”Tärkeintä on karisma. En ymmärrä Tinder-maailmaa, jossa jengi arvottaa toisiaan: ruma, hyi, ei, ihan jees.” Kuva: Liisa Valonen
”Tärkeintä on karisma. En ymmärrä Tinder-maailmaa, jossa jengi arvottaa toisiaan: ruma, hyi, ei, ihan jees.” Kuva: Liisa Valonen

Vartti kotona, ja taas menoksi. Laulaja Alma Miettistä revitään nyt joka suuntaan. Menestys ei ole itsestään selvää, sillä koulukiusaaminen oli jo lannistaa hänet.

Ei Alma Miettinen mikään diiva ole, vaikka saapuukin haastatteluun myöhässä. Syy on hyvä: Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman lentokone on viivästyttänyt hänen paluulentoaan Saksasta.

20-vuotiaalla laulajalla on taas takanaan aikamoinen viikko. Edellisiltana Alma on esiintynyt Berliinissä kansainvälisessä Bambi-gaalassa, samalla lavalla maailmantähti Robbie Williamsin kanssa. Alkuviikosta nainen keikkaili Lontoossa.

Kotonaan Alma on ollut tällä viikolla vartin. Ja tahti vain kiihtyy, sillä pian suuntana ovat Englanti, Saksa, Sveitsi ja Ranska.

Alma ei kuitenkaan ole jetset-elämästä millänsäkään vaan höpöttelee hyväntuulisena sormiinsa juuttuneista sormuksista.

– Nämä ovat osa eilistä gaala-asuani. Ne jäivät jumiin, Alma nauraa.

Koko kulunut vuosi on ollut haipakkaa: Alma on solminut levytyssopimukset kolmen kansainvälisen levy-yhtiön kanssa. Hän keikkailee, kirjoittaa biisejä muille, tekee albumia ja kiertää kokoustamassa ympäri maailmaa. Viime aikoina hän on noussut niin usein kymmenen kilometrin korkeuteen, että lentoemäntiäkin hirvittää.

– Ennen luulin tarvitsevani 10 tuntia unta yössä. Nyt selviän hyvin viidellä, Alma kertoo.

Puurtaminen on palkinnut. Alman ensimmäistä singleä Karmaa on kuunneltu Spotifyssä yli 17 miljoonaa kertaa, ja kesällä musiikkilegenda Elton John soitti sen suositussa radio-ohjelmassaan. Lokakuussa ilmestynyt Dye My Hair -biisi on kerännyt liki 5 miljoonaa kuuntelua.

– Ei Rihannakaan ole saanut menestystään ilmaiseksi. En osaa kuvitella tekeväni muutakaan, ja tämä tekee minut valtavan onnelliseksi.

Pettymysten sarja

Neonkeltaisessa tukassaan ja mustissa vaatteissaan Alma on kuin kävelevä huutomerkki. Persoonallinen tyyli kerää katseita, ja Alma ottaa ne itsevarmasti vastaan.

Toisin oli lapsuudessa. Ala-asteella Alma oli koulukiusattu. Kun tyttö jätettiin koulussa kaveriporukoiden ulkopuolelle, hänestä tuli sopeutuja, joka yritti parhaansa mukaan olla kuin kaikki muut.

”Ulkopuolisuudentunteesta jäi iso arpi.”

– Ulkopuolisuudentunteesta jäi iso arpi, jonka takia jouduin etsimään itseluottamukseni uudelleen.

Vaikeassa paikassa auttoi, että elämällä oli päämäärä: musiikki.

– Traumasta huolimatta tiesin koko ajan, että olen jossain tosi hyvä. Se helpotti.

Vuonna 2012 Alma valmistui peruskoulusta ja haki opiskelemaan Sibelius-lukioon ja Pop & Jazz Konservatorioon. Ovet eivät auenneet kumpaankaan. Taitoja riitti, mutta todistuksen keskiarvo ei. Syksyllä Alma aloitti Kontulan lukiossa mutta jätti sen kahden viikon jälkeen kesken. Pettymys oli niin suuri, ettei tytön motivaatio riittänyt Kontulaan.

Seuraavat puoli vuotta kuluivat hanttihommissa, kotona ja hengaillessa.

– Menin jonkinlaiseen sokkitilaan. Pääni oli sekaisin, koska piti aikuistua niin nopeasti. Mietin, tuleeko minusta yhtään mitään.

Vaikeassa paikassa korvaamattomaksi tueksi osoittautui kaveriporukka: kaksossisko Anna, Isla ja Karhu.

– Ystäväni estivät minua syrjäytymästä. He pitivät minut elämässä kiinni. He kuuntelivat aina, jos halusin puhua pahasta olostani.

Niinpä Alma hengaili kavereidensa lukioiden lähistöllä ja oli tuttu näky koulujen käytävillä tai ruokalassa.

– Sillä tavalla pysyin mukana ikäisteni elämässä. Oli hyvä, etten jäänyt vain himaan makaamaan.

Vaikka suunta oli hukassa, palo tehdä musiikkia pysyi. 17-vuotiaana Alma osallistui Idolsiin. Idea kilpailusta kimposi kaveriporukan vitsistä, mutta Alma lähti mukaan täysillä. Hän putosi ennen semifinaalia.

– Olin mennyt voittamaan. Oli iso pettymys, kun voittoa ei tullut, Alma kertoo.

Pettymys ei jäänyt viimeiseksi. Alma halusi Idolsin jälkeen tehdä englanninkielisen albumin, mutta yksikään kotimainen levy-yhtiö ei suostunut kustantamaan sellaista.

– Jälkikäteen olen tajunnut, että minun piti silloin elää vielä hetki. Olin niin nuori, tarvitsin lisää aikaa löytääkseni oman juttuni.

– Epäonnistumiset kasvattivat valtavasti. Kun niiden jälkeen onnistuin, voittajafiilis oli uskomaton.


”Jalat pysyy maassa tekemällä safkaa perheen kanssa ja olemalla ihan normisti”, Alma sanoo menestyksestään.

Vastoinkäymisten karaisema

”I’m not that kinda girl, to keep my voice unheard, to carefully pick words”, Alma tykittää uudella sinkullaan. Kappale kertoo, että Alma tekee elämälleen juuri niin kuin haluaa.

– Elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä. Niitä tulee varmasti myös tulevaisuudessa. Se on ihan fine. Mutta olen päättänyt, etten anna minkään lannistaa minua enää, hän sanoo.

– Olen itsepäinen tyyppi, en anna periksi ja haluan aina ylittää itseni. Kiusaamisen jälkeen elämä voi jatkua kahdella tavalla: joko ottaa kokemansa vahvuudekseen tai jää sen painon alle. Itse onnistuin ensimmäisessä. Kiusaaminen opetti, etten anna kenenkään sanella, mitä teen.

Elämän haasteet ovat Almalle nyt inspiraatio.

– Takana ei tarvitse olla traagista kohtaloa, mutta uskon luovuuteni kumpuavan siitä, että olen ikäisekseni kokenut paljon.

Itseluottamus ei vieläkään tule ihan luonnostaan, epävarmuus pilkistää välillä esiin. Ensimmäisissä live-lähetyksissään hän pelkäsi kuollakseen pyörtyvänsä ja joutuvansa naurunalaiseksi. Edelleen tv-haastattelut jännittävät.

"Olen joutunut kamppailemaan häpeän kanssa.”

– Olen kova möläyttämään asioita. Mietin ja häpeän sanomisiani usein jälkikäteen. Joskus pohdin pitkään, uskallanko mennä juttelemaan jollekin tyypille. Mitä jos se ei tykkääkään minusta? Alma kertoo.

– Olen joutunut kamppailemaan häpeän kanssa. Olen huomannut, että parhaiten siihen auttaa fuck it -meininki.

Pysy sellaisena kuin olet

Ennen uran nousua Almaa varoiteltiin musiikkibisneksestä, nuorta laulajaa yritettäisiin muuttaa. Kukaan ei kuitenkaan ole käskenyt Almaa muuttumaan, mitä nyt naista on pyydetty vähentämään kiroilua.

Musiikkimaailman ulkonäköpaineille hän heittää piutpaut.

– Olen laulaja, en malli. Olen sinut itseni kanssa enkä jaksa stressata ulkonäöstä.

Tosin musabisneksessäkin on havaittavissa muutoksen tuulia, Alma huomauttaa. Naisartistit, kuten Beyoncé, julistavat tasa-arvon sanomaa. Myös Alma jakaa feministisen arvomaailman.

– Kaikilla tulisi olla ihonväristä, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta samat oikeudet. Minä haluan olla juuri sellainen kuin olen. Olisi siistiä, jos kaikilla olisi oikeus samaan.

Maailman paras sisko

Kun Alma kaipaa todellista luottohenkilöä, hän tukeutuu kaksossiskoonsa. Anna kulkee Alman mukana keikoilla dj:nä ja kuvaajana. Anna on siskostaan ylpeä ja kannustaa tätä täysillä.

– Anna on tärkein tukeni. Ilman häntä en jaksaisi, Alma kertoo.

Juuri nyt molempien siskojen hiukset loistavat neonkeltaisina. Alun perin väri oli Annan idea, Alma nauraa vain matkivansa siskoaan kaikessa. Luonteiltaan siskot ovat kuitenkin erilaisia.

– Minä olen välillä itsekäs, Anna ajattelee aina muita. Hän on maailman vahvin ihminen. Häntä ei riko mikään.

– Ja vaikka minä olen keikoilla tähti, Annalla on paljon enemmän vientiä baareissa. Hän on myös suositumpi kavereidemme kesken, Alma nauraa.

Välillä siskosten pinna kiristyy, kun alati reissataan yhdessä ja painetaan pitkää päivää.

– Joskus tulee sanottua, että mitä paskaa nyt taas, mutta emme huuda toisillemme. Meillä on yhdessä tosi hauskaa.

Tukena Miettisten tiimi

Rempseän Alman ja ajattelevaisen Annan lisäksi Miettisten ”toimivan tiimin” muodostavat topakka äiti ja lempeä isä.

– Saan valtavasti itsevarmuutta ja tukea koko perheeltäni. He ovat aina antaneet minun olla oma itseni.

Perheen isä joutui MS-taudin takia pyörätuoliin 15 vuotta sitten, äiti taas sairastaa reumaa. Kumpikin vanhemmista on sairaseläkkeellä.

Lapsuudessa elämä oli kaukana luksuksesta.

– Valtion sairaseläke on pieni, kun hoidettavana on kaksoset. Lapsuudessa elämä oli kaukana luksuksesta.

– Silloin toki harmitti, ettei saanut siistejä lahjoja tai päässyt ulkomaille. Mutta ei sillä oikeastaan ollut väliä. Äiti ja isä ovat parhaat vanhemmat, ja äiti on aina ollut mahtava. Hän on pitänyt huolen, että meillä on tarvitsemamme ja jotain kivaa jouluna.

Vaikka vanhemmat antoivat kaksosille vapauksia, oli Almalle selvää, ettei vanhemmille saa tuottaa pahaa mieltä.

– Meidät kasvatettiin omantunnon kautta. Jo lapsena oli selvää, että kannattaa olla hyvä tyyppi.

Miettisten huushollissa huumori raikaa ja rakkaus näkyy. Juuri nyt Alma yrittää sumplia loppuvuodelle viikon lomaa perheen kanssa.

– Minulla on tiivis lähipiiri, jonka kanssa haluan olla, mutta en ole mikään tuttujen kanssa kahvittelija.

Hektisessä elämäntilanteessa perheestä on tullut vain tärkeämpi. Alma asuu yhä vanhempiensa luona Helsingin Kalasatamassa, niin kuin Annakin.

– Miksi muuttaisin pois? Mikään ei ole niin ihanaa kuin päästä reissun jälkeen näkemään äiskää ja iskää. En tajua ihmisiä, joille perhe ei ole tärkeä. Minulle he ovat tärkeimmät tyypit. Heidän takiaan olen täällä.

Kiinni nuoruudessa

Alma alkaa selvitellä kaveriporukkansa koordinaatteja, sillä tiedossa on harvinainen viikonloppuvapaa. Kun kukaan kavereista ei vastaa, Alma soittaa äidilleen, eli luurin mukaan Äiti Kullalle.

– Voinko lainata autoa? hän kysyy puhelun lopuksi.

– Haluan elää normaalia elämää, vaikka olen artisti. Haluan hengailla, makoilla ja jutella ikäisteni juttuja siitä, kuka on käynyt treffeillä kenen kanssa.

Nuorempana Alma sanoo toilailleensa joskus kunnolla, mutta viime aikoina meno on rauhoittunut.

– Välillä on tylsää, ettei enää voi vedellä ihan täysillä. Olen aina digannut bilettämisestä. On valtavan siistiä vetää viiniä, ajautua uusiin tilanteisiin ja tutustua tyyppeihin.

– Pitää pystyä hoitamaan hommansa, joten meno on hanskassa. Olen sitä paitsi niin kiireinen, ettei ole aikaa kehittää alkoholiongelmaa.

Mikä muu kuin hauskanpito pitää menestyjän jalat maassa?

– Uskon, että nuoruuden kokemukseni estävät jalkojani irtoamasta. Tiedän, millaista elämä on, kun on rankkaa. Taustani takia realiteetit ovat hyvin tiedossa.

 

Alma Miettinen

Laulaja-lauluntekijä syntyi 17.1.1996 Kuopiossa.

Asuu Helsingin Kalasatamassa vanhempiensa ja siskonsa kanssa.

Julkaisi ensimmäisen EP:nsä Dye My Hair lokakuussa.

Vieraili vokalistina saksalaisen Felix Jaehnin kappaleella Bonfire.

On työskennellyt yhdessä räppäri Sini Sabotagen kanssa.

Vuonna 1990 julkaistu Orjattaresi-elokuva ei ole yhtä laadukas, kuin 2010-luvulla tuotettu The Handmaid's Tale -sarja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö leffa olisi katsomisen arvoinen.

IS TV-LEHTI: Kun Margaret Atwoodin romaaniin (1985) perustuva elokuva Handmaid’s Tale – Orjattaresi ilmestyi vuonna 1990, se ei herättänyt aivan samanlaista ihastunutta kohinaa kuin nyt faneja hurmannut sarja. Teemat ja useat kohtaukset ovat kuitenkin samoja. Mitä elokuvasta aikoinaan puhuttiin – entä millaisia yhtymäkohtia sillä on suosikkisarjaan?

Elokuvan ohjasi saksalainen Volker Schlöndorff, ja kuten sarjankin kanssa, kirjailija Atwood oli mukana neuvonantajana ja osin käsikirjoittajana. Dystooppinen Amerikka on molemmissa tulkinnoissa muuttunut ääriuskonnolliseksi Gileadiksi, jossa hedelmöittymiskykyiset naiset on valjastettu rikkaiden pariskuntien synnytysorjiksi kuolemanrangaistuksen uhalla.

Pääosaa, Frediläistä, esittää Natasha Richardson ja Serena-vaimoa Faye Dunaway. Nick-vartijan roolissa on Aidan Quinn ja Komentajana Robert Duvall. Elokuva seuraa uskollisemmin kirjaa henkilöhahmojen iän suhteen: Serena ja Komentaja Fred ovat huomattavasti vanhempia kuin sarjan Yvonne Strahovskin ja Joseph Fiennesin esittämä aviopari.

Siksi he ovat myös sympaattisempia ja haavoittuvaisempia. Dunawayn Serena on kuin Dynastiasta napattu tyylikäs savukeleidi. Fred on ällöttävä patu, jonka työhuoneessa salaa hengaileva Frediläinen saa tuota pikaa otteeseensa. Myös martat ovat kauttaaltaan ikäihmisiä.

Fred on ällöttävä patu, jonka työhuoneessa salaa hengaileva Frediläinen saa tuota pikaa otteeseensa.

Sen sijaan Lydia-täti on nuorempi, tärkeilevä ja kopea. Häntä esittää Victoria Tennant, jonka Lydia-hahmo on huomattavasti yksiulotteisempi ja stereotyyppisempi pahis kuin Ann Dowdin sarjassa upeasti näyttelemä rakastettavan hirmuinen Lydia.

Frediläisen oikea nimi elokuvassa on Kate, kun se sarjassa on June (Elisabeth Moss). Vartija Nick on kaukana sarjan sielukkaasta Max Minghellan tulkitsemasta rakastajasta – Aidan Quinnin esittämä Nick on suoranainen rintamukseen kiinni iskevä donjuan-hurmuri.

Frediläisen paras ystävä Moira on sarjassa tummanihoinen (Samira Wiley), samoin kuin Junen lapsen isä (O. T. Fagbenle). Elokuvassa afroamerikkalaiset ja muut vähemmistöt on karkotettu kauas, mutta sarjaan tahdottiin tuoda myös värillinen näkökulma. Moiraa esittää elokuvassa Elizabeth McGovern, jonka hahmo on mainion räävitön, muttei yllä Samira Wileyn näyttämään herkkään puoleen.

Elokuvamuodossa pituus on rajoittava tekijä sarjaan nähden. Siksi elokuva tuntuu kevyeltä pintaraapaisulta, kun taas sarjan puitteissa Handmaid’s Tale on uinut syvälle filosofiaan, yksilönvapauteen, naisvihaan, äidinrakkauteen ja valtaan.

Sarjan Nickin kiinteä katse saa elokuvan Nickin tuntumaan eroottiselta typerykseltä.

Merkittävin ero on kuitenkin elekielessä. Elisabeth Mossin June-Frediläinen kertoo koko olemuksellaan sanoja suurempia tunteita kaiken aikaa. Richardson on häneen verrattuna valju haamu. Samoin sarjan Nickin kiinteä katse saa elokuvan Nickin tuntumaan eroottiselta typerykseltä.

Silti myös elokuvassa dystoopia iskee vasten kasvoja voimalla. Elokuva on scifimpi, ja tunnelma orjattarien koulutuskeskuksessa keskitysleirimäisempi ja futuristisempi kuin sarjassa. Moni orjatar tuntuu olevan kuin maaninen lahkon jäsen, kun taas sarjassa suurin osa on paikalla vastentahtoisesti.

Sarjaan on #metoo-kampanjan ja Trumpin maailmassa elävän nykykatsojan helpompi samastua, sillä siinä on Gileadin rinnalla läsnä todellinen nykyhetki älypuhelimineen. Elokuvassa tekniikka on 1990-lukulaista, ja televisiomonitoreilla on suuri rooli. Gileadissa vaimojen on lupa katsoa televisiota, eikä vain neuloa, kuten sarjassa.

Samojakin elementtejä riittää. Tutut fraasit kuten Blessed be the fruit, Under His eye ja Praise be (Siunattu olkoon hedelmä, Hänen silmänsä alla ja Ylistetty olkoon) toistuvat tervehdyksissä. Uskonnollisuus on yhtä vanhakantaista. Kapinalliset ripustetaan muurille. Martat ovat ystävällisiä. Synnytykset ovat suuria rituaaleja, ja Seremoniat tuskallisen vastenmielisiä.

Elokuvan tekoon käytettiin vain vähän rahaa. Sen vuoksi sarja tuntuu korostuneemman laadukkaalta.

Aikanaan elokuva sai katsojilta keskinkertaista, vaihtelevaa palautetta ja kriitikoilta pääosin paria tähteä. Katsojat ylistivät vangitsevaa, tuskaista tunnelmaa ja sitä, kuinka hyvin elokuva seuraa romaania. Natasha Richardsonia kritisoitiin liian passiiviseksi Frediläisen rooliin, ja sekava sanoma mietitytti. Melodramaattista otetta moitittiin. Parhaimmaksi kehuttiin myös sarjan erästä kiehtovimmista jännitteistä: Frediläisen ja Fredin välistä suhdetta, työhuoneen moniselitteistä tunnelmaa ja vaihtelevia valta-asetelmia.

Elokuvan tekoon käytettiin vain vähän rahaa. Sen vuoksi sarja tuntuu korostuneemman laadukkaalta. Elokuva on silti sarjan faneille mielenkiintoinen lisä orjatarten tarinaan. Se näyttää myös yhden mahdollisen loppuratkaisun.

Kino: Orjattaresi, Yle Teema & Fem, ti klo 22.00

Ihan pian niistä helteistä päästään!

Eiköhän tämä kesä ja loputon helle ala jo riittää! Kokosimme yhteen 20 asiaa, jotka vain ne, jotka tietävät syksyn olevan vuoden parasta aikaa, ymmärtävät:

  1. Ei tarvitse kärsiä kuumuudesta. Vuorokauden ympäri hikoilu saa nyt loppua.
  2. Kynttilät saa kaivaa laatikoista esiin. Voisi niitä kesälläkin polttaa, mutta hämärtyvissä illoissa kynttilänvalo on huomattavasti tunnelmallisempaa!
  3. Kuumat juomat astuvat jälleen kuvioihin. Helteellä kuuman kahvin litkiminen ei ihan kauheasti kiinnosta, mutta syksyllä on taas kiva nauttia teestä ja kaakaosta.
  4. Ötökät alkavat pikkuhiljaa kaikota. Ihanaa, ettei tarvitse koko ajan huitoa kaikenlaisia lentäviä pörriäisiä pois naamalta.
  5. Shortsit ja topit vaihtuvat farkkuihin ja villapaitoihin. Onko parempaa asua olemassa kuin hyvännäköiset farkut, ihanan lämpöinen villapaita ja kaapissa kuukausitolkulla odottanut ohut syystakki tai nahkatakki? No ei! 
  6. Asuun pystyy lisäämään erilaisia elementtejä. Kesällä vaatteita on joko yksi tai kaksi kappaletta. Nyt asuun pääsee lisäilemään huiveja, hattuja, hanskoja ja ties mitä ihanaa!
  7. Myös turvotus on enemmän kuin sallittua. Tuliko syötyä isommanpuoleinen lounas? Eipä muuten haittaa, kun vatsapömpön ääriviivat peittyvät kivasti vaatekerrosten alle. 
  8. Octoberfest! Turha esittää, ettei tästä oluen ystävien lempijuhlasta olisi innoissaan jo nyt.
  9. Makuuhuoneen saa yöllä viileäksi. Tervetuloa takaisin, valtavat untuvapeitot ja viltit sekä oikeasti sikeät ja virkistävät yöunet!
  10. Kaikkialla on niin ihanan värikästä! Ihan kivoja kukkaset ja muut ovat kesälläkin, mutta onhan ruskan väriloisto aivan omaa luokkaansa.
  11. Kauhuleffafanit pääsevät nauttimaan Halloween-tunnelmasta. Vaikka Halloweenia ei virallisesti Suomessa vietetäkään, kyllä tunnelma silti tännekin aste eksyy.
  12. Joulukin on ihan nurkan takana! Siis miettikää, ihan kohta on joulu. 
  13. Villasukat ovat jälleen täysin sopiva sukkavalinta. Se vain ovat niin mukavat ja söpöt, ei siitä pääse yli eikä ympäri.
  14. Huonosta hiuspäivästä ei ole koskaan huolta, koska aina voi turvautua pipoon. Myssy päähän ja menoksi!
  15. Tummat sävyt meikissä ovat taas ajankohtaisia. Viininpunaista huulipunaa, ruskeita ja punertavia sävyjä silmämeikissä – ne nyt vain sopivat syksyyn kuin nenä päähän.
  16. Kotiin saa jäädä tuijottelemaan leffoja oikein luvalla. Aina voi vedota siihen, että ulkona on vähän vilpoisaa ja juuri tänään tekee mieli pitää kotipäivä. Täysin sallittua! 
  17. Mustikka ja -omenakausi ovat parhaimmillaan. Kukapa ei kaipaisi hyvää tekosyytä mussuttaa piirakoita päivästä toiseen?
  18. Vihdoinkin pääsee myös sienestämään! Terveellistä ja tuoretta lähiruokaa parhaimmillaan hyötyliikunnalla höystettynä.
  19. Kahvilat ovat täynnä kanelilla ja muilla mausteilla piristettyjä juomia ja herkkuja. Varsinkin Starbucks-kahvilat ovat tuoneet mukanaan Amerikassa suositut pumpkin spice -kahvit, mutta kyllä kanelia, kardemummaa ja muita syksyisiä mausteita suositaan muutenkin.
  20. Syksy on täynnä uusia alkuja. Uusia työpaikkoja, uusia opintoja, uusia harrastuksia... monia asioita voi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Vierailija

Myssy päähän ja menoksi! 20 ihanaa asiaa, jotka vain syksyihmiset ymmärtävät

Olen myös sysyllä syntynyt ihminen ja kyllä on tosi , että syksy tuo illan hämärässä havisevat puiden oksat ja kypsyvää tuksua ja siinä on ihan oma fiiliksensä.Kiva köllähtää aittaan ja vähän kaihoisana todeta lintujen äänien puuttumisen, kunnes aamulla kurjet huutavat kaula kenossa ja kuikkakin päästelee ääniään, myös yöllä. Tukka putkella marjamättäillä ja sieniä tähyten, mehua maijasta valuttaen ja maukkaista maan - ja vedenantimista nauttien! Elämä on ihanaa lallallaa! On kyllä hyvä maa...
Lue kommentti