Kuvataiteilija Jaana Ristolan teos Very tight / Tight / Normal / Loose / Very loose (2015) nähdään Saara Hannuksen näyttelyssä.
Kuvataiteilija Jaana Ristolan teos Very tight / Tight / Normal / Loose / Very loose (2015) nähdään Saara Hannuksen näyttelyssä.

Kuvataiteilija ja kuraattori Saara Hannus paljastaa tänään auenneessa näyttelyssä kaikille, keitä hän haluaa. – Olen aina ollut kuin avoin kirja.

”Katson sun kuvia netissä. En kestä miten kuuma oot! Odotan sulta viestiä, tai jotain. (Sä teet aina töitä.) Eilen päätin, etten odota sulta mitään. Mut en haluu luopuu susta. Pitää kehittää joku projekti, johon voin pyytää sut.”

Projekti on eilen auennut Mä haluan sut -näyttely, ja kirjoittaja on kuvataiteilija Saara Hannus.

Hän kuratoi näyttelyn, johon kutsui viisi taiteilijaa. Taiteilijoita yhdistää yksi asia: se, että Hannus himoitsee heitä joko seksuaalisesti tai romanttisesti.

– Tasan vuosi sitten kutsuin ensimmäiset taiteilijat mukaan. Olin pitkään ajatellut, että haluan tehdä tämäntyyppisen näyttelyn. Halusin kutsua mukaan sellaisia taiteilijoita, jotka ovat haluni kohteita. Sellaisia, joihin olen ihastunut tai joita pidän seksuaalisesti viehättävinä.

Näyttelyn taiteilijat ovat Jesse Darling, Mira Kautto, Anni Puolakka, Jaana Ristola ja Emmi Venna. Jokainen heistä on Hannukselle ennestään jollain tavalla tuttu.

– Kaikki, jotka pyysin, suostuivat. Ei tullut sellaista tilannetta, että joku olisi kokenut näyttelyyn osallistumisen liian vaikeaksi tai vastenmieliseksi. Joku oli heti innoissaan, kun toisen oli vähän vaikeampi käsittää, mistä tässä oikein on kysymys. Keskustelujen kautta se sitten kirkastui.

Ennen tätä näyttelyä kuvataiteilija on tehnyt muun muassa rakkauskirjeteoksia. Yhden rakkauskirjeistään hän omisti huippumallille.

Viime kesänä hän kuratoi yksin ensimmäisen näyttelynsä. Sen taiteilijat olivat Hannuksen äiti ja ystävä.

– Suhteet ihmisiin motivoivat työskentelyäni. Minua kiinnostaa se, miten henkilökohtaiset suhteet vaikuttavat kaikkeen, hän selittää.

Heittäytyminen on ollut hänelle aina helppoa.

– Olen aina ollut kuin avoin kirja. Ei tunnu siltä, että olisi asioita, josta ei voisi keskustella tai paljastaa. Minulla on sellainen tietynlainen halu paljastaa.

Voiko halua pitää yllä?

Koko näyttely alkoi taiteilijan halusta luoda yhteinen tila tai kokemus, jonka hän voisi jakaa ihastuksensa kanssa. Osan kanssa suhde muuttui jossain vaiheessa.

– Toisiin olen tutustunut paljon paremmin. Toisten kanssa työskentelysuhde on arkipäiväistänyt välejä. On ollut jännä huomata, miten intohimo tai halu voi kadota. Olen miettinyt, voisiko sitä yrittää pitää yllä.

Se onnistuu hänen mukaansa olemalla avoin sille, mitä tulee – myös konflikteille.

– Se ei ole ollut aina helppoa. Se mikä tulee, tulee, mutta kaiken voi käsitellä niin kuin kaikissa ihmissuhteissa.

Näyttelyssä katsoja pääsee lukemaan tekstipätkiä ja ajatuksia kuraattorin päiväkirjasta. Sieltä ovat peräisin myös jutun ensimmäiset lauseet. Ovatko ne totta vai taidetta?

– Joka kerta, kun jotain asetetaan esille, se on esitys, mutta tämä on myös totta ja rehellistä.

Saara Hannuksen kuratoima Mä haluan sut 27.–31.3. Taideyliopiston Kuvataideakatemian Exhibition laboratory project room -näyttelytilassa (Lönnrotinkatu 35, Helsinki). Näyttely avoinna joka päivä 11–18.

Lue myös:

Iiu Susirajan rohkeat omakuvat huomattiin maailmalla

Taiteilija Riiko Sakkinen havittelee joukkorahoituksella Lamborghinia

Taiteilija Terike Haapoja uskoo tee se itse -yhteiskuntaan

Saara Hannus, 31, kuvataiteilija ja kuraattori.

Valmistuu keväällä 2015 Taideyliopiston Kuvataideakatemista. Opiskellut Praxis – taiteen ja esittämiskäytäntöjen maisteriohjelmassa. Mä haluan sut -näyttely on hänen opinnäytetyönsä.

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****