Vesa Haaja on kipeästi kaivattu, erilainen iskelmäartisti. Kuva: Bluelight
Vesa Haaja on kipeästi kaivattu, erilainen iskelmäartisti. Kuva: Bluelight

Agentsista tuttu muusikko teki hienon levyn.

Vesa Haaja on laulanut Agentsissa vuodesta 2008, joten on vain sopivaa, että hän tekee ensimmäisellä sooloalbumillaan Suomi-iskelmälle saman tempun kuin Agents aikaisempien laulajiensa Topi Sorsakosken ja Rauli Badding Somerjoen kanssa 1980-luvulla; ottaa sitä pillistä kiinni ja ravistelee sen hereille.

Haajan ja osaavan yhtyeensä (muun muassa Nieminen & Litmanen -duosta ja Hypnomenista tutut rumpali Jupe Litmanen ja kosketinsoittaja Sami Nieminen) työvälineinä toimivat pistämätön grooven taju, soulin tuntemus ja vanhan rock’n’rollin henki. Näiden avulla bändi repii iskelmän irti tuopin pohjasta ja kuljettaa sen jonnekin iättömän tanssilavamusiikin romanttiseen mikä-mikä-maahan, jossa Memphis kohtaa luontevasti Köyliön lallintalon.

Haajan soundissa on paljon 1960-luvun amerikkalaista soulia ja Elvis Presleyn 1968 Comeback Specialin henkeä, joka kiteytyy Mä tuskin vielä uskon -kappaleessa (Elviksenkin 1970-luvun ohjelmistosta tuttu ikivihreä I Just Can’t Help Believing) sekä Esa Elorannan kirjoittamassa monumentaalisessa Salakavalaa-rockissa, jossa Haaja tulkitsee itsestään Suomen Roy Orbisonin.

Vesa Haaja todistaa esikoisellaan, että hän on kipeästi kaivattu, erilainen suomalainen iskelmäartisti; sellainen jonka seurasta ei poistuta laskuhumalainen itku kurkussa vaan hymy huulilla ja uudelleen virinnyt usko huomiseen povitaskussa.

Vesa Haaja: Se hetki on nyt (Bluelight)

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **