Suomessa haisunäätiä ei elä luonnonvaraisina, mutta lemmikkeinä niitä löytyy jonkin verran. Kuva: Shutterstock.
Suomessa haisunäätiä ei elä luonnonvaraisina, mutta lemmikkeinä niitä löytyy jonkin verran. Kuva: Shutterstock.

Helsingissä pidetään viikonloppuna Lemmikkimessut, joilla esittäytyy myös haisunäätiä. – Jos kaipaa lemmikkiä, joka palvoo omistajaansa, niin haisunäätä ei ole se, kertoo lajiyhdistyksen puheenjohtaja.

Turkulaiset joutuvat ajoittain hieraisemaan silmiään, sillä kadulla voi tulla vastaan Mihail. Se on haisunäätä, ihan lemmikiksi tarkoitettu.

– Käymme Mihailin kanssa keväästä syksyyn lenkkeilemässä niin, että se on valjaissa, sanoo Suomen lemmikkihaisunäädät ry:n puheenjohtaja Susanna Hoffrén.

Hän on esittelemässä haisunäätiä viikonlopun Lemmikkimessuilla Helsingissä. Syyskuussa perustetussa yhdistyksessä jäseniä on toistaiseksi vasta kymmenkunta, mutta lisää otetaan ilomielin.

Suomessa haisunäätä on verrattain uusi harrastus: ensimmäisistä lemmikkiyksilöistä Hoffren kuuli kymmenen vuotta sitten. Maailmalla näitä kissankokoisia eläimiä on nähty tässä tarkoituksessa jo huomattavasti pidempään: USA:ssa ja Britanniassa järjestetään ihan näyttelyitäkin näitä kavereita varten! On eri värejä: sitä tuttua mustavalkoista mutta myös beige-valkoista, kokonaan valkoista ja ruskea-valkoista.

– Suomessa haisunäätiä on vielä niin vähän, että näyttelytoimintaa ei ole, mutta ehkä joskus, nauraa Hoffrén.

Niillä kävelylenkeillä on syntynyt koomisia tilanteita kerran jos toisenkin.

– Mihail herättää paljon huomiota. Lapset näkevät heti, mikä se on, ja osoittelevat, että katso, haisunäätä! Joku äiti on joskus sanonut, että ei se sellainen ole, ja kysynyt sitten suoraan, mikä tuo on. Ihmiset ajattelevat, että ei, ei se voi olla.

Lemmikkihaisunäädät maksavat Suomessa noin 800 euroa. Tässä poseeraa Mihail, 2, jolla on myös omat Facebook-sivut. Kuva: Susanna Hoffrén.

Lenkillä Mihail käy ihan vain huvikseen, sillä tarpeensa se tekee omaan vessaansa asunnon sisällä. Tarkoitukseen sopii esimerkiksi tavallinen kissanvessa. Ruuaksi maistuu kaikki kanansydämistä paprikaan ja kananmuniin.

Luonne: itsepäinen

– Haisunäädillä ei ole miellyttämisenhalua. Jos kaipaa lemmikkiä, joka palvoo omistajaansa, niin haisunäätä ei ole se. Mutta ne ovat myös hyvin älykkäitä. Jos sitä ei aktivoi tarpeeksi, se voi vaikka availla pakastimen ovet. Jos iltapala on myöhässä, Mihail saattaa kaataa roskiksen. 

Jokainen tietää haisunäädästä ainakin tämän: se saattaa haista pirun pahalle. Myös Mihail on kerran turauttanut kunnon hajupommin.

– Olimme viettämässä joulua äidin luona, ja haisunäätä koki paikalla olleen koiran uhkaavaksi. Emme ehtineet väliin, kun haju jo tuli. Saimme hajun kuitenkin pois ja pystyimme jatkamaan joulunviettoa. Vähän etikkaa ja hajunpoistoainetta, siinä se. Loputkin lemunrippeet lähtivät muutaman päivän tuuletuksella.

– Mutta olihan se aika epämiellyttävä hetki. Haisunäädät päästävät hajun vain uhattuina. Tavallisesti haisunäätä haisee vähemmän kuin vaikkapa koira.

Yleensä Mihailkin tyytyy harmituksen iskiessä menemään vain pesäänsä piiloon. Esimerkiksi silloin, kun imuroidaan. 

Miten pitää toimia, jos haluaa oman lemmikkihaisunäädän? Se ei ole ihan yksinkertaista.

– Tällä hetkellä hankkiminen on vaikeaa, sillä tuontilupia haisunäädille saa huonosti ja pentuja syntyy Suomessa hyvin vähän. Haisunäätää ei tavata Suomen luonnossa, eikä sen haluta sinne lemmikkikäytöstä leviävänkään, siksi luvissa ollaan tiukkoja, Hoffrén kertoo.

– Mutta yhdistyksen Facebook-sivuilta voi seurata tilannetta. Ainakin yksi pentue on tulossa ensi vuonna, Hoffrén vinkkaa.

Ja jos eksoottiset lemmikit kiinnostavat...

Olethan jo kuullut aksolotlista? Se näyttää joltain, joka on ryöminyt esiin kivikaudelta. Tällä vesieläimellä ulkoinen kehitys on pysähtynyt toukkavaiheeseen. Luonnonvaraiset aksolotlit ovat uhanalaisia, mutta lemmikkiaksolotleja voi tiedustella eläinkaupoista. Ne uiskentelevat akvaariossa.

 

Aksolotlit syövät hyönteisten toukkia ja lymyilevät hämärissä piiloissa. Raukoilla ei ole silmäluomia, joten ne välttelevät kirkasta valoa.

 

Aksolotlit osaavat uida, mutta ne kuljeskelevat mieluiten altaan pohjalla ja värisyttelevät viehkeästi viuhkamaisia kiduksiaan. Helppohoitoiset lemmikit syövät aikuisina vain kolmisen kertaa viikossa.

Lemmikkimessut Helsingissä Messukeskuksessa (Messuaukio 1) 7.–8. 11. Avoinna la klo 10–18 ja su klo 10–17. Liput 5–15 €, perhelippu (max. 2 aikuista ja alle 16-v. lapset) 36 €.

Wanna-be aksoharrastaja ;)

Kyllä, haisunäätiä ulkoilutetaan Suomessakin kuin koiria – se on söpö (ja haiseva!) lemmikki

"Helppohoitoiset lemmikit syövät aikuisina vain kolmisen kertaa viikossa." Onhan ne juu helppohoitosia, :) mutta niiden kodin koolla on melko isot vaatimukset. Akvaarion pohja-alan tulisi olla harrastajakokemusten mukaan noin 1,5* 0,5 metriä, eli eivät mahdu ihan pikkuakvaarioon. Se, että pystyykö hankkimaan noin ison akvaarion, kannattaa pähkäillä kunnolla läpi, ennen kuin aksosta haaveilee enemmän. :)
Lue kommentti
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.