Aijai, nyt vihloo! Italialaisen olkapää oli liian kova välipala Luisin hampaille.
Aijai, nyt vihloo! Italialaisen olkapää oli liian kova välipala Luisin hampaille.

Pureminen kuuluu tiettyyn lapsuuden kehitysvaiheeseen. Mutta jalkapalloilija Luis Suárez ei ole ainoa aikuinen haukkailija.

Eilen MM-jalkapallossa nähtiin erikoinen hetki, kun Uruguayn tähtihyökkääjä Luis Suárez puraisi kesken pelin Italian puolustajaa Giorgio Chielliniä olkapäähän.

Siis puri. Aikuinen mies.

Itse asiassa Suárez on upottanut hampaansa kilpakumppaneihinsa jo kahdesti aiemminkin.

Mikä miestä oikein vaivaa? Tuskin huippujalkapalloilijan tienesteillä nälkääkään näkee.

Pureminen liittyy ihmisillä yleensä lapsuuden kehitysvaiheeseen, jolloin he tutustuvat maailmaan suun avulla: maistavat hiekkaa ja puuta ja saattavatpa suuttuessaan puraista vanhempiaankin.

– Pieni lapsi voi purra, kun häntä suututtaa. Kyseessä on primitiivisen suuttumuksen reaktio, tapa ilmaista aggressiota, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland.

Jos lapsi puree, häntä tulee kieltää ja estää.

– Aikuisen tehtävä on auttaa lasta tunnetilojen säätelyssä ja sanallistaa lapsen tunne esimerkiksi sanomalla, että nyt sinua taitaa harmittaa. Lapsi saa olla vihainen. Lapsen tunne kuuluu hyväksyä, mutta sitä ei hyväksytä, että muille tai itselle tehdään pahaa.

Kallandin mukaan aikuiselta ihmiseltä on lupa vaatia iänmukaista käyttäytymistä.

– Aikuisen pureminen kertoo aikuisen ihmisen kypsymättömyydestä. Ei niin toimita. Aikuisiässä ihmisellä pitäisi olla kehittynyt itsehillintä ja tavat käsitellä tilanteita – ja käytöstavat.

Sen sijaan lapsilla impulssien hillintä ei ole vielä kehittynyt.

– Aivot kypsyvät hitaasti. Asiantuntijoiden mukaan vasta yli kaksikymmentävuotiaana ihmisen kyky hillitä itseään ja syy-seuraussuhteen hahmottaminen ovat täysin kehittyneet. Se, miten aivot kypsyvät ja kehittyvät, on kuitenkin yhteydessä muun muassa lapsuuden ja nuoruuden vuorovaikutussuhteisiin – lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen läsnäoloa ja tukea, jotta kehitys olisi optimaalinen.

Ehkä 27-vuotias jalkapalloilijamme tarvitsisi punaisen kortin lisäksi syliä:

Luis Suárez, sinua taitaa nyt harmittaa. Se on ymmärrettävää. Mutta purra ei saa.

Kuuluisat puraisut

Mike Tyson

Ainakin tähän asti unohtumattomin urheilupuraisu on ollut lähtöisin nyrkkeilijä Mike Tysonin hampaista. Mike haukkasi irti palan Evander Holyfieldin korvasta nyrkkeilyn raskaansarjan ottelussa vuonna 1997.

Luis Suárez

Urugualainen jalkapalloilija nousi vuoden 2014 jalkapallon MM-kisojen puhutuimmaksi henkilöksi hänen puraistuaan italialaista pelaajaa Giorgio Chielliniä olkapäähän. Suárez on urallaan jo kahdesti aiemmin haukannut vastustajiaan kentällä.

Jarkko Ruutu

Osaavat suomalaisetkin purra. Ottawa Senators -joukkueen riveissä pelannut jääkiekkoilija Jarkko Ruutu hyllytettiin palkatta kahdesta NHL-ottelusta vuonna 2009 tämän purtua Buffalo Sabres -joukkueessa pelannutta Andrew Petersiä sormeen.

Konservatiivinen seksikomedia – kuulostaa, eh, ei kovin hauskalta.

Ystävykset (Leslie Mann, John Cena ja Ike Barinholtz) tekevät kaikkensa, että heidän tytärtensä (Kathryn Newton, Geraldine Viswanathan ja Gideon Adlon) neitsyys säilyy koskemattomana vanhojentanssibileissä.

Pitch Perfect -komediatrilogian käsikirjoittajan Kay Cannonin esikoisohjaus on konservatiivinen seksikomedia, jonka arvomaailma on perua 1950-luvulta.

Onhan näitä nähty: elokuvia, joissa isät haluavat tytärtensä olevan ikuisia pikkutyttöjä. Asetelmaa on sentään hieman päivitetty. Yksi tytöistä on lesbo eikä isä halua hänen harrastavan ryhmäpaineen painostamana heteroseksiä.

Pojat eivät jahtaa tyttöjä, vaan tytöt ovat aktiivisia toimijoita ja päättävät itse, kenen kanssa haluavat sänkyyn.

Käsikirjoittajat ovat myös kirjoittaneet henkilöhahmoille repliikkejä, joissa ilmaistaan kriittisen katsojan ajatuksia. Yksi vanhemmista esimerkiksi huomauttaa, että elämme vuotta 2018, joten heidän asenteensa eivät ole ihan tätä päivää.

Mainosten perusteella luulisi, että elokuva on tehty teini-ikäisille. Vanhempien kyttääminen ja stalkkaaminen tuskin sen ikäisiä naurattaa. Leffa sopii paremmin vanhemmille, jotka voivat nauraa omille peloilleen ja ennakkoluuloilleen, joita elokuvan vanhempien ylilyövä käytös heijastelee.

Blockers **

 

Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen
Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen

”Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää”, Maaret Kallio muistelee kouluaikojaan Kodin Kuvalehdessä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio kertoo Kodin Kuvalehdessä, ettei ollut koululaisena mikään kympin oppilas. Toisin oli hänen isoveljensä Jarno Limnéllin laita. Jarno on kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistossa, sotatieteiden tohtori, valtiotieteiden maisteri ja upseeri. 

Maaretin ja Jarnon lapsuudenperheessä oli neljä sisarusta, joista Jarno on vanhin ja Maaret toiseksi vanhin. He kertovat jutussa, että Jarno nosti keskiarvonsa kymppiin lukion alussa. Maaret keskittyi koulun sijaan kavereihin ja teatteriharrastukseen.

– Toisaalta tunsin myös huonommuutta ja kateutta. Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää. Kun sain kutosia matematiikan kokeista, vanhempani lohduttivat, että heilläkin on huono matikkapää, Maaret toteaa jutussa.

Sisarukset kertovat jutussa olevansa erilaisia, mutta läheisiä. Lempeydestään tunnettu Maaret kertoo, että Jarno on aina ollut suorittaja.

– Jarno oli itseään kohtaan armoton jo lapsena. Muistan yhdet hiihtokisat, joissa hän hiihti niin kovaa, että oksensi maalissa. 

”Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset.”

Jarno puolestaan kertoo Kodin Kuvalehdessä, että Maaretista on ollut hänelle tukea ja apua esimerkiksi avioeron jälkeen. Psykoterapeutilla ja kyberturvallisuuden professorilla on kylläkin hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten tunteita käsitellään.

– Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset. En käsittele niitä vaan laitan aivoissani niiden päälle rastin ja jätän ne sinne, Jarno toteaa. 

Maaretin mukaan vaikeat asiat pitää avata, jakaa ja selittää. Kuten kaikki psykoterapeutit, hänkin on käsitellyt lapsuuttaan terapiassa. Maaret on aiemmin kertonut, että lapsuudenperhe oli puuhakas ja tavallinen.