testi ja selvitä, millä tolalla muistisi ja tietämyksesi ovat!

Jos tulos oli kehnonlainen, aloita rakkaudellisten uutisten seuraaminen vaikkapa päivittämällä tietosi julkkisten kesäsöpöilyistä.

Ehkäpä Suomi-kuuluisuudet ovat heikko kohtasi? Siinä tapauksessa sinua ilahduttanee Hollywood-julkkisten oikeita nimiä koskeva tietovisa.

Mikäli testi todisti julkimomuistisi olevan vailla vertaa, kannattaa seuraavaksi haastaa aivojaan vaikkapa tunnistamalla julkkisten lapsia kuvista

Kukapa ei rakastaisi jyväskyläläisiä – noita Keski-Suomen nöyriä kingejä!

Tiesit jo ehkä, että turkulaisista saa aivan parhaita ystäviä, että Oulusta tulevat Suomen itsevarmimmat ihmiset ja että tamperelaiset ovat mukavan mutkattomia

Nyt Me Naiset listasi asiat, jotka tekevät jyväskyläläisistä varsin rakastettavia.

  1. Kun sinulla on jyväskyläläinen kaveri, opit puhumaan kirjakieltä melkein huomaamattasi. Keski-Suomi ei ole murrevapaata aluetta, mutta jyväskyläläinen suodattaa turhat rönsyt kielestään ja puhuu todella selkeästi. Väärin ymmärtämisen vaaraa ei ole.
     
  2. Selkeys on mukana myös kaikessa jyväskyläläisten toiminnassa. Jos jyväskyläläinen puhuu jostain, hän myös tarkoittaa sitä ja pitää päätöksistään kiinni. Onko parempaa ystävää kuin jyväskyläläinen? (No, ehkä turkulainen pääsee lähelle.)
     
  3. Jyväskyläläinen rakastaa kaupunkiaan ja varsinkin sen vireää kävelykatua. Sitä, mitä Kauppakadulta ei löydy, ei jyväskyläläinen tarvitse.
     
  4. Jyväskyläläiset rakastavat ulkoilua ja seikkailuja monipuolisissa luontokohteissa. Kaupungista löytyy luontopolkuja, kiipeilymahdollisuuksia sekä tietenkin suuri ja mahtava Laajavuori. Laskettelemaan pääsee siis melkein keskustassa, ja samalla voi ihailla Matti Nykäsen tutuksi tekemää hyppyriä.
     
  5. Onkohan Suomessa muita yhtä kunnollisia ja hyväkuntoisia kaupunkilaisia? Mäkinen maasto ja kauniit ulkoilureitit pitävät jyväskyläläiset liikkeessä – sekä kohottavat nopeasti junantuomankin kuntoa.


    Jyväskyläläiset ovat tottuneet siihen, että kaupungin silloilla tuulee aina. Kuva: Shutterstock
    Jyväskyläläiset ovat tottuneet siihen, että kaupungin silloilla tuulee aina. Kuva: Shutterstock



     

  6. Tosin, kaupunki on ihanan kompakti. Sen ympäri ja läpi jaksaa kävellä ja pyöräillä heikompikuntoinenkin. Jyväskylässä tuntuu kuin kaikki tärkeä olisi sijoitettu viiden kilometrin säteelle, mutta silti sieltä löytyy kaikkea. Jyväskylä = iso minijyvänen. Eli sellainen ihastuttavan pieni, mutta kokoaan suurempi kylä!
     
  7. Maan kaunein yliopistokampus sijaitsee Jyväskylässä. Vaikka akateeminen maailma ei muuten kiinnostaisikaan, jyväskyläläinen käy mielellään ulkoilemassa kampusalueilla ja imee kulttuurin sekä sivistyksen ilmaa siellä. Lähde mukaan ja pyydä jyväskyläläistä ystävääsi tai tuntematonta näyttämään ainakin Alvar Aallon suunnittelemat rakennukset.
     
  8. Jyväskylä tunnetaan muutenkin opiskelijakaupunki-imagostaan. Se on yksi suomalaiskaupungeista, jossa on väkilukuun suhteutettuna eniten opiskelijoita. Eläväinen ja nuorekas opiskelijakulttuuri tarttuu helposti, ja elämä pysyy vireänä tässä jatkuvasti kehittyvässä kaupungissa.
     
  9. Kaupungissa on myös maan ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta, joka on jo yksistään loistava syy kutsua Jyväskylää Suomen Ateenaksi.
     
  10. Jyväskyläläiset eivät pelkää vettä! Rannat ovat lähellä, ja joka paikassa pääsee uimaan. Ollaanhan keskellä Järvi-Suomea! Vesireittejä pitkin pääsee aina vaikka Lahteen saakka, ja Rantaraitti on yksi Suomen kauneimmista ulkoilureiteistä.
     
  11. ”Jyväskyläläiset ovat sellaisia itsevarmoja menestyjiä, jotka eivät tee itsestään numeroa”, kertoo yksi jyväskyläläisten ystävä, joka vierailee usein kaupungissa. Ammattikorkeakoulussa sijaitseva Tiimiakatemia on upea esimerkki jyväskyläläisestä menestystarinasta. Noin 25 vuotta sitten perustettu Tiimiakatemia uskoo tietenkin tiimityöskentelyyn ja yhdessä tekemällä oppimiseen, ja sieltä on käynnistynyt monia onnistuneita yritysprojekteja.
     
  12. Jyväskyläläinen osaa juhlia ja nauttii kulttuurista. Suurajot, Jyväskylän kesä, Wemmi-markkinat… Melkein joka viikko kaupungissa on joku suuri tapahtuma.  
     
  13. Mutta kun jyväskyläläinen juhlii, hän tekee sen tyylillä. Kun baarissa on vaikkapa oululainen, tamperelainen ja jyväskyläläinen, oululainen kertoo härskeimmät jutut, tamperelainen juhlii pisimpään ja jyväskyläläinen lähtee kotiin silloin, kun bileet ovat vielä parhaimmillaan!
     
  14. Rakastatko makeaa? Suuntaa silloin Vaajakoskelle, tuohon kaupunginosaan, joka on tuttu herkullisesta Pandan-tehtaasta ja Naissaaren viehättävästä kahvilasta. Ihminen ei voi olla koskaan onneton, jos hänellä on laku- ja suklaatehdas naapurissa.
     
  15. Jyväskylä ja sen asukkaat ovat kätevästi keskellä Suomea. Tarvitseeko tähän enää muita perusteluja?
    Leppoisaa kylämeininkiä. Tietenkin Jyväskylässä! Kuva: Shutterstock
    Leppoisaa kylämeininkiä. Tietenkin Jyväskylässä! Kuva: Shutterstock

 

Kerro sinäkin mielipiteesi alla!

Millaisia jyväskyläläiset ovat sinun mielestäsi? Sana on vapaa alla olevassa kommentointikentässä.