Urbaaneille lapsille avataan nyt kuntoklubeja, koska metsät ovat liian kaukana.

Ennen oli kaikki paremmin. Nuoriso oli tervehenkistä. Kouluun hiihdettiin kesät talvet, välitunnilla hypättiin narua ja kun tultiin kotiin, alettiin heti kitkeä kasvimaata. Nykyajan lapset istuvat sisällä, lihovat ja laiskistuvat. Vai miten se vanha virsi meni?

Jos haluaa patistaa lapsensa liikkumaan, vaihtoehtona on nyt perinteisten pihaleikkien ja urheiluseurojen lisäksi myös yksityinen, lapsille tarkoitettu kuntokeskus. Kuntoklubi GYMi on laajentumassa syksyllä Helsingin Kampista Espooseen ja Itäkeskukseen. Kysyntää on ollut, vahvistaa toimitusjohtaja Christina Nurmi.

– Ihmiset alkavat huomata, että yksityisellä puolella on enemmän vaihtoehtoja kuin urheiluseuroissa.

Gymin toimintaideaan on otettu malli aikuisten kuntokeskustoiminnasta. Valittavana on ohjattuja Vinkki-jumppia vauvoille, lapsille ja teineille sekä parkouria, joogaa, tankotanssia, sirkusta ja vaikka mitä. Ihan halvalla ei pääse: kausikortti maksaa 225–270 euroa iästä ja lajista riippuen.

Nurmen mukaan on vanhanaikaista ajatella, että lasten pitäisi saada liikuntansa pihalta tai metsästä.

– Ei kaikilla ole lähimetsiä tai kunnon pihaa. Mutta Suomessa istuu vielä tiukassa käsitys, että tällaisten asioiden kuin terveydenhuollon ja liikunnan täytyisi olla ilmaista. Muihin Pohjoismaihin verrattuna suomalaiset aikuisetkin käyvät laiskasti kuntosaleilla.

Urheilusta innostuneet lapset ohjataan Suomessa perinteisesti urheiluseuroihin, jotka toimivat pitkälti vapaaehtoistyöllä.

– Ja se tarkoittaa, ettei ohjaus ole aina tasoltaan parasta mahdollista. 14-vuotiasta saattaa ohjata toinen melkein samanikäinen, Nurmi sanoo.

Urheiluseurojen toiminnassa näkyy Nurmen mielestä sekin, että niissä tähdätään lahjakkuuksien valmentamiseen. Kuntoklubilla sopiva laji ja oikea taso löytyy kaikille. No, ovatko lapset tosiaan nykyään ihan rapakunnossa?

– Jotkut ovat. Me aikuisethan heitä kuljetamme autoilla ja istutamme katsomaan telkkaria. Lapset liikkuisivat kyllä luonnostaan, mutta sitten varoitellaan, että älä vaan kiipeä ettet putoa. Joskus näkee lapsia, jotka eivät uskalla ottaa edes renkaista kiinni: tuntuma omaan kehoon puuttuu, koska kaikesta on varoiteltu.