Sinne meni! Mitäs nyt? Kuva: Shutterstock
Sinne meni! Mitäs nyt? Kuva: Shutterstock

Älypuhelimen imei-koodiin ja paikannuspalveluihin kannattaa tutustua jo ennen kuin luuri hukkuu.

Taas on se aika, kun aurinkoiset terassit, hyvä festarimeininki ja yöttömät yöt taltioidaan puhelimiin kuvin ja videoin. Joskus käy kuitenkin niin, että kesäyöhön katoaa muistikuvien lisäksi se puhelinkin.

Sekä poliisista että vakuutusyhtiö Pohjolasta kerrotaan, että kesällä omaisuutta katoaa selvästi enemmän kuin muina vuodenaikoina.

Älypuhelimen katoaminen aiheuttaa paitsi tietoturvariskin myös kovan vaivan: sinne menivät paitsi yhteystiedot myös kuvat ja muut tiedostot. Mutta mitä pitää tehdä, kun luuri katoaa?

1. Ota yhteys puhelinoperaattoriisi

Ilmoita kadonneesta puhelimesta heti operaattorillesi. Vastuusi liittymällä tehdyistä ostoista katkeaa tähän.

Liittymän voit sulkea tilapäisesti soittamalla palvelunumeroon tai kirjautumalla operaattorisi nettisivuille. Tähän tarvitset omat tunnukset tai nettipankkitunnukset.

2. Etsi puhelintasi paikannuspalvelun avulla

Kaikilla älypuhelinvalmistajilla on omat sovelluksensa, joiden avulla voi hallita kadonnutta puhelinta. Niillä voit yrittää paikantaa puhelimen, hälyttää merkkiääntä, lukita puhelimen tai asettaa puhelimen kadonnut-tilaan. Samsungin sovellus myös hälyttää, jos puhelimeen vaihdetaan uusi SIM-kortti.

Jos pelkäät, että arkaluontoiset tiedot joutuvat vääriin käsiin, varminta on tyhjentää puhelin. Jos olet tallentanut puhelimen sisältöä pilvipalveluihin, saat palautettua ne takaisin.

Eri valmistajien sovellukset:

Iphone

Samsung

Muut Androidit

Microsoft

3. Kysy löytötavaroista

Hyvällä tuurilla mukava muukalainen on noukkinut kännykän talteen ja vienyt sen paikan työntekijöille säilöön. Jos puhelimesi katoaa esimerkiksi viikonlopun aikana baariin, kannattaa sitä tiedustella sieltä mahdollisimman pian. Useat baarit toimittavat tavarat löytötavaratoimistoihin maanantaisin. Luurin noutaminen toimistosta voi maksaa useammankin kympin. Taksit vievät asiakkailta jääneen omaisuuden yleensä poliisille tai löytötavaratoimistoihin, mutta siinä voi joskus kestää pitkäänkin.

4. Jos puhelimesi on varastettu, tee heti rikosilmoitus

Sähköisen rikosilmoituksen voit tehdä kätevästi netissä. Vakuutusta varten tarvitset rikosilmoituksesta ilmoitusjäljennöksen. Poliisi toimittaa sen sinulle 1–3 viikossa.

Tarvitset myös puhelimesi imei-koodin. Imei-koodi on 15-numeroinen laitetunnus, joka toimii ikään kuin puhelimesi sosiaaliturvatunnuksena. Sen avulla operaattorit voivat estää varastetun puhelimen käytön verkossa.

Imei-koodi kannattaa ottaa itselleen talteen. Sen näkee esimerkiksi puhelimen säilytyslaatikosta, ostokuitista, akusta ja puhelimen tiedoista. Saat koodin myös näppäilemällä puhelimeen *#06#

Jos pelkäät, että puhelimesi tietoihin on päästy, vaihda esimerkiksi Facebookin, sähköpostin ja muiden palveluiden salasanat.

Mitä vakuutus korvaa?

Vaikka vakuutus harvemmin korvaa hukattua puhelinta, kannattaa asia aina varmistaa.

Varastettu puhelin voidaan tilanteesta riippuen korvata koti- tai matkavakuutuksesta. Molempia varten tarvitset vähintään ilmoitusjäljennöksen rikosilmoituksesta.

Tutustu vakuutuksesi ehtoihin jo etukäteen. Joillakin vakuutusyhtiöillä korvauksen saaminen matkavakuutuksesta edellyttää, että puhelin on hävinnyt yli 50 kilometrin päässä kodistasi. Matkavakuutuksessa ei ole aina omavastuuosuutta, tai jos on, niin se on usein pienempi kuin kotivakuutuksesta.

Korvaussumma riippuu puhelimen iästä sekä omavastuun osuudesta.

Lähteet: Poliisi, OP-Pohjola, Dna, Elisa ja Sonera.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

– Idiootit ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, sanoo Italiassa asuva Ella Kanninen.

Helsingin Sanomat kertoi tammikuun alussa , että seksuaalista ahdistelua vastustava #metoo-kampanja sai Italiassa aikaan raivoisan vastareaktion (HS 1.1.). Artikkelin mukaan saapasmaassa ei ole tavatonta, että miehet kouraisevat tavatessa tuttavallisesti naispuolisia kavereitaan takapuolesta.

Italiassa viisitoista vuotta asunut juontaja Ella Kanninen, 43, ei tunnista nykyistä kotimaataan kuvauksesta.

"En näe tässä asiassa kulttuurieroja."

– Huono käytös, kuten toiseen ihmiseen käsiksi käyminen, on yhtä huonoa niin Italiassa kuin kaikkialla muuallakin. Seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä ja kiusaamista, joka on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. En näe tässä asiassa kulttuurieroja, Ella sanoo.

Italialainen kulttuuri on toki suomalaista kehollisempaa. Lämmin ilmasto mahdollistaa kevyen vaatetuksen, hyvältä näyttäminen ja pikku flirtti ovat tärkeää.

Ellasta ne eivät täytä ahdistelun määritelmää. 

– Ystäväpiirini Italiassa on laaja, tunnen naisia leipomotyöntekijöistä tv-toimittajiin. Olemme keskustelleet tästä aiheesta paljon. Yhdelläkään meistä ei ole miespuolisia tuttuja, jotka tervehtisivät käymällä luvatta kiinni. Se olisi yhtä tökeröä Italiassa kuin Suomessakin, Ella toteaa. 

– Poskisuudelmat sen sijaan kuuluvat asiaan niin miesten kuin naistenkin välillä. Samoin toisen ulkonäöstä heitetyt kohteliaisuudet tai viheltely kadulla, kun viehättävä nainen kulkee ohi. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vallankäyttö ja törkeä ahdistelu, juontaja korostaa.

"Hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni."

Käsi polvella

Italiassa tv-alan töitä monta vuotta tehnyt Ella muistaa omalta uraltaan vain yhden arveluttavan tapahtuman.

– Kymmenisen vuotta sitten olin lounaalla miespuolisen tv-pomon kanssa. Lounaan lopuksi hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni. Tartuin siihen, siirsin sen hänen omalle polvelleen ja totesin, että minulla on poikaystävä. Asiaan ei palattu, eikä torjuminen vaikuttanut töihini millään lailla, Ella kertoo.

– Tämä olisi voinut sattua missä tahansa muuallakin. Idiootit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten koskemattomuutta tai reviiriä, ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, Ella toteaa.

"Aloimme ystäväni kanssa karjua niin, että heppu säikähti."

Reippaalla otteella

Lisäksi Ellalle on eri puolilla Eurooppaa metrossa ja busseissa sattunut tilanteita, joissa joku on hivuttautunut ruuhkan varjolla vaivihkaa selvästi liian lähelle aivan takapuolen taakse ”hinkuttamaan”.

– Paras suhtautumistapa on kääntyä ympäri, katsoa tyyppiä silmiin ja kysyä napakasti: Mitä luulet tekeväsi? Se yleensä auttaa, oltiinpa missä tahansa. Varpaille tallominen on myös hyvä keino, Ella nauraa.

– Joskus on käynyt niinkin, että kyseessä on todella ollut viaton kanssamatkustaja, joka pelästyy silminnähden reaktiotani. Silloin ei auta kuin pahoitella. 

Italiassa viettämiensä vuosien aikana Ella on huomannut, että tasa-arvo etenee koko ajan. Naisen asemasta ja esimerkiksi perheväkivallasta puhutaan paljon, samoin miesten ja naisten palkkaeroista.

– Suomea ja Pohjoismaita pidetään Italiassa tasa-arvon mallimaina, Ella Kanninen sanoo.

 

On aika hemmetin vaikeaa rakastaa kroppaa, joka paisuu yhden syksyn aikana lähes seitsemän kiloa.

Kuten useimmat tuntemani naiset, olen ollut ulkonäkööni tyytymätön noin kahdeksanvuotiaasta. Nyt olen oppinut, etten saisi olla. Olisi trendikkäämpää syleillä näitä ainutkertaisia muotojani ja arvostaa sitä, mihin kehoni pystyy, ei sitä, miltä se näyttää.

Kanankakat. Siitä on kehopositiivisuus kaukana, kun yhden syksyn aikana lihoo lähes seitsemän kiloa. Yhtään ei tee mieli syleillä näitä entisten kurvien päälle kasvaneita uusia kurveja. Ne tarkoittavat, että saan kantaa taas läjän lempifarkkuja ja hintavia ulkovaatteita kirppiskeräykseen.

Paisuminen tuntui lisäksi epäreilulta. Syksyn ajan olin treenannut enemmän kuin ikinä, noin neljästi viikossa. En mässäillyt, mutta ehkä juoksukoulu kasvatti ruokahaluani samaan tahtiin kuin lähestyvät nelikymppiset hidastivat aineenvaihduntaani. (Vai hidastivatko sittenkään? Taas yksi asia, josta niillä mokomilla on kiistanalaisia näkemyksiä.)

Hetken sain kyllä uskoteltua itselleni, että lisäkilot ovat vain lihasmassaa. Ehkä viidesosa niistä onkin.

 

”Muinoin, kun vielä verhouduimme mammutinnahkoihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.”

Ironista on, että biologian puolesta voisin olla kehooni aika tyytyväinen. Muinoin, kun vielä verhouduimme mukavasti väljiin mammutinnahkoihin emmekä pillifarkkuihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.

Se jaksaa juosta kympin ja hiihtää kaksi. Se kyykkää neljä tuntia putkeen (suppilovahveroiden perässä, ei muuten), kiipeää leikkipuistossa hämähäkinverkon huipulle ja nostaa kymmeniä kiloja suorille käsille. Se on tehnyt lähes tyhjästä, synnyttänyt ja ruokkinut kolme uutta ihmistä. Loistokapine oikeastaan.

Saan kai silti vähän surra sitä, minkä olen menettänyt? Nimittäin luottamukseni siihen, että reippaasti liikkumalla ja fiksusti syömällä pysyn sen näköisenä kuin toivon.

”En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä, joten näillä mennään.”

Kun kehopositiivisuus tuntuu liian vaikealta, treenaan kehorealismia. En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä 3-4 kerrasta viikossa, joten näillä mennään. En ehkä enää koskaan mahdu siihen 38-kokoiseen ruusumekkoon, jossa muutama vuosi sitten juhlin veljeni häitä, mutta voin ostaa uuden ja yhtä kauniin, kokoa 42.

Ei kehoaan tarvitse joka päivä niin ylenpalttisesti rakastaa, mutta sen kanssa kannattaa tulla toimeen. Tämän minäkin yritän muistaa – myös sitten, kun (yllättävän pian) kroppani lakkaa olemasta biologinen loistokapine.

Kysely

Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi?