No mutta kantarelli on pyhä. Tämä juttu ei koske sitä. Kuva: Shutterstock
No mutta kantarelli on pyhä. Tämä juttu ei koske sitä. Kuva: Shutterstock

Anteeksi vain, sienihullut, jotka aina tähän aikaan vuodesta valtaavat koko julkisen tilan sienihihhuloinnillaan. Meitä kaikkia eivät sienet kiinnosta.

1. Sienet ovat pääasiassa vettä, joten niiden ravintoarvo on aivan morjens. Joo, niissä ei ole rasvaa, mutta ei ole kurkussakaan.

2. Ai niin, rasvasta puheen ollen: jotta sieni maistuu miltään, se täytyy kärventää voissa ja hukuttaa kermaan.

3. Sienien "monipuolisuutta" kuvaa, että niistä voi tehdä neljää ruokaa: sienipiirakkaa, sienisalaattia, sienikeittoa ja sienikastiketta. Tietysti voit aina "piilottaa sieniä lihapullataikinaan" tuomaan... öh, kuitua? Nam.

4. Sieniä voi valokuvata sosiaaliseen mediaan vain yhdellä tavalla: sienet kaadetaan läjäksi pöydälle ja otetaan kuva. Jopa vauvakuvat ovat mielenkiintoisempia.

5. Sienten maussa on kaksi variaatiota: joko ne eivät maistu miltään tai sitten ne maistuvat sietämättömän paljon sieneltä.

6. Sieniin saa suhtautua vain tosikkomaisen positiivisesti. Ne ovat ihania, piste, tai olet ääliö.

7. Sienisaaliissa kilpailu on nössyköiden oma olympialaji: kukaan ei kehtaa sanoa, että muisteletko tosiaan kuolinvuoteella, kuinka paljon sieniä tuli kerättyä.

8. Sienten HYVÄ puoli on niiden nimet: haisuseitikki, karvarousku, munahapero, myrkkynääpikkä, mutta let's face it, kuinka monta kertaa nämä jaksavat naurattaa.

9. Suomalaisten sienten hehkutus on isänmaallista höperehtimistä vaaleanpunaisen filtterin läpi. Joo, meillä kasvaa suppilovahvero, mutta joissakin maissa kasvaa avokado.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Siis hä?

Kummasteletko sinäkin somen sienisaaliskuvia? Näistä syistä sienet ovat EVVK

Siis voiko "journalismi" enää alemmas vajota?. Ensinnäkin kirjoittaja ei ilmeisesti sienistä pidä, mm. Maku aihe ei pidä alkuunkaan paikkaansa. eikä kyllä moni mukaan asia... Jos sienistä ei pidä niin kirjoittaa, "en pidä sienistä". Mutta valehtelemaan/muunneltua totuutta, ei pitäisi lähteä kirjoittamaan....
Lue kommentti

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.