Haloo Helsinki! kuulostaa uudella levyllä tutulta, vähän liiankin. Kuva: Sony
Haloo Helsinki! kuulostaa uudella levyllä tutulta, vähän liiankin. Kuva: Sony

Ja se on harmi. Jättisuosion äärellä Haloo Helsinki! olisi voinut tehdä kokeellisemmankin levyn.

Haloo Helsinki! julkaisee kuudennen albuminsa tilanteessa, jota moni kollega kadehtii. Yhtyeellä on povitaskussaan iso nippu hittejä, ja jopa Ylen tv-uutisten päälähetyksessä se on julistettu suomirockin viimeiseksi lipunliehuttajaksi.

Näistä asetelmista nelikolta suorastaan odottaisi edes jonkinlaista kiinnostavaa pyrähdystä epämukavuusalueelle. Näin menestyneellä yhtyeellä luulisi olevan muutamaan taiteelliseen irtiottoon sekä varaa että halua.

Haloo Helsinki! seuraa kuitenkin sitä popmaailmassa useammin kuljettua polkua: Hulluuden highway -levyssä ihan kaikki, varsinkin soundit ja sovitukset, on tehty kuin mittatilaustyönä tukemaan vaikutelmaa yhtyeen suuruudesta.

Joku saattaisi nyt hihkaista, että Oh No Let’s Go on sentään silkkaa diskoa eikä mitään rokkia! Menevän tanssikappaleen askelmerkit seuraavat kuitenkin kovin kliseisiä ja läpikoluttuja jälkiä.

Tekstit jakaantuvat parisuhdeperkausten ja kantaaottavuuksien kesken. Jälkimmäisistä huomion kiinnittää mahtipontinen avausraita Hei Haloo, joka ottaa kantaa someraivon järjettömyyteen.

Läpi Hulluuden highwayn Haloo Helsinki! kuulostaa samalta kuin levyn kannessa poseeraavat hyvinvoivat, tatuoidut ja epäilemättä kurinalaisesti kuntosalilla treenaavat nuoret ihmiset näyttävät: muskelimaiselta, puleeratulta ja keskiluokkaiselta.

Kaikki on täydellisen siististi nipussa, vähän liiaksikin.

Katso ja kuuntele levyltä biisi Hulluuden highway:

Haloo Helsinki!: Hulluuden highway

(Sony)

Laula lujempaa

Voih, Haloo Helsinki! on uudella levyllään puleerattu ja keskiluokkainen

Valitettavasti täytyy todeta, että toimittaja ei ole kuunnellut levyä kokonaisuutena jos pitää sitä keskinkertaisena. Miten kukaan voi sanoa koulukiusaamista, mielenterveysongelmia, kuolemanpelkoa yms aiheita käsittelevää levyä keskiluokkaisena? Kehotan rakkaudella sulkemaan läppärin ja puhelimen ja keskittymään asiaan uudestaan. Me kaikki fanit jotka levystä pidämme emme ole väärässä sanoessamme, että levy on timantti ja tuo iloa, lohtua ja toivoa. Että se siitä puleeratusta...
Lue kommentti
Sami

Voih, Haloo Helsinki! on uudella levyllään puleerattu ja keskiluokkainen

Kyseinen albumi on mielestäni äärimmilleen vedetty uudistumisen suhteen sävellyksistä sanoituksiin. Muun muassa rakas, hei haloo, kärpästen ja oh no lets go on hyvin erilaista kuin mitä bändi ennen on tehnyt. Jos bändi liikaa musiikillisesti uudistuisi, lähtisi myös yhtyeen fanit. Miksi ihmeessä pitäisi tehdä liian erilaista musiikkia, jos yhtyeen soundista digataan jo valmiiksi, tai miksi pitäisi olla jotain mitä ei ole? Mielestäni albumi on ylivoimaisesti yhtyeen paras tähän mennessä. Hieman...
Lue kommentti

Maailma on täynnä kirjahaasteita, mutta kuka oikeasti lukee vuodessa sata romaania, pelkästään klassikoita tai haluaa tieten tahtoen viettää aikaansa huonojen kirjojen parissa?

Lukeminen kannattaa aina. Kirjojen parissa ajan saa kulumaan viihdyttävästi, kirjoista voi oppia uutta ja niistä voi keksiä jutunjuurta muiden kanssa.

Mutta lukeminen on myös terveellistä ja se lisää elinvuosia. Viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa on saatu selvää näyttöä siitä, että kaunokirjallisuuden lukeminen vahvistaa muistia ja voi ehkäistä muistisairauksia.

Tutkijoille ei ole täysin selvinnyt, miksi juuri romaanien lukeminen vaikuttaa näin posiitivisesti muistiin, mutta sen epäillään johtuvan siitä, että lukiessaan ihminen samastuu ja eläytyy toisten ihmisten kohtaloihin. Hän on siis sosiaalinen, vaikka makoileekin yksin omalla kotisohvallaan.  

Mutta mitähän sitä sitten lukisi, kun maailma on pullollaan lukemattomia kirjoja?

Me Naisten kirjahaasteessa löydät helposti uutta ja vähän yllättävääkin luettavaa.

Pelisäännöt ovat selvät: printtaa kirjalista talteen ja etsi sopivia teoksia kirjastoista, ystävien hyllyistä tai kirjakaupoista. Luettuasi kirjan, ruksaa suoritettu kohta ja tartu seuraavaan. Aikaa on vuosi ja rasteja 15.

Aika  alkaa än-yy-tee-nyt!  

1. Kirjan kannet ovat kirkkaan keltaiset.

2. Romaanin päähenkilöllä on sama nimi kuin parhaalla lapsuudenystävälläsi.

3. Kirjailija on kuuma.

4. Kirjan nimessä on adjektiivi.

5. Kirjailija on syntynyt samana vuonna kuin sinä (tai jos olet syntynyt 2000-luvulla, riittää, että kirjailija on syntynyt samalla vuosikymmenellä).

6. Kirjan kannessa on eläin.

7. Romaanissa on kuumaa seksiä.

8. Kirjaa voi värittää tai täyttää.

9. Romaani sijoittuu johonkin lämpöiseen maahan.

10. Kirja on kuuma puheenaihe ja tiedät tekeväsi vaikutuksen, kun luet sitä kahvilassa.

11. Kirjassa on alle 150 sivua.

12. Romaanin nimessä on vain yksi sana.

13. Kirjasta on tehty tv-sarja tai elokuva.

14. Kirjan nimessä on jossain muodossa sana rakkaus.

15. Kirja on kaunis ja sopii täydellisesti sohvapöydällesi/sisustukseesi.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***