Oman uskonsa julkinen tuputtaminen ei ole sitä kaikkein katu-uskottavinta touhua nykypäivänä. Silti sitkeät sananjulistajat jaksavat yrittää. Keitä siellä syyssateessa oikein seisoo?

Entinen Jehovan todistaja: Erosin kun oma ja lapseni henki olivat uhattuna (Yle 15.5.2014)

Lestadiolaisuuden jättäneet naiset avautuivat kauhukokemuksistaan SVT:lle: ”Loppua kohden kipu oli invalidisoivaa” (IS 11.11.2014)

Entinen Jehovan todistaja seuraajistaan: He odottivat ulko-ovellakin, kiersivät taloa ja menivät ikkunoiden ohi (Yle 29.3.2015)

Eri uskonlahkojen entiset jäsenet ovat viime vuosina kertoneet julkisesti elämästään, jossa yhteisö kieltää verensiirrot, hylkää eronneet jäsenensä, painostaa ja uuvuttaa naiset jatkuvalla raskauspakolla.

Uutiset eivät houkuttele liittymään uskonnolliseen yhteisöön, päinvastoin: eroajia on yhä enemmän.

Mutta vaikka yhteiskunta maallistuu, Helsingin paraatipaikalla päivystää päivästä toiseen uskollinen uskovaisten joukko. Rautatientori ja Kampin ympäristö on Suomen suosituimpia julistamispaikkoja, koska sen läpi kulkee päivittäin arviolta reippaat 200 000 ihmistä. Siellä on nähty niin hare krishnoja kuin korealaisia nuoriakin, jotka kertovat, että Jumala on oikeasti nainen.

Nämä paasaajat on helppo ohittaa, mutta mitäpä jos pysähtyisi hetkeksi kuuntelemaan?

Hiljaiset julistajat

Tänäkin syksyisenä keskiviikkona ihmiset puskevat Rautatientorilla päin tuulta omiin menoihinsa. Aukion laidalla seisoo kolmen hengen rykelmä jehovantodistajia. Heillä on kaksi kaljakärryn näköistä, vedettävää telinettä, joissa on jaossa kirjasia jehovien Raamatun-tulkinnasta muun muassa saksaksi, ruotsiksi, viroksi, urduksi ja swahiliksi.

Suurin osa, no, käytännössä jokainen, kulkija viilettää jehovien ohi. Päinvastoin kuin uskonjulistajat kaduilla yleensä, jehovien taktiikkaan ei kuulu kalastelu, vaan he odottavat, että heitä lähestytään.

Jos kansa on ryhtynyt kohuotsikoiden vuoksi suhtautumaan uskonliikkeisiin epäilevästi, niin myös uskonliikkeiden suhde mediaan on varautunut. Ei ole ihme, että nämä kolme Suomen ehkä julkisimmalla paikalla seisovaa jehovaa eivät halua valokuviin.

Virallisen haastattelun saa Markus Laurilalta. Hän vastaa jehovien julkiseksi todistamiseksi kutsutusta toiminnasta Helsingissä.

"Meistä liikkuu monenlaisia ajatuksia, mutta ne eivät vaikuta meidän työhömme."

Hän arvelee, että katuvuorossa olleet uskonsisarukset ovat pelkästään ujostelleet eivätkä siksi halunneet nimiään ja kuviaan lehteen.

– Meistä liikkuu monenlaisia ajatuksia, mutta ne eivät vaikuta meidän työhömme. Hyvin julkisestihan me siellä ollaan.

Laurila kertoo, että jehovien todistuskärryt ovat olleet Helsingin keskustassa kesästä 2013. Maailmanlaajuinen kampanja polkaistiin käyntiin jehovien päämajasta Yhdysvalloista. Ensimmäisen vajaan vuoden aikana Helsingin keskustan kahdesta kärrystä – toinen on Asematunnelissa – jaettiin 3 361 lehteä ja 1 730 kirjasta, lukee Laurila tilastoja.

Laurilan mukaan toimintaa pyörittävät vapaaehtoiset, jotka yhteisö organisoi kolmen tunnin vuoroihin. Kärryille on pyydetty lupa kaupungilta ja kiinteistön omistajilta.

Kärrytoiminta on kuulemma saanut niin hyvää palautetta, että sitä jatketaan. Ihmisten tavoittaminen kadulta on helpompaa kuin kodeistaan.

Rautatientorilla vanhempi, punaiseen tuulitakkiin pukeutunut jehovantodistajanainen hymyilee ystävällisesti.

– Jos joku asia askarruttaa, meiltä voisi tulla suoraan kysymään, hän sanoo.

– Mutta ketäpä näinä aikoina Raamattu kiinnostaa, tuhahtaa seurueen mies.

Hän on sonnustautunut harmaaseen pikkutakkiin ja ruskeaan kravattiin. Kaikki ovat korostuneen konservatiivisesti pukeutuneita. Naisilla on reilusti polven alle ulottuvat hameet.

– En ole kyynikko vaan realisti. Tämä uskonasia on ihmisten aika vaikea sulattaa, mies jatkaa.

– Eikä me olla sillä lailla massoista kiinnostuneitakaan, hän jatkaa vielä mutta korjaa sitten, ettei oikeastaan sitä tarkoittanut.

Varsinainen tarkoitus jää epäselväksi, sillä mies kaivaa esiin pädinsä ja selaa tabletti-Raamatusta esiin kohdan Apostolien teoista, jonka takia jehovat täällä ovat, ja alkaa lukea sitä ääneen. Siinä puhutaan julistamisesta.

Punatakkinen nainen kertoo, että he tarjoavat myös ”ilmaisia Raamattukursseja” ja jotkut tulevat varta vasten hakemaan Vartiotorni-lehden. Niitä menee kuulemma parikymmentä päivässä.

Katu, uusi olohuone

Auli Vähäkangas, käytännöllisen teologian professori Helsingin yliopistosta, sanoo, että katu on uusi olohuone. Siksi myös aiemmin ihmisten koteihin pyrkineet jehovat ovat sinne parkkeeranneet.

– Koteihin ei noin vain enää pääse.

Vähäkangas muistuttaa, että ennen Suomessa oli tapana pyytää kahville ja pullalle kaikki, jotka ovelle ilmestyivät. Nykyään ovikellojen soitteluun suhtaudutaan paljon tympeämmin, sitä pidetään jopa häirintänä. Sitä paitsi kerrostalojen alaovilla on nykyään ovikoodit ja summerit.

– Myös mormoneilla on ollut samanlainen ovelta ovelle -menetelmä, mutta en muista, milloin olisin heihin viimeksi törmännyt.

Vähäkankaan arvion mukaan katujulistajat ovat niitä yhteisönsä kaikkein sitoutuneimpia jäseniä, jotka ovat hyvin syvällä liikkeensä ajatusmaailmassa.

– Monissa yhteisöissä myös toivotaan, että tietty määrä katutyötä on tehtävä.

 


”Jeesus korjaa särkyneet sydämet”, lupaa Sampo Leevi Santasalon liivimerkki.

 

Ennemmin saunaan

Myös Kansanlähetys on toivonut väkeään jalkautumaan.

– Katuevankeliointi on sellainen kulttuurinen juttu, joka sopii mielestäni Suomeen erittäin huonosti, sanoo kuitenkin Touko Hjelt, aktiivinen seurakuntalainen, harrastajateologi ja bloggaaja.

Hänellä on omaa kokemusta aiheesta Kansanlähetyksen Raamattukurssilta muutaman vuoden takaa. Vuoden mittaiseen kurssiin kuului viikon mittainen ”hands on -jakso”, jolloin kurssilaisten odotettiin tekemään lähetystyötä kadulla. Hjelt tunsi katutyön itselleen niin vieraaksi, ettei hänen tarvinnut siihen osallistua.

– Tunnen tyyppejä, joiden on luontevaa lähestyä vieraita ihmisiä, mutta se vaatii tietynlaista luonnetta. Suomalaisia alkaa ärsyttää, jos kadulla tuputetaan jotakin. Siitä syntyy vastareaktio. Itse huomaan sen esimerkiksi sähkönmyyjien kohdalla. Tulee tunne, että suljen korvani enkä varmasti vaihda sähkösopimusta, vaikka kuinka säästäisin rahaa, Hjelt kuvailee.

Hjeltin mielestä kadulla julistaminen on myös eräänlaista mielikuvituksen puutetta.

– En halua kyseenalaistaa ihmisten kutsumusta, mutta nykyaikana voisi pohtia sitä, mikä yleisö on ja millaisella retoriikalla sen tavoittaa. Yhden käännynnäisen hankkimiseen tarvitaan todella jäätävä määrä tunteja kadulla.

Tehokkainta hengellinen työ on Hjeltin kokemusten mukaan tuttujen kesken.

– Saunan lauteilla ystävän kanssa olut kädessä, siellä ne syvällisimmät jutut muutenkin puhutaan.

Mikä on aitoa?

– Mikä se on se aito avioliitto? Olen ollut kolme kertaa naimisissa, että olikohan niistä avioliitoista mikään aito, venkoilee Leo Mirala valkoisen teltan ovensuulla.

Aito avioliitto -liike on pystyttänyt metroaseman sisäänkäynnin luo telttakatoksen, jonka sisällä on pöytä ja pari tuolia. Siellä kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka pyrkimys on kumota eduskunnan jo hyväksymä sukupuolineutraali avioliittolaki. Tämän jutun ilmestyessä nimien keräys on jo päättynyt ja aloite menee eduskunnan käsittelyyn.

Mirala on leppoisa helsinkiläiseläkeläinen, jolla ei ole kiirettä minnekään. Hän tuntee keskustan paasaajat.

– Vaalien aikaan tykkään pyöriä Kampin keskuksen edessä ja kuunnella, kuinka oikein sotketaan uskontoa ja politiikkaa keskenään.

Hän kertoo hekotellen kuulemastaan näkemyksestä, jonka mukaan kaikki maankuoren alla oleva on lähtöisin saatanalta, myös fossiiliset polttoaineet.

"Haluan säilyttää avioliiton miehen ja naisen välisenä."

Aito avioliitto -liikkeen teltan on tänään, niin kuin useimpina muinakin päivinä, pystyttänyt vantaalainen Arto Jääskeläinen. Liike ei virallisesti ole uskonnollinen, mutta monet sitä kannattavista ovat.

– Haluan säilyttää avioliiton miehen ja naisen välisenä, Jääskeläinen sanoo.

– Itse perustelen tätä maallisilla näkökulmilla. Avioliitto on vakiintunut miehen ja naisen asiaksi.

Asia on hänelle niin tärkeä, että hän seisoo täällä vapaaehtoisena kuutena päivänä viikossa, vaikka myöntääkin, että katutoiminta on melko tehotonta.

– Aika pieni osa ihmisiä tässä saadaan kiinni, Jääskeläinen sanoo.

Ainoa toinen asia, johon Jääskeläinen käyttää yhtä paljon aikaa, on ”tietokoneohjelmat ja Linux”.

Leo Mirala on edennyt teltan sisään ja kyselee lierihattupäiseltä pieneltä naiselta, että eikös Daavidilla ollut Raamatussa tuhat vaimoa, mitäs siihen sanotte.

 


 

Hattupäinen nainen käy omaa keskusteluaan:

– Minä rakastan lapsia. Minulla oli aivan ihana isä. Kyllä poikalapsikin tarvitsee äidistä naisen mallin.

Hetken päästä hän toivottaa Miralan helvettin.

– Taisi ylittää valtuutensa, Mirala toteaa.

Sisällä teltassa Ali Hagi ja Farah Ahmar näyttävät henkilöllisyystodistuksiaan ja allekirjoittavat kansalaisaloitteen.

– Eettisistä syistä, Hagi selittää.

– Samaa sukupuolta olevien on mahdotonta olla parisuhteessa. Miten yhteiskunnassa käy esimerkiksi lisääntymisen? Hagi perustelee. Ahmar nyökyttelee.

Mirala ei aloitetta allekirjoita.

Jeesuskin tulee

Simonpuistikoksi kutsutulla alueella Lasipalatsin ja vanhan linja-autoaseman kulmassa ripsii jo. Aukion laidalla töröttää vaatimaton banderolli, jossa lukee ”Jeesus sanoo: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”. Sen ympärillä häärää virolaiselta raksamieheltä näyttävä siilipää.

Keltainen heijastinliivi hämää, sillä Ed Gamman on Brasiliassa syntynyt britti ja baptisti.

– Uh, jehovat, I don't like them, Ed nyrpistää nenäänsä.

– Mutta aito avioliitto -tyypit, ne ovat jees, hän hymyilee ja nostaa peukkuaan.

"Haluan, että he kuulevat Jeesuksesta ja pelastuvat."

Ed, miksi pojotat täällä vesisateessa keskellä päivää heijastinliivi päällä jakamassa lappusia Jeesuksesta?

– Haluan moikata ihmisiä ja saada heihin yhteyden. Se vaatii työtä ja monta tapaamista. Haluan, että he kuulevat Jeesuksesta ja pelastuvat, Ed selittää suupielet vaahdossa.

Kuten kadulle jalkautuneilta saarnaajilta usein, Ediltä on vaikeaa saada konkreettisia vastauksia siihen, mitä oikeastaan on tapahtunut, että hän on nyt tässä.

– Jumalan henki johdattaa minua sinne, mihin pitää mennä. Tämä on työni nykyään, siksi ehdin olla täällä.

Suomeen Ed tuli reilut kymmenen vuotta sitten, silloisen työnantajansa Neste Chemicalsin IT System Manageriksi. Työelämän verkostoitumiseen tarkoitetussa nettiyhteisö Linkedinissä Edin titteli on nykyään Chief Evangelist Officer, joka viittaa hänen toimenkuvaansa Jeesuksen puhemiehenä.

Niihin aikoihin ajoittuu Edin kertoman mukaan myös se, ”kun jotain syvällisempää tapahtui”. Tapauskovainen kirkossakävijä tunsi tarvitsevansa elämänmuutoksen ja luki kiihkeästi Raamattua. Edin supliikki olemus vihjaa, että mies on viihtynyt ja menestynyt yö­­elämässä, ja sellaiseen menoon hän itsekin viittaa.

– Yhtäkkiä Raamattua lukiessani tajusin, että elän synnissä ja evoluutio on valhetta, sanoo IT-alan yliopistokoulutuksen saanut mies.

Nyt Ed on siis täällä, Helsingin keskustan kaduilla, joka päivä, joskus 11 tuntiakin. Hän jakaa Helsingin Baptistilähetyksen lappusia, joissa on lainauksia Raamatusta.

Ehditkö tehdä mitään muuta?

– En, en oikeastaan, Ed vastaa.

 


Riku Garam on ollut uskossa vasta puoli vuotta. Hän haluaisi tulla useammin kadulle, jonne ehtii noin joka toinen päivä.


Jeesuksen veri jne.

Edin seuraksi ilmestyy viluisen oloinen Riku Garam. Kaulaliinan kääriytynyt, lempeästi hymyilevä Garam on kuin nuoren, uskovaisen miehen prototyyppi. Puoli vuotta sitten uskoon tullut Riku käy töissä, mutta yrittää silti ehtiä kadulle puhumaan pelastuksesta.

– Sydämessä on polte, että joka päivä tulisin. Mutta käytännössä tulen joka toinen päivä.

Garam puhuu Jeesuksen verestä, joka pesee sydämen puhtaaksi.

– Uskoontulon ihmeestä puhutaan liian vähän. Se oli elämäni paras päivä, kun sain antaa elämäni Jeesukselle.

Hän tuntee Edin jo entisestä elämästään. Miehet muun muassa kävivät samoissa bileissä.

Mutta nyt sujuvasti espanjaa puhuva Chief Evangelist Officer bongaa espanjalaisen oloisen parin ja bingo, saa heidät pysähtymään.

Suomessa asuvat Alejandro Gomez ja Laura Sanchez rupattelevat hetken Edin kanssa. Espanjankielisestä puheesta erottuu useasti sana ”katolinen”.

– Emme yleensä pysähdy katusaarnaajien kohdalla, mutta ihmettelimme sitä, että hän puhui espanjaa, Gomez sanoo.

Gomez tunkee Edin ojentaman lehtisen taskuunsa ja jatkaa Sanchezin kanssa matkaa. Ainakaan vielä he eivät ottaneet Edin saarnaamaa evankeliumia sydämeensä.

Ed ei lannistu.

– Maailma on loppumassa, siitä on olemassa kaikki merkit, kuten maanjäristykset ja ihmismassojen vaellukset. Jos se loppuu tänään, niin olen ainakin tehnyt jotain Jeesuksen hyväksi. Saanko muuten rukoilla teidän puolestanne?

Internet ajan "vapaa sanan" he...

Kuuleeko kukaan? Uskonlahkot kampanjoivat sitkeästi

Missä on toimittajan etiikka, tiedonvälityksen puolueettomuus, ammattiylpeys?Jutun sisältö pelkkää ennakkoasenteellista, tarkoitushakuista ,sensaatiohakuista asioiden vääntelyä ja ammmattitaidotonta nimittelyä. Me Naisetkin on näköjään etsinyt uuden journalistisen linjansa Seiskan , Hymyn ja ja iltapäivälehtien joukosta.Tälläisestäkö ammattitaidoasta suomalaiset toimittajat ja aikakauslehdet ovat ylpeitä ja haluavat tulla tunnetuiksi? Sääli
Lue kommentti
Toimittaja takaisin peruskouluun

Kuuleeko kukaan? Uskonlahkot kampanjoivat sitkeästi

Jos otsikkona on "Uskonlahkot kampanjoivat sitkeästi", täytyy olla todella huono yleissivistys toimittajalla, joka sotkee avioliittoaloitteen samaan tekstiin. Vai ymmärryksessäkö se vika on? Kuten moni muu suomalainen, allekirjoitin aloitteen järkisyistä. Nykyinen laki on paljon sukupuolineutraalimpi ja tasa-arvoisempi kuin Tahdon-aloitteen lakiehdotus. Liitto, jossa on puolet naista ja puolet miestä, on neutraali toisin kuin pelkkää naista tai pelkkää miestä sisältävä liitto. Eikö järki kerro...
Lue kommentti

Jos selviää!

Tuntuuko siltä, että vaalikeskustelut eivät paljasta tarpeeksi eroja presidenttiehdokkaiden välillä? Haluaisitko tehdä äänestyspäätöksesi mieluummin höpöhöpöjuttuihin ja mutu-tuntumaan nojaten? Hyvä! Tässä on sinulle sopiva vaalikone, joka paljastaa sielunkumppanuutesi asteen eri ehdokkaiden kanssa. Vastaukset on koottu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Ylen artikkeleista sekä omasta päästä. 

Parisuhdevisailu palaa ruutuihin uusin jaksoin, uudella ohjelmapaikalla. 

IS TV-LEHTI:  Iloinen puheensorina käy Akun Tehtaalla Ylöjärvellä yleisön asettuessa paikoilleen lavan eteen asetelluille tuoliriveille. Käynnissä ovat Napakympin kuvaukset. Sarja teki paluun viime syksynä 15 vuoden tauon jälkeen. Napakymppi oli kirjaimellisesti täysi napakymppi, joka keräsi parhaimmillaan liki miljoonayleisön.

Nyt parisuhdevisailu palaa ruutuihin uusin jaksoin, uudella ohjelmapaikalla. Amorin nuolet sinkoilevat tänä keväänä sunnuntaisin parhaaseen katseluaikaan.

Kari Salmelaisen saappaisiin hypänneellä Janne Katajalla on juontajana ohjelmassa tärkeä rooli. Hän toimii seremonianmestarina, joka ohjaa keskustelua ja kuittailee hyväntahtoisesti osallistujien vastauksille. Komiikkaa syntyy väkisinkin oudoista kysymyksistä ja tahattoman hassuista vastauksista. Yleisössä hurrataan, kun Kataja ja hänen työparinsa pianisti Lenni-Kalle Taipale astuvat estradille. 

”Ei tänne ole pakko tulla tositarkoituksella, vaan riittää, jos haluaa kokea seikkailun.”

Voiko tv-ohjelmasta löytää tosirakkauden? Näin uskovat ainakin ohjelmassa itsensä likoon laittavat. Viime syksyn saldo parinmuodostuksessa jäi tosin melko laihaksi, ja moni orastava romanssi nuupahti heti Napakymppi-matkan jälkeen.

– Mielestäni kilpailijoilla on ollut oikeat motiivit ohjelmaan lähtiessä. Ei tänne ole pakko tulla tositarkoituksella, vaan riittää, jos haluaa kokea seikkailun. Vieraan ihmisen kanssa reissuun lähteminen jos mikä on seikkailu, Janne Kataja sanoo.

Ohjelmassa kumppania haetaan keskustellen, ei ulkonäköperustein.

– Uskon, että kun saadaan enemmän pareja prosessiin, niin kyllä tulee täysosumiakin. Se riittää, jos vaikka 40 parista yksi jatkaa yhdessä. Se on sitten Napakympin napakymppi! Kataja hymyilee.

Lenni-Kalle Taipale on samaa mieltä, vaikka tv-ohjelma on parisuhteen muodostukselle melko erikoinen ympäristö.

– Ihmiset ovat mukana aika tosissaan. Toki pitää olla pilkettä silmäkulmassa, mutta ei kukaan ole tullut tänne hakemaan vain ruutuaikaa.

Napakymppi, Nelonen su klo 20.00