2000-luvun alun Taru sormusten herrasta -leffatrilogia teki hyvää larppaamiselle. Fantasiasta tuli kuuma juttu.
2000-luvun alun Taru sormusten herrasta -leffatrilogia teki hyvää larppaamiselle. Fantasiasta tuli kuuma juttu.

Aikuiseksi kasvaneet liveroolipelaajat larppaavat nyt Downton Abbeytä.

Tämä viikonloppu on merkittävä Suomen suurimmalle roolipelitapahtumalle Ropeconille, sillä se järjestetään viimeistä kertaa Espoossa. Ropeconissa pelataan rooli-, kortti-, lauta- ja miniatyyripelejä, kuunnellaan luentoja ja paneelikeskusteluita, katsotaan esityksiä ja liveroolipelataan eli larpataan. Kun Ropeconia alettiin vuonna 1998 pitää Otaniemessä, larppausharrastus eli kultavuosiaan.

Yle näytti Siamin tytöt -nuortenohjelmaa, joka kertoi liveroolipelaamisesta. J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjoihin, joista monet roolipelit ja liveroolipelit ammentavat teemojaan, perustuva megamenestynyt leffatrilogia tuli elokuvateattereihin ja teki fantasiafanituksesta suurten massojen jutun. Vuodessa järjestettiin parhaimmillaan yli 120 liveroolipeliä.

Harrastus oli kutkuttava, koska se herätti pahennusta. 90-luvulla roolipelien ja liveroolipelien pelaamista pidettiin kristinuskoa vastustavien harrastuksena. Silti moni aristeli kertoa vähän nörtistä harrastuksestaan.

2000-luvun alun huuman jälkeen harrastuksen suosio lähti laskuun. Larppien määrä liveroolipelejä listaavassa Larp-kalenterissa väheni.

– Nyt kalenteriin ilmoitettuja pelejä on noin 70 vuodessa. Se on noin 40 prosenttia vähemmän kuin parhaimpina vuosina, Ropeconin pääjärjestäjä ja Larp-kalenterin ylläpitäjä Heidi Westerlund kertoo.

Pahin selätetty?

Ropeconin pääjärjestäjän mielestä harrastus ei elä taantumavaihetta – enää. Toisin oli tovi sitten.

Silloin muun muassa Ropeconia pyörittävä Ropecon ry alkoi tehdä yhteistyötä pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen (HelMet) kanssa. Heidin mukaan kirjastoilla on paljon larppikirjallisuutta hyllyssä ja sitä kautta monet löytävät harrastuksen.

– Uskon, että pahin taantuma on jo taitettu. Pelejä on alkanut olla taas vähän enemmän, ja harrastavat löytävät harrastuksen pariin. Nuoria lukio- tai ammattikouluikäisiä aloittelijoita ei ole niin paljoa, mutta peleihin tulee kyllä parikymppisiä. Nykyään internet on paremmin saatavilla kuin 90-luvulla, joten harrastuksesta kiinnostuneet löytävät helpommin pelejä kuin silloin. Toisaalta taas eri harrastukset kilpailevat samasta harrastajakunnasta.

Viime vuosina Suomessa yleistynyt anime- ja mangakulttuuri verottaa harrastajia larppaamiselta. Kummassakin harrastuksessa pukeudutaan: larpatessa roolihahmoon, jota pitää myös näytellä. Anime- ja mangapiireissä taas cossatessa eli cosplayssa, jossa pukeudutaan omasta lempisarjasta tai -elokuvasta tuttuun hahmoon.

– Larppaaminen ei ole enää lasten touhuamista metsässä. Sen takia myös aikuiset löytävät sen pariin. Pelaajien keski-ikä on 20–40 vuotta.

Kansainväliset megapelit houkuttelevat aikuisia

Sekin on helpottanut, että jättimäiset kansainväliset larppiprojektit ovat saaneet näkyvyyttä mediassa. Ulkomaiset mediat rummuttivat loppuvuodesta 2014 Puolassa järjestetystä Harry Potter -kirjojen maailmaan perustuvasta yksityiskohtia myöten hiotusta College of Wizardry -pelistä, johon Heidikin osallistui. Myös Helsingin Sanomat kirjoitti, kuinka Harry Potter -faneille avattiin oma velhokoulu.

– Harry Potter -pelin lisäksi Ruotsissa järjestettiin scifi-sarja Battlestar Galacticaan perustuva peli, joka pelattiin taistelulaivalla. Tällaiset laajasti näkyvät projektit saavat aikuiset kiinnostumaan.

Näiden lisäksi marraskuussa Puolassa järjestetään hittisarja Downton Abbeyn maailmaan sijoittuva larppi Fairweather Manor.

Kun aikaisemmin pelit olivat lähinnä fantasiaa ja hahmojen asut ja asusteet vaativat mielikuvitusta, paneutumista, aikaa ja vaivaa, nykyään pelataan nykyaikaan sijoittuvia pelejä. Niihin pukeutuessa vaiva on pienempi, parhaimmillaan voi pelata jopa omissa arkivaatteissa.

– Nörttiydestä voi olla nykyään ylpeä. Se on jopa vähän cool, joten ihmiset kertovat helpommin, mitä harrastavat, Heidi iloitsee.

Jos kerran larppaamisesta on tullut aikuisten juttu, kuinka tuttua se on nykynuorille? Kysyimme.

Kampissa Helsingissä vastaan kävelevät Noora, 16, ja Sara, 15. ”Moi tytöt! Tiedättekö te, mitä on larppaaminen?” ”En”, Noora vastaa reippaasti. Sara pudistelee päätään. Sana ei soita kelloja.

Nooran ja Saran jälkeen eksyn Noran, 19, ja Tomasin, 17, luo. Entäs he?

”En kyllä tiiä”, Tomas empii. ”Tuttu sana, mutta ei tule mitään mieleen”, Nora jatkaa.



Nora, 19, ja Tomas, 17, eivät tienneet, mitä larppaus on, mutta sana kyllä kuulosti tutulta.

Viimeisenä vastaan tulee Johanna, 14, kirkkaanpunaisissa hiuksissa ja rokahtavissa vaatteissa. Kysyn luovuttaneena, tietääkö Johanna, mitä larppaaminen on. ”JOO!” Johanna vastaa reippaasti, ilahtuneen oloisena. ”Olen vähän niin kuin kokeillutkin sitä 12-vuotiaana”, hän kertoo ja jatkaa: ”Normaalisti olen kyllä puhunut liveroolipelaamisesta.”

Ropecon kongressikeskus Dipolissa Espoon Otaniemessä 15.–17.5.2015. Vuonna 2016 Ropecon palaa Messukeskukseen, jossa se järjestettiin viimeksi 1995. Lisää tietoa tapahtumasta Ropeconin sivuilta.

Larp-kalenterista löydät kaikki sinne ilmoitetut pelit.

Lue myös:

Miespuoliset ponifanit valtasivat Finlandia-talon