Ultra Bran Sinä lähdit pois -kappale syntyi neljässä tunnissa laulukilpailua varten.

Yksi 90-luvun suomipopin legendaarisimmista biiseistä, Ultra Bran Sinä lähdit pois, syntyi aikoinaan neljässä tunnissa.

– Vanha ylioppilastalolla oli leikkimielinen kilpailu, aikaa oli vain neljä tuntia tehdä biisi. Sinä lähdit pois on ollut omituisin yksittäisistä sävellyprosesseista, Kerkko Koskinen muisteli Radio Suomipopilla.

Biisissä lauletaan yön viimeinen drinkki, aamiaiseksi vaihtuu. Tämä pätkä aiheutti aikoinaan plagiointiepäilyjä, sillä kahdessa muussakin suomalaisessa kappaleessa lauletaan näin.

– Nämä sanat oli piti sisällyttää kilpailubiiseihin, Kerkko selitti.

Sinä lähdit pois oli Ultra Bran vuonna 1997 julkaistun Kroketti-albumin ainut single, ja se sai paljon radiosoittoa. Siitä tuli myös yksi 90-luvun suosituimmista erobiiseistä.

Kerkko lahjoi kaverinsa juomilla

Kerkko Koskinen kertoi Me Naisten haastattelussa reilu 15 vuotta sitten, että koko bändi – Ultra Bra – sai alkunsa, kun hän kuuli vuonna 1994 kilpailusta, jossa etsittiin uusia yhteiskunnallisia lauluja.

– Soitin kavereilleni ja sanoin, että nyt osallistutaan. Tarvitsen sanoja
ja laulajia. Tulkaa meille, tarjoan juomat. Istuimme pöydän ääreen ja löin paperit eteen. Aamulla heräsin ja katsoin, mitä olimme saaneet aikaan. Suurin osa alkuaikojen lauluistamme syntyi samaan tapaan, illanistujaisissa. Sen takia niissä kai on vähän häirikkömeininki, Kerkko kertoi vuonna 1998.

Katso klippi Kerkon haastattelusta. Jos video ei näy, voit katsoa sen myös Radio Suomipopin sivuilta.

Video: Radio Suomipop/Nelonen

Lue myös:

Paula Vesala Kerkko Koskinen Kollektiivista: "En ole jättänyt bändiä lopullisesti"

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****