Oopperabaritoni Waltteri Torikka on uudella levyllään paitsi romanttinen myös pompöösi.

Oopperabaritoni Waltteri Torikka singahti pari vuotta sitten Tähdet, tähdet -ohjelmasta populaarimusiikin tähtitaivaalle. Uudella levyllään hän on perimmäisten kysymysten äärellä. Torikan tapauksessa tässä ei ole mitään uutta: edellisen levynsä nimi oli Sydän, jatkoa sille tarjoava uutukainen tottelee otsikkoa Rakkaus.

Poplaulelman ja klassisen musiikin välissä taiteilevalle Torikalle on selvä sosiaalinen tilaus. Hän on pitkästä aikaa suomalainen tähti, joka pystyy keräämään faneja sekä klassisen että popin piiristä.

Kenties tästä samasta maksimaalisen voitontavoittelun mahdollisuudesta johtuu, että Torikka tuntuu myös häpeilemättömän stailatulta. Rakkaus-levyn kappaleet on kolmea lukuun ottamatta kerätty ”suuresta suomalaisesta rakkauslaulukirjasta”, ja itse tähti näyttää kuvissa kuin kuvastosta repäistyltä. Mielessä käy: missä on todellinen Torikka? Vai onko se todellakin tässä?

Pepe Willbergin jalanjäljissä

Tärkein eli tähden baritoni on kunnossa, ja se soi muhkean karismaattisesti läpi levyn. Muutama laulukin nousee ylitse muiden. Kohokohdaksi paikantuu Kummisetä-elokuvasta tuttu Speak Softly Love, joka tunnetaan suomeksi nimellä Puhu hiljaa rakkaudesta. Kappale kasvaa Torikan ja Jyväskylä Sinfonian käsissä otsikkonsa vastaisesti häpeilemättömän pompööseille kierroksille.

Levyltä kannattaa nostaa esille myös komeasti kiitävä Se tunne saa muut lentämään, joka on säveltäjä Matti Mikkolan käsialaa. Mikkola nousi maineeseen jo 1990-luvulla Tehosekoitin-rokkiyhtyeestä ja kappale elävästi mieleen Mikkolan Saimaa-yhtyeen ja Pepe Willbergin menestyksekkään yhteistyön.

Willbergin ja poppariksi puetun Torikan paisuttelevassa patetiassa on paljon samaa.

Kuuntele kahden minuutin kooste levyn kappaleista:

Waltteri Torikka: Rakkaus

(Warner Music Finland)

Taavi Terävä

Waltteri Torikan uusi levy on mahtipontinen rakkauspläjäys

oi voi Valtteri, minusta olet menossa laulullisesti menossa taaksepäin, en kestäisi kuunnella levyäsi. Ylä-äänesi on kireä kuin viulun kieli. Sinun kannattaisi nyt päättää, haluatko jäädä viihdelaulajaksi vai pitäisikö jaksaa opetelle ne ylä-äänet myös, niissä laulusi menee huudoksi. Kaipaat kunnon opettajaa vielä 10 vuotta, sitten voisimme ajatella, että olet johonkin oopperaan valmis. Tuolla äänellä ei hirveästi ulkomailla oopperan ovia kolkutella, valitettavasti. Pitää olla enemmän taitoa...
Lue kommentti

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **